Eipä olisi pitänyt hihitellä, että meillä yöt on rauhoittuneet ton liikkumaanoppimisen myötä... Viime yö oli kyllä sellasta tohinaa! Etenkin kun en muista, oonko ite laittanu Joonan mahalleen vai onko ite selältään kääntynyt (sitähän meillä siis ei edelleenkään tehdä!) mutta jostain syystä se oli aina kontannu takaperin tonne ihan väärään päähän sänkyä. Lisäksi oli nyt ekaa kertaa noussut sinne istumaan! Eli tarttee varmaan piakkoin laskea sängynpohja, kun treenaileehan se sitä kiipeilyäkin, ettei vaan mätkähdä tuolta lattialle!
Tänään käytiin taas leikkimässä Aleksin kanssa ja se on kyllä aina yhtä ihanaa! Joona tykkää kaverin erilaisista leluista, ja tykkäis käydä vähän Aleksiakin "paijaamassa" mutta ton sankarin otteet on vähän turhan kovakouraisia, että Aleksi niitä pelkää... Ja eihän tuo osaa itteään hallita, joten pakko mennä aina väliin ennenku juurikaan ovat kosketusetäisyydellä. Lisäksi molemmat pojat tietysti kiinnostuvat aina just siitä lelusta, mikä kaverin kädessä on, eli siinä sitten komennetaan niitä tästäkin asiasta... Mutta kivaa kuitenkin ja hermolepoa meille äideille!
Joonan yläikenestä huomasin myös pilkistävän uuden hampaan! Eli ensimmäinen ylähammas tulee oikealle puolelle ja tällä päivämäärällä kirjaan sen myös vauvakirjaan. Oletettavasti ylähampaalle tulee myös sitten kaveri ihan pienen tovin sisään, niin ainaskin kävi noiden alahampaidenkin kanssa! Joillain palstan lapsista on jo vissiin kuus vai seitsemänkin hammasta, eli sieltä niitä pukkailee sitten varmaan muitakin taas tässä loppuvuoden aikana!
maanantai 27. syyskuuta 2010
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Täyttä tohinaa!
Jos edelliseen kirjoitinkin, että ei Joonaa paljon nappaa tollaset konttailut ja muut, niin nyt on tilanne sitten ihan päinvastainen! Tässä on menty alle viikossa ihan hirmukyytiä eteenpäin ton liikkumisen suhteen! Joona saattaa jopa jo kontata muutaman vedon, mutta lähes aina vetää edelleen eteenpäin mennessään jalat sammakkoasentoon. Jollain tavalla kuitenkin liikkuu, sitä on hankala kuvailla enkä aina ole ihan varma itsekään, ja pääsee jo yllättävän nopeastikin kaikkialle! Kengät on saanut kyytiä (ja olen alkanut sulkemaan tuulikaapin ovea, koska koko aika ei jaksaisi poikaa sieltä pois raahata :D) ja toinen minne kyllä varmasti menee heti, kun silmä välttää, on iskän cd-telineet.
Istumaan ei vielä osaa selältään nousta, ja oikeestaan jos selällään makaa, niin ei siitä kyllä pääse kuin "eteenpäin" suuttuessaan, eli nostaa polvet koukkuun ja ponkasee eteenpäin. Varsinkin siis vihaisena tekee tätä usein ja silläpä hakkaakin päätä aina ties minne... On meinaan vaipanvaihto hetkittäin aika mielenkiintoista hommaa. Vatsaltaan kuitenkin (tahtoessaan, joskus ei itse vaan aina usko osaavansa) pääsee konttausasennon kautta peruutettua takas jalkojensa päälle. Eli näin se liikkuminen edistyy täälläkin! Sanoisin siis että Joona on nyt 8.5kk iässä oikeastaan keksinyt suurimman osan liikkumisjutuista!
Ja juu, kiipeilyäkin harrastetaan... Äiti on oikein hyvä kiipeilypuu, samoin olkkarin pöytää vasten koittaa nousta. Pöytä vaan on lasia, joten siitähän ote lipsuu ja nappula ois varmaan useampaan otteeseen satuttanutkin itsensä, jos en olisi ollut koppaamassa... Mutta kokeilun ja erehdyksen kauttahan nämä vaiheet kai onkin mentävä :)
Kävelytykseen ei ole hirveästi kiinnostusta, ei askella mitenkään todella merkittävästi, mutta vähän avittaen kyllä tajuaa ottaa muutamia askelentapaisiakin. Ehkä ihan hyvä, ettei siitä oo liian kiinnostunut, niin ei tarvii koko ajan olla kävelyttämässä ;) Tosin samapa tuo olisi, koska edelleen ihan ykkösjuttu on saada seistä jotain vasten (mm. äitiä, pöytää, sohvaa, lelukaarta) ja Joona ei vielä ihan ymmärrä, että jos päästää irti niin tasapaino ei toimi... Eli tässäkin on kyllä "varmistaja" oltava takana tai tulee kuhmuja :)
Hampaita ootellaan, vähän on ollut taas kiukkuinenkin poika, mutta se on saattanut johtua myös vähäisestä ulkoilusta. Keskiviikosta tähän päivään (sunnuntaihin) oltiin vaan kotona neljän seinän sisällä, Joona pääs ainoastaan ulos unille... Syynä tähän on ollut mun sairastelu, niin ei oo ollu energiaa viedä toista edes tuohon kotipihan hiekkalaatikolle tai keinuun... Onneksi tänään sitten mummo kävi hakemassa nappulan ja olivat viettäneet ulkona tuntitolkulla aikaa! Olivat nähneet sorsia lammella, käyneet puistossa keinumassa ja samalla ihmetelleet penkiltä isompien lasten leikkejä, ja olipa Joona päässyt vähän tutustumaan syksyn riemuihinkin, kun vaahteranlehtiä oli sopivassa kasassa ja nappula sen keskellä istumassa!
Istumaan ei vielä osaa selältään nousta, ja oikeestaan jos selällään makaa, niin ei siitä kyllä pääse kuin "eteenpäin" suuttuessaan, eli nostaa polvet koukkuun ja ponkasee eteenpäin. Varsinkin siis vihaisena tekee tätä usein ja silläpä hakkaakin päätä aina ties minne... On meinaan vaipanvaihto hetkittäin aika mielenkiintoista hommaa. Vatsaltaan kuitenkin (tahtoessaan, joskus ei itse vaan aina usko osaavansa) pääsee konttausasennon kautta peruutettua takas jalkojensa päälle. Eli näin se liikkuminen edistyy täälläkin! Sanoisin siis että Joona on nyt 8.5kk iässä oikeastaan keksinyt suurimman osan liikkumisjutuista!
Ja juu, kiipeilyäkin harrastetaan... Äiti on oikein hyvä kiipeilypuu, samoin olkkarin pöytää vasten koittaa nousta. Pöytä vaan on lasia, joten siitähän ote lipsuu ja nappula ois varmaan useampaan otteeseen satuttanutkin itsensä, jos en olisi ollut koppaamassa... Mutta kokeilun ja erehdyksen kauttahan nämä vaiheet kai onkin mentävä :)
Kävelytykseen ei ole hirveästi kiinnostusta, ei askella mitenkään todella merkittävästi, mutta vähän avittaen kyllä tajuaa ottaa muutamia askelentapaisiakin. Ehkä ihan hyvä, ettei siitä oo liian kiinnostunut, niin ei tarvii koko ajan olla kävelyttämässä ;) Tosin samapa tuo olisi, koska edelleen ihan ykkösjuttu on saada seistä jotain vasten (mm. äitiä, pöytää, sohvaa, lelukaarta) ja Joona ei vielä ihan ymmärrä, että jos päästää irti niin tasapaino ei toimi... Eli tässäkin on kyllä "varmistaja" oltava takana tai tulee kuhmuja :)
Hampaita ootellaan, vähän on ollut taas kiukkuinenkin poika, mutta se on saattanut johtua myös vähäisestä ulkoilusta. Keskiviikosta tähän päivään (sunnuntaihin) oltiin vaan kotona neljän seinän sisällä, Joona pääs ainoastaan ulos unille... Syynä tähän on ollut mun sairastelu, niin ei oo ollu energiaa viedä toista edes tuohon kotipihan hiekkalaatikolle tai keinuun... Onneksi tänään sitten mummo kävi hakemassa nappulan ja olivat viettäneet ulkona tuntitolkulla aikaa! Olivat nähneet sorsia lammella, käyneet puistossa keinumassa ja samalla ihmetelleet penkiltä isompien lasten leikkejä, ja olipa Joona päässyt vähän tutustumaan syksyn riemuihinkin, kun vaahteranlehtiä oli sopivassa kasassa ja nappula sen keskellä istumassa!
lauantai 18. syyskuuta 2010
Tilapäivitys :)
Nykyään ei tunnu enää ehtivän asettua aloilleen aivojen kanssa ja kirjoittaa yhtään mitään kuulumisia. Eipä sillä, ei tässä nyt ihmeitä olekaan tapahtunut.
Joona on edelleen sitä mieltä, että konttaamiset ja ryömimiset on ihan turhia juttuja. Näppärässä kahdeksan kuukauden iässä se on kyllä alkanut "ryömimään taaksepäin", mikä sitä itseään raivostuttaakin sitten ihan suunnattomasti, kun ei yhtään ymmärrä, että mitä tapahtuu! Toisaalta tänään kun oltiin kylässä tuolla naapurissa, niin siellä oli paljon luikkaampi lattia ja ehkä siellä olisikin saattanut tuottaa nuo ton yritykset tulosta. Kotona jostain syystä tuo ah-niin-ihana muovimattolattia ei kyllä anna luistoa yhtään millekään räpiköiville yrityksille... Noh, saas nähdä. Istualtaan tuo kyllä liikuskelee ympäriinsä, aikamoinen peppukiitäjä, vaikka ei sitä kiitämiseksi voi vieläkään sanoa. Itsehän Joona ei tunnu ymmärtävänsä pääsevänsä kyllä eteenpäin, sillä sen "reviiri" on ihan pieni alue tuossa olkkari-eteinen-keittiölinjalla. Ja jos lelu vierähtää liian kauas (eli yli metrin päähän) niin Joona luovuttaa jo ennen aloitustakaan ja alkaa vain huutaa... Sama se, vaikka sitä kannustaa yrittämään itse, niin ei on ei tuon jääräpään mielestä.
EI:stä tulikin mieleen, että sitä täällä on kyllä saatu hokea. EI kajahtaa hyvin usein äidin ja isän suusta, kun pieni tutkimusmatkailija on viimein päässy riittävän lähelle elektroniikkalaitteita/cd-hyllyä/läppärin virtapiuhaa... Ja joskus joutuu kyllä kieltämään muutakin, kuten että EI, mainoksia/pahvisia lasinalusia/monia muita asioita EI saa syödä, ja EI, Joona ei myöskään saa purra/raapia/nipistää/lyödä/tms äitiä tai ketään muutakaan. Yks päivä kaupassa puras mua tosi kovasti olkapäästä ja se ihan oikeesti jo sattuikin... En kyllä olisi uskonut, että tuollainen kasikuinen vielä ymmärtäisi yrittää satuttamalla uhmata, jos äiti ei nyt päästäkään sitä just sillä hetkellä sinne lattianrajaan temmeltämään... Tietysti kaiken tän kieltämisen vastapainoksi yritetään kovasti kehua hyviä juttuja ja kannustaa kaikessa, mutta kieltämistähän tää taas alkaa olla jo kovin. Ja Joonahan ei tietenkään suhtaudu kieltämiseen kovin hienosti, vaan joko nauraa räkäisesti päin naamaa tai alkaa marttyyriksi ja vetää hirveät itkupotkuraivarit siihen sitten... Ja juu, tämä on tosi kivaa, kun se tapahtuu esim. kaupassa tai junassa. Vaan oon kyllä päättänyt, että kattokoot vaan ihmiset, mielummin komennan tota "noinkin pientä" kuin sitten suostun ja hellyn sen oikeesti uhmaikäisen taaperonkin kanssa kaikkeen mahdolliseen.
Onkohan tässä viime aikoina tapahtunut jotain muuta uutta ja jännää? No ainaskin palloa ollaan harjoiteltu ahkerasti heittämään, ja Joona on alkanut kässätä homman jujun. Vielähän se lentää vähän minne sattuu, mutta ainakin se yrittää :)
Ulkoiluakin ollaan alettu harrastaa ihan eri tavalla, kun ennen lähinnä käytiin vaunulenkeillä, niin nykyään käydään puistossa. Vauvakeinu on ihan jees, mutta välillä sekään ei kiinnosta. Hiekkalaatikolla tuo vaan istua tököttää, vähän välillä saattaa ottaa hiekkaa käteensä, mutta eipä muuten ihmeitä... Ois kivaa, jos se riekkuis sielläkin vähän tota energiaansa, niin ehkä kotona ei niin kiukuttais ja unetkin maistuis paremmin. Nyt on syksyä aatellen hankittu niin mageet sadevermeetkin, että niillä kelpaa kyllä mekastaa ulkona huonommallakin säällä! :)
Ja loppuun vielä vähän kuvia keinumisesta, kuinka nappula ei pian oikeesti mahdu enää vaunuihinsa nukkumaan, kuinka isolta pojalta hän jo näyttääkään ja vielä vähän sadevermeitä!
Joona on edelleen sitä mieltä, että konttaamiset ja ryömimiset on ihan turhia juttuja. Näppärässä kahdeksan kuukauden iässä se on kyllä alkanut "ryömimään taaksepäin", mikä sitä itseään raivostuttaakin sitten ihan suunnattomasti, kun ei yhtään ymmärrä, että mitä tapahtuu! Toisaalta tänään kun oltiin kylässä tuolla naapurissa, niin siellä oli paljon luikkaampi lattia ja ehkä siellä olisikin saattanut tuottaa nuo ton yritykset tulosta. Kotona jostain syystä tuo ah-niin-ihana muovimattolattia ei kyllä anna luistoa yhtään millekään räpiköiville yrityksille... Noh, saas nähdä. Istualtaan tuo kyllä liikuskelee ympäriinsä, aikamoinen peppukiitäjä, vaikka ei sitä kiitämiseksi voi vieläkään sanoa. Itsehän Joona ei tunnu ymmärtävänsä pääsevänsä kyllä eteenpäin, sillä sen "reviiri" on ihan pieni alue tuossa olkkari-eteinen-keittiölinjalla. Ja jos lelu vierähtää liian kauas (eli yli metrin päähän) niin Joona luovuttaa jo ennen aloitustakaan ja alkaa vain huutaa... Sama se, vaikka sitä kannustaa yrittämään itse, niin ei on ei tuon jääräpään mielestä.
EI:stä tulikin mieleen, että sitä täällä on kyllä saatu hokea. EI kajahtaa hyvin usein äidin ja isän suusta, kun pieni tutkimusmatkailija on viimein päässy riittävän lähelle elektroniikkalaitteita/cd-hyllyä/läppärin virtapiuhaa... Ja joskus joutuu kyllä kieltämään muutakin, kuten että EI, mainoksia/pahvisia lasinalusia/monia muita asioita EI saa syödä, ja EI, Joona ei myöskään saa purra/raapia/nipistää/lyödä/tms äitiä tai ketään muutakaan. Yks päivä kaupassa puras mua tosi kovasti olkapäästä ja se ihan oikeesti jo sattuikin... En kyllä olisi uskonut, että tuollainen kasikuinen vielä ymmärtäisi yrittää satuttamalla uhmata, jos äiti ei nyt päästäkään sitä just sillä hetkellä sinne lattianrajaan temmeltämään... Tietysti kaiken tän kieltämisen vastapainoksi yritetään kovasti kehua hyviä juttuja ja kannustaa kaikessa, mutta kieltämistähän tää taas alkaa olla jo kovin. Ja Joonahan ei tietenkään suhtaudu kieltämiseen kovin hienosti, vaan joko nauraa räkäisesti päin naamaa tai alkaa marttyyriksi ja vetää hirveät itkupotkuraivarit siihen sitten... Ja juu, tämä on tosi kivaa, kun se tapahtuu esim. kaupassa tai junassa. Vaan oon kyllä päättänyt, että kattokoot vaan ihmiset, mielummin komennan tota "noinkin pientä" kuin sitten suostun ja hellyn sen oikeesti uhmaikäisen taaperonkin kanssa kaikkeen mahdolliseen.
Onkohan tässä viime aikoina tapahtunut jotain muuta uutta ja jännää? No ainaskin palloa ollaan harjoiteltu ahkerasti heittämään, ja Joona on alkanut kässätä homman jujun. Vielähän se lentää vähän minne sattuu, mutta ainakin se yrittää :)
Ulkoiluakin ollaan alettu harrastaa ihan eri tavalla, kun ennen lähinnä käytiin vaunulenkeillä, niin nykyään käydään puistossa. Vauvakeinu on ihan jees, mutta välillä sekään ei kiinnosta. Hiekkalaatikolla tuo vaan istua tököttää, vähän välillä saattaa ottaa hiekkaa käteensä, mutta eipä muuten ihmeitä... Ois kivaa, jos se riekkuis sielläkin vähän tota energiaansa, niin ehkä kotona ei niin kiukuttais ja unetkin maistuis paremmin. Nyt on syksyä aatellen hankittu niin mageet sadevermeetkin, että niillä kelpaa kyllä mekastaa ulkona huonommallakin säällä! :)
Ja loppuun vielä vähän kuvia keinumisesta, kuinka nappula ei pian oikeesti mahdu enää vaunuihinsa nukkumaan, kuinka isolta pojalta hän jo näyttääkään ja vielä vähän sadevermeitä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
