Lellipoika!

Täällä kotona asuu nykyään yks varsinainen täystuhotorpedo. Uhmaa uhmaa ja uhmaa, kaikkea kiellettyä pitää kokeilla varmuuden vuoks vielä muutamaan otteeseen, josko tällä kertaa äidin tai isin kiellot ei oikeesti oiskaan kieltoja.. Huoh.

Tuo pikkupelle on myös alkanut ujostella! Vieraiden ihmisten luona se vähän on hämillään ja mieluusti tukeutuu iskän tai äiskän hoiviin, tsekkailee hetken tilanteen turvallisuutta. Sitten se onkin sellanen kaikkienkaveri, mitä on aina ollut :)

Tommi on nyt isäkuukaudella ja mä teen töitä. Pojat on siis hömpöttäneet menemään jo 1.5vkoa täällä ihan kaksistaan. Joona on siinä ajassa kasvattanut vähän lisää hampaita, valkoisia nykeröitä löytyy suusta jo ainakin kuus kappaletta. Yhtäkkiä ylös siis ilmaantui 2 lisää! Alhaallakin näyttäis taas siltä, että lisää purukalustoa on tuloillaan.... Lisäks tuo laps on alkanut kiipeilemään ja seisomaan, nousualustaksi kelpaa ihan mikä vaan! Luonnettakin löytyy päivä päivältä enempi, ja ihan eri tavalla toimii ton kanssa jutut nykyään. Ja kiellothan tosissaan aiheuttaa joko ihan älyttömän itkupotkuraivarin tai sitten se vaan nauraa niille räkäsesti... huooh!

Jännä nähdä, onko se joulukuun alkuun mennessä tullut ihan "isin pojaksi", kun justiinsa tossa lueskelin tän kymppikuisuuden olevan sellanen hyvinkin oleellinen ja leimaava ikä. Tosin mä oon vaan tosi iloinen, että pojat viihtyvät niin hyvin keskenään ja saavat laatuaikaa, enkä itsekään oo ollut yhtään pahoillani, että täältä kotiäitiyden riemuista pääsen välillä aikuisten oikeesti töihinkin.

Käytiin myös vähän ottamassa kontaktia Lukaksen leluihin! On niillä isoilla pojilla jo niin paljon jännempiä nuo lelut kuin pikkupojilla! Tässä parit kuvat sankareista :)


Tällainen mopopoika! Osaa myös jo hienosti päristellä autoilla/mopoilla leikkiessä!


Prinsessa-auto oli tosi jännä! Iskät kyllä "häpes" ;)


Lukas 1.5v työnteli Joonaa päin pöytiä, vanhempia hirvitti, mutta molemmista pojista tää leikki näytti olevan ihan supersiisti!

Hammasmonsteri!

Hampaita suussa jo neljä, iso poika taitaapi olla meidän nappula! Hurjaa lueskella myös noiden mammapalstalaisten kuulumisia, sillä siellä alkaa ensimmäiset jo kävellä ihan itsekseen, touhua ja meininkiä riittää joka kodissa ja ensimmäiset synttäritkin alkavat olla ihan jo ensi kuussa käsillä! Vuosi sitten sitä yhdessä jännättiin loppuraskauden kolotuksia ja vaivoja, pohdittiin, että kuka lähtee ekana ja eihän kukaan vaan joudu lähtemään liian aikaisin... Onneksi meillä ei syntynyt noita pikkukeskosia ryhmässä, vaan jokainen sai ihan hyvänkokoisia ja terveitä vauvoja.

Nyt ei enää tiedä, puhuisko sitä vauvasta vai taaperosta... Huomaa, että näillä ikiliikkujilla ei kovin montaa rauhallista hetkeä päivän touhuihin kuulu, ja myös ymmärrystä alkaa olla. Joona tottelee kieltoja välillä jopa ihan kivasti, mutta useimmiten saa kyllä kieltää monesti ja käydä hakemassa pojan "pahanteosta" pois. Joskus vieläkin se nauraa räkäisesti mun kielloille ja luulee sen olevan hauska leikki, toisinaan se katsoo mua tuumaillen ja näkee toruvan ja vihaisen katseen, jolloin lopettaa suosiolla. Onneksi täällä ei kovin montaa sellaista ehdottomasti kiellettyä ja vaarallista paikkaa kotona ole, mutta hiljaksiin täytyy varmaan tohon roskiskaappiin ja veitsilaatikkoon hankkia lapsilukot. Eilen kaupassa katseltiin myös sellaisia "kulmasuojia", mutta niiden osalta todettiin ihan samaa kuin sen konttauskypäränkin; ei tuu meille. Muksahduksia ja kuhmuja, haavoja ja mustelmiakin tuon koko aika uutta oppivan elämään pitääkin kuulua, sillä se ehkä joskus vielä oppii ihan itse jo varomaan niitä vaaran paikkoja :)

Ulkoilustakin on tullut jo tosi mukavaa, kun Joona on tajunnut, että voi siellä hiekkalaatikollakin konttailla tai puuhata, ettei tarvii vaan pönöttää siinä asennossa, mihin äiti on laittanut. Hiekkaleluja ei olla laatikolle vielä otettu, ne kun ovat tähän asti olleet vain äidin viihdykkeenä Joonan mieluummin tutkaillessa ihan käsin sitä maata. Koko ajan myös kylmenee, ja joutuu laittamaan enempi ja enempi tolle pojalle vaatetta! Tällä viikolla huomasinkin, että meidän talvivarustuksessa on vielä isoja puutteita, ja nyt pitäisi pikapikaa käydä etsimässä parit kypärämyssyt ja ehkä joku toinen pipokin, talvisaappaat ja villa- tai fleecehaalari sitten toppapuvun alle laitettavaksi. Toppapuvut toivottavasti mahtuvat talven, mä oon seonnu jo laskuissa, että mitä kokoa meillä on... Nyt käytössä oleva 80cm ei kyllä riitä mihinkään, sinne alle ei saa laitettua riittävästi lämmintä, eikä siinä oo kovin kiva liikkuakaan, kun se alkaa olemaan pituussuunnassakin liian pieni. Onneksi tuolla kaapissa on parikin seuraavaa kokoa, ja itseasiassa yksi 98cm pukukin, mutta pitäisi vielä selvittää, että tartteisko tässä kuitenkin vielä ostaa 92cm toppahaalari... Paljon siis kaikennäköistä, eli kirpparikierrokselle ois ainakin noiden haalareiden osalta kai lähdettävä!

Tommillakin alkaa ens viikosta eteenpäin isäkuukausi, joten pojat ovat sitten hyvin paljon kaksistaan. Mä suoritan opinnäytetyön ja viimeisen harkan, joulukuun alkupäivinä pitäis olla kaikki tehtynä ja suoritusmerkinnät opintokortissa, jos aion valmistua nyt jouluna. Kiirettä pitää, mutta vielä jokseenkin luottavaisin mielin olen, että kyllä tästä selvitään! Heti sitten joulukuun alusta alkaakin Tommilla harjoittelujakso, joten perhe-elämää ei sitten taas ehditäkään kolmistaan juurikaan viettämään ennen joulua.

Syyskuvia!

Käytiin "naapureiden" kanssa vähän kuvailemassa ja tässä ihanat Joona ja Aleksi poseeraamassa ruskaloistossa.


Pojilla on selkeä yhteisymmärrys!


Joona haaveilemassa <3


Ja sitten vielä hurjat kruisingit kartanonpuistossa!

Kuvia!