Voi kuinka käsittämättömän ihanalta tää raskaus on taas tänään tuntunutkaan... NOOOT! Oon käyny vessassa varmaan 20 kertaa. Yölläkin jo monesti, viiden aikaan vauva oli sitä mieltä, että kun kerran nousin ylös sängystä, niin hän voi jo myös nousta ja aloittaa aamujumppansa. Meni puoleen kuuteen taas kun silittelin ja juttelin mahan läpi vauvalle, että rauhottuisi, ja antaisi mamman vielä vähän aikaa nukkua. Koko ajan sivusilmällä näin tietysti aivan liian nopeasti juoksevan kellon, joka huusi herätysajan lähenemistä!
Töissä oli taas motivaatio niin hukassa, tilannetta ei yhtään auttanut se, että koko päivän on närästänyt ja särkenyt päätä. Tähän kaikkeen yhdistettynä hirveä kiire ja häslinki töissä, kun on porukkaa sairaslomalaisina ja ties mitä pöpöjä jyllää kaikessa hengitysilmassa, niin koita siinä sitten olla seesteinen ja rauhallinen odottava äiti! Onneksi iltapäivän pelasti Annukan kanssa Sellossa piipahtaminen ja juoruilu kaikesta turhasta.
Kotiin päästyä tunnelmaa piristi kerrankin myös kaksi valkoista kirjekuorta, jotka kiltti postinjakaja oli tuonut tullessaan. KELA oli (odotetusti, tietenkin) myöntänyt meille äitiyspakkauksen ja äitiyspäivärahat. Eli kahden viikon sisään olisi äitiyspakkaus haettavissa postista!
Lisäksi tilaamani tukivyö selkäsärkyjen vähentäjäksi on lähetetty Vilppulasta liikkeelle, joten se ja paketissa olevat rintsikat ja mammafarkut on odotettavissa saapuviksi myös tän viikon aikana, jee!
maanantai 31. elokuuta 2009
maanantai 24. elokuuta 2009
Nyt on Tommikin päässyt tuntemaan vauvan potkut ekaa kertaa! Yks ilta koitti kuunnellakin, mutta ei sitten ollut ihan varma, että oliko ne kaikki mölinät vaan normaaleja mahaääniä, vai olisiko sieltä pitänyt vauvakin erottaa jostain välistä... :)
Vauva on nyt alkanut riehua enempi ja enempi joka päivä, tänään tuntuu, ettei se ole tainnut nukkua yhtään! Etenkin iltaisin mun käydessä sohvalle pitkälleen tai maate petiin, niin vauva alkaa kaikista hikisimmät jumpat. Koita siinä sitten levätä, kun maha heiluu ees-taas-ylös-alas!
Vaan on se ihana, meidän oma pieni kultahippunen! <3
Vauva on nyt alkanut riehua enempi ja enempi joka päivä, tänään tuntuu, ettei se ole tainnut nukkua yhtään! Etenkin iltaisin mun käydessä sohvalle pitkälleen tai maate petiin, niin vauva alkaa kaikista hikisimmät jumpat. Koita siinä sitten levätä, kun maha heiluu ees-taas-ylös-alas!
Vaan on se ihana, meidän oma pieni kultahippunen! <3
torstai 20. elokuuta 2009
RV 23, TJ 119
Jee, tänään vauvakirjassa luki, että nyt tuolla nahkayksiössä kuullaan jo äänet! Aamun kuljeskelin täällä himassa höpötellen mahalleni ja paijaillen vaavelia. Tommikin täytyy vaan saada aktivoitua tohon jutteluun, niin tuntee sitten pieni isänsä äänen - vaikka keväällä en tiedä, kuinka paljon heillä on yhteistä valveillaolo- ja seurusteluaikaa :(
Millähän sitä saisi lähipiirilleen osoitettua, kuinka kiitollinen kaikesta heidän avustaan onkaan? Tänään sain yllättäen hallituskaverilta Hannalta aivan äärettömän söpöisen pienen nukkuasun! Samaista SUPERMAN-pukua oon itsekin hypistellyt tässä jossain välissä kesää vaatekaupassa, mutta kuitenkin jättänyt hyllyyn. Onneksi, sillä Hanna tahtoi sellaisen (plus sponssasi mua ja viikinkiä vielä suklaalla iltapäivällä ^^) meille antaa! Ihana!
Äitikin soitteli ja kyseli siitä turvakaukalosta. Aiemminhan oltiin sovittu, että hänen entiseltä työkaveriltaan sellaisen voisi hyvään hintaan ostaa. Muistaakseni vuodenvanha, ja noita kaikkien testitulosten kärkeä! Turvallisuus autossa on mun mielestä ehkä tärkeämpää kuin mikään, koska autolla tuokin pieni tullee aika paljon jo ensimmäisen vuotensa aikana reissaamaan. Äiti lupasi käydä hakemassa ja meille lahjana myös maksaa turvakaukalon. Kiitos äiti!
Tänään sain myös vakuutukseen tarvittavat kopiot äitiyskortista otettua, eli sekin asia saadaan hoidettua loppuun asti. Tässäkin saadaan sponssia, kun Tommin vanhemmat tahtoivat vakuutuksen rahoittaa.
Opiskelijataloudessa tällaiset asiat on tietysti korvaamattoman tärkeitä, mutta vielä ihanempi on mun mielestä se ajatus ja turva, mikä läheisiltä saadaan. Osa teistä tätäkin lukee, joten suuren suuret kiitokset teille kaikille! Vaikka joskus ainakin musta tuntuu kovin itsekeskeiseltä tän raskauden kanssa, kun päivittäin koko aika tätä arkea elän, niin olen oikeasti niin kovin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olette iloinneet tästä asiasta meidän kanssamme jo nyt, vaikka pieni ei ole vielä maailmaan saakka ehtinyt teitä hurmaamaan!
Millähän sitä saisi lähipiirilleen osoitettua, kuinka kiitollinen kaikesta heidän avustaan onkaan? Tänään sain yllättäen hallituskaverilta Hannalta aivan äärettömän söpöisen pienen nukkuasun! Samaista SUPERMAN-pukua oon itsekin hypistellyt tässä jossain välissä kesää vaatekaupassa, mutta kuitenkin jättänyt hyllyyn. Onneksi, sillä Hanna tahtoi sellaisen (plus sponssasi mua ja viikinkiä vielä suklaalla iltapäivällä ^^) meille antaa! Ihana!
Äitikin soitteli ja kyseli siitä turvakaukalosta. Aiemminhan oltiin sovittu, että hänen entiseltä työkaveriltaan sellaisen voisi hyvään hintaan ostaa. Muistaakseni vuodenvanha, ja noita kaikkien testitulosten kärkeä! Turvallisuus autossa on mun mielestä ehkä tärkeämpää kuin mikään, koska autolla tuokin pieni tullee aika paljon jo ensimmäisen vuotensa aikana reissaamaan. Äiti lupasi käydä hakemassa ja meille lahjana myös maksaa turvakaukalon. Kiitos äiti!
Tänään sain myös vakuutukseen tarvittavat kopiot äitiyskortista otettua, eli sekin asia saadaan hoidettua loppuun asti. Tässäkin saadaan sponssia, kun Tommin vanhemmat tahtoivat vakuutuksen rahoittaa.
Opiskelijataloudessa tällaiset asiat on tietysti korvaamattoman tärkeitä, mutta vielä ihanempi on mun mielestä se ajatus ja turva, mikä läheisiltä saadaan. Osa teistä tätäkin lukee, joten suuren suuret kiitokset teille kaikille! Vaikka joskus ainakin musta tuntuu kovin itsekeskeiseltä tän raskauden kanssa, kun päivittäin koko aika tätä arkea elän, niin olen oikeasti niin kovin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olette iloinneet tästä asiasta meidän kanssamme jo nyt, vaikka pieni ei ole vielä maailmaan saakka ehtinyt teitä hurmaamaan!
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Ihan olen unohtanut hehkuttaa, joten hehkutetaan nyt pikaisesti!
Me saatiin viikonlopun aikana täytettä verkkokellariin, kun haettiin ensin lauantaina beiben pinnasänky. Maalaustahan tuo kaipaa, mutta käytettynä ja erinäisillä höysteillä (pehmusteet, peitto, patja ja lakanoita) kustansi vaan 10€! Uuden patjan siihen kyllä ajattelin käydä hankkimassa varmaankin, niin ei oo muiden pölypunkit sitten poitsun nenää häiritsemässä.
Sunnuntaina käytiin Korsossa katselemassa yksiä vm. -04 vaunuja, joista hintapyyntö oli puoltoistasataa. Ne oli kuitenkin tosi hyväkuntoiset, Teutonian Mistralit ja olin muutenkin katsellut just Teutonioita. Päädyttiin sitten tekemään kaupat niistä, joten nyt on vaunutkin oottelemassa vauvaa! Samaan hintaan saatiin myös sellainen tosi paksu talvimakuupussi, joten ei tuu pienelläkään sitten kylmä kun saa alkaa nukkua päikkäreitä ulkona.
Neuvolakäynnillä saatiin myös KELAan todistus raskaudesta, eli sen viemällä saa sitten alkaa ootella äitiyspakkauksen saapumista. Hiljalleen alkaa olemaan tavaroita sillain kasassa, että niillä alkaa pärjätä. Loppuvaiheessa sitten tuttipullot ja korvike asiat kuosiin, niin kelpaa pienenkin saapua.
Me saatiin viikonlopun aikana täytettä verkkokellariin, kun haettiin ensin lauantaina beiben pinnasänky. Maalaustahan tuo kaipaa, mutta käytettynä ja erinäisillä höysteillä (pehmusteet, peitto, patja ja lakanoita) kustansi vaan 10€! Uuden patjan siihen kyllä ajattelin käydä hankkimassa varmaankin, niin ei oo muiden pölypunkit sitten poitsun nenää häiritsemässä.
Sunnuntaina käytiin Korsossa katselemassa yksiä vm. -04 vaunuja, joista hintapyyntö oli puoltoistasataa. Ne oli kuitenkin tosi hyväkuntoiset, Teutonian Mistralit ja olin muutenkin katsellut just Teutonioita. Päädyttiin sitten tekemään kaupat niistä, joten nyt on vaunutkin oottelemassa vauvaa! Samaan hintaan saatiin myös sellainen tosi paksu talvimakuupussi, joten ei tuu pienelläkään sitten kylmä kun saa alkaa nukkua päikkäreitä ulkona.
Neuvolakäynnillä saatiin myös KELAan todistus raskaudesta, eli sen viemällä saa sitten alkaa ootella äitiyspakkauksen saapumista. Hiljalleen alkaa olemaan tavaroita sillain kasassa, että niillä alkaa pärjätä. Loppuvaiheessa sitten tuttipullot ja korvike asiat kuosiin, niin kelpaa pienenkin saapua.
torstai 6. elokuuta 2009
RV 21, TJ 133
Meillä taas tuli yksi täysi viikko lisää, ja nyt ollaan viikoissakin jo raskauden paremmalla puolella. Tänään ei olla vielä luettu tosta kirjasesta uuden viikon juttuja, kun ollaan oltu vähän hankalasti samaan aikaan hereillä ja himassa. Aamulla ensin mä lähdin töihin heti ku Tommi tuli, ja mun palattua Tommi oli just käymässä unille... No, kohta sillä on herätyksen aika, niin sitten voidaan lukea. (Jos joku ei siis tiedä meidän käytäntöä, niin Tommi lukee mulle ääneen tollasesta viikko kerrallaan raskauden etenemistä kertovasta kirjasta uuden viikon asiat. Ei olla ihan alusta tätä tehty, mutta olen nyt jo niin tykästynyt tähän traditioomme, etten vaihtaisi mistään hinnasta pois sitä ihanaa yhteistä hetkeä!)
Mä taas vähän tutkiskelin meidän etappeja, ja tässä ne, mitä on enää "jäljellä":
Mä taas vähän tutkiskelin meidän etappeja, ja tässä ne, mitä on enää "jäljellä":
Sikiö alkaa kuulla:
20.8.2009
90% mahdollisuus selvitä jos lapsi syntyy:
17.9.2009
Monet sikiöt asettuvat pää alaspäin:
22.10.2009
Äitiysloma alkaa:
12.11.2009
Laskettu aika:
17.12.2009
Ihan hurjaa ajatella, että 1,5kk päästä vauvalla on jo mahdollisuudet selvitä hengissä, vaikka joutuisikin jo synnyttämään! Naurattaa myös, että lokakuussa monet sikiöt asettuvat pää alaspäin, kun musta tuntuu, että meillä ollaan kekkuloitu ylösalaisin muutenkin. Molemmissa ultrissa, jossa jotain on ollut fiksusti nähtävillä, niin meidän sankarimme on päätään alassuin roikotellut. Potkut tosin antaa osviittaa jostain ihan muusta, että eiköhän se siellä oo niinku kuuluukin!
Mulla on tullut ihan hirveä vaunukuume, ja melkein joka päivä selailen vaunuasioita! Pitäis vaan löytää ne just täydelliset meille, jotka mielellään ei kovin montaa satasta vaatis. Tuntuu hassulta, että menee liki kuukauden vuokra yksiin vauvanvaunuihin! Tosin onhan ne monen vuoden sijoitus, ja kun kerralla ostaa hyvät, niin niillä sitten pärjää "pitkälle" :)
Ihan hurjaa ajatella, että 1,5kk päästä vauvalla on jo mahdollisuudet selvitä hengissä, vaikka joutuisikin jo synnyttämään! Naurattaa myös, että lokakuussa monet sikiöt asettuvat pää alaspäin, kun musta tuntuu, että meillä ollaan kekkuloitu ylösalaisin muutenkin. Molemmissa ultrissa, jossa jotain on ollut fiksusti nähtävillä, niin meidän sankarimme on päätään alassuin roikotellut. Potkut tosin antaa osviittaa jostain ihan muusta, että eiköhän se siellä oo niinku kuuluukin!
Mulla on tullut ihan hirveä vaunukuume, ja melkein joka päivä selailen vaunuasioita! Pitäis vaan löytää ne just täydelliset meille, jotka mielellään ei kovin montaa satasta vaatis. Tuntuu hassulta, että menee liki kuukauden vuokra yksiin vauvanvaunuihin! Tosin onhan ne monen vuoden sijoitus, ja kun kerralla ostaa hyvät, niin niillä sitten pärjää "pitkälle" :)
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Rakenneultra
Kävimme aamutuimaan kurkkailemassa ja kuvailemassa salamatkustajaamme.
Pienoinen oli kovin unelias, ja kätilö saikin helposti mittailtua ja tarkasteltua tarvittavat asia. Istukka on kauniisti kiinnittynyt kohdun takaseinään, lapsivettä on riittävästi ja tilaakin vielä löytyy. Kovasti se on kuitenkin noussut ja levinnyt, enää ei riittänyt, että alamahaa kuvailee, vaan kätilö joutui ultralaitetta kierittämään ihan koko mahan päällä! Hassua, itse sitä on yrittänyt tunnustella, ja luullut kohdun olevan paljon pienemmällä alueella :)
Ensin tarkasteltiin päätä, hyvänmallinen ja hienosti kasvanut. Aivotkin ovat nyt todistetusti löytyneet, isot ja pienet omilla paikoillaan. Sieraimet näyttivät hyvältä, ei kuulemma huulihalkion vaaraa.
Sydän tykytti iloisesti, edelleen mennään tasaisella matalahkolla sykkeellä, kätilö mittaili 145 lyöntiä/min. Tosin mun omatkin sykkeet on niin matalat, että tuskinpa tää poitsu ihan kovin huippulukeamia tulee koskaan saamaan! Isot verisuonet tsekattiin väreillä ja hyvin näytti virtaavan kaikki oleellinen. Napanuora on ehjä ja siisti, kehittynyt sekin. Reisiluut näytti ainakin omaan silmään todella massiivisilta ja vahvoilta, samoin selkäranka, ja hyvä niin!
Pituutta vauveli oli hurahtanut jo nyt yli käyrien, pää-perämitta oli 18.3cm, mikä vastaisi sitä lukemaa, mikä pitäisi olla tossa neljän päivän päästä! Kokopituutta ei huomattu kysyä, mutta jos vauvakirjasta kattelee, niin tohon pää-perämittaan nähden pituutta koko pojalla on n. 26-27cm. Paino vastaa kuitenkin laskettuun aikaan nähden viikkoja, sitä oli tällä erää 380g ja ton kirjasen mukaan huomenna alkavalla uudella viikolla pitäis olla n. 400g tullut painoa. Mutta oli sillä sentään sellainen pieni möhömaha ^---^
Vaikka nettipalstoilta oonkin lukenut, että jotkut kätilöt suuttuvat, kun kysyy sukupuolta, niin ultrauksen lopuksi uskaltauduin silti kysäisemään, että näyttäisikö se vielä olevan poika, kuten viimeksi ultrassa jo aika varmaksi todettiin. Kätilö tarkasti ja totesi, että kyllä se on hyvinkin selkeä poika! Nyt on varmuus siis tästäkin, ja saan jatkaa vaatteiden haalimista ;)
Vauvalla siis kaikki paremmin kuin mallillaan, hiljalleen sitä oikeesti alkaa virittäytyä ajatukseen, että kohta meitä on tosiaan jo kolme. Nää viimeiset viikot oletettavasti hurahtavat sinne viime metreille asti ihan tosi nopeasti, kun pitää alkaa opintourakkaa hoitamaan loppuun.
Tää olikin sitten meidän viimeinen ultra, ellei nyt jotain komplikaatioita tule ja sen takia jouduttaisi vielä menemään. Puhuttiin ultran jälkeen Tommin kanssa vielä 4D-ultrasta, mutta päätettiin, että jätetään menemättä. Tuolla tänään selvisi ihan riittävästi, ja niille rahoille varmaan löytyy muutakin käyttöä :)
Pienoinen oli kovin unelias, ja kätilö saikin helposti mittailtua ja tarkasteltua tarvittavat asia. Istukka on kauniisti kiinnittynyt kohdun takaseinään, lapsivettä on riittävästi ja tilaakin vielä löytyy. Kovasti se on kuitenkin noussut ja levinnyt, enää ei riittänyt, että alamahaa kuvailee, vaan kätilö joutui ultralaitetta kierittämään ihan koko mahan päällä! Hassua, itse sitä on yrittänyt tunnustella, ja luullut kohdun olevan paljon pienemmällä alueella :)
Ensin tarkasteltiin päätä, hyvänmallinen ja hienosti kasvanut. Aivotkin ovat nyt todistetusti löytyneet, isot ja pienet omilla paikoillaan. Sieraimet näyttivät hyvältä, ei kuulemma huulihalkion vaaraa.
Sydän tykytti iloisesti, edelleen mennään tasaisella matalahkolla sykkeellä, kätilö mittaili 145 lyöntiä/min. Tosin mun omatkin sykkeet on niin matalat, että tuskinpa tää poitsu ihan kovin huippulukeamia tulee koskaan saamaan! Isot verisuonet tsekattiin väreillä ja hyvin näytti virtaavan kaikki oleellinen. Napanuora on ehjä ja siisti, kehittynyt sekin. Reisiluut näytti ainakin omaan silmään todella massiivisilta ja vahvoilta, samoin selkäranka, ja hyvä niin!
Pituutta vauveli oli hurahtanut jo nyt yli käyrien, pää-perämitta oli 18.3cm, mikä vastaisi sitä lukemaa, mikä pitäisi olla tossa neljän päivän päästä! Kokopituutta ei huomattu kysyä, mutta jos vauvakirjasta kattelee, niin tohon pää-perämittaan nähden pituutta koko pojalla on n. 26-27cm. Paino vastaa kuitenkin laskettuun aikaan nähden viikkoja, sitä oli tällä erää 380g ja ton kirjasen mukaan huomenna alkavalla uudella viikolla pitäis olla n. 400g tullut painoa. Mutta oli sillä sentään sellainen pieni möhömaha ^---^
Vaikka nettipalstoilta oonkin lukenut, että jotkut kätilöt suuttuvat, kun kysyy sukupuolta, niin ultrauksen lopuksi uskaltauduin silti kysäisemään, että näyttäisikö se vielä olevan poika, kuten viimeksi ultrassa jo aika varmaksi todettiin. Kätilö tarkasti ja totesi, että kyllä se on hyvinkin selkeä poika! Nyt on varmuus siis tästäkin, ja saan jatkaa vaatteiden haalimista ;)
Vauvalla siis kaikki paremmin kuin mallillaan, hiljalleen sitä oikeesti alkaa virittäytyä ajatukseen, että kohta meitä on tosiaan jo kolme. Nää viimeiset viikot oletettavasti hurahtavat sinne viime metreille asti ihan tosi nopeasti, kun pitää alkaa opintourakkaa hoitamaan loppuun.
Tää olikin sitten meidän viimeinen ultra, ellei nyt jotain komplikaatioita tule ja sen takia jouduttaisi vielä menemään. Puhuttiin ultran jälkeen Tommin kanssa vielä 4D-ultrasta, mutta päätettiin, että jätetään menemättä. Tuolla tänään selvisi ihan riittävästi, ja niille rahoille varmaan löytyy muutakin käyttöä :)
lauantai 1. elokuuta 2009
Meillä kasvetaan ja kehitytään koko ajan. Potkut on olleet tosta ekasta kerrasta asti muistaakseni ihan päivittäisiä, tosin joinain päivinä on ollut vähän vaimeampaa menoa.
Eilen illalla uskon tunteneeni ensimmäistä kertaa jopa kädelläni jotain, kun löhöilin sängyssä selälläni ja vauva alkoi riehua. Huusin Tomminkin koittamaan, mutta ei se kuulemma ainakaan mitään tuntenut. Noh, päivä kerrallaan...
Meillä on nyt puolevälin rajapyykki sitten ylitetty! Nettipalstoilla kuulin, että sen kunniaksi saa pitää kakkukahvit. Tänään ajattelin sitten väsätä juustokakkua, jolla voi herkutella. Tommin synttäritkin olis, mutta sankari itse on vielä eilisen jäljiltä jossain reissuillaan... Noh, jäipä kärsimättä ja kokeilematta ton munakokkelin ja pekonin paahtaminen! En siitä kärystä niin ois välittänytkään :)
Kävin taas eilen haalimassa vähän uutta vaatetta pienelle, kun hermostuin kaupoilla, etten itselleni löytänyt mitään. Edelleen on ongelma, kun ei ole syksyn saapuessa juurikaan pitkälahkeisia housuja, jos ei noita verkkareita ja yksiä (vieläkin!) yli-isoja pellavahousuja lasketa. Onneksi kaapin pohjalta löytyi myös parit joskus ostamani aivan liian suuret farkut, jotka nyt mahtuivat päälle todella näpsäkästi. Jesh!
Eilen illalla uskon tunteneeni ensimmäistä kertaa jopa kädelläni jotain, kun löhöilin sängyssä selälläni ja vauva alkoi riehua. Huusin Tomminkin koittamaan, mutta ei se kuulemma ainakaan mitään tuntenut. Noh, päivä kerrallaan...
Meillä on nyt puolevälin rajapyykki sitten ylitetty! Nettipalstoilla kuulin, että sen kunniaksi saa pitää kakkukahvit. Tänään ajattelin sitten väsätä juustokakkua, jolla voi herkutella. Tommin synttäritkin olis, mutta sankari itse on vielä eilisen jäljiltä jossain reissuillaan... Noh, jäipä kärsimättä ja kokeilematta ton munakokkelin ja pekonin paahtaminen! En siitä kärystä niin ois välittänytkään :)
Kävin taas eilen haalimassa vähän uutta vaatetta pienelle, kun hermostuin kaupoilla, etten itselleni löytänyt mitään. Edelleen on ongelma, kun ei ole syksyn saapuessa juurikaan pitkälahkeisia housuja, jos ei noita verkkareita ja yksiä (vieläkin!) yli-isoja pellavahousuja lasketa. Onneksi kaapin pohjalta löytyi myös parit joskus ostamani aivan liian suuret farkut, jotka nyt mahtuivat päälle todella näpsäkästi. Jesh!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
