Buzzausta, Soygurt

Saatiin taas koemaisteluun uusia juttuja, tällä kertaa soijajugurttia. Vähän skeptisiä kun ollaan kaiken näiden viherpiipertäjien suosimien tuotteiden kanssa, niin ajattelin tarttua tähän tutustumiseen, kerran on mahdollisuus vertailla makuja kavereidenkin kanssa. Soygurtit on siis "maidottomia jugurtteja", eli sopii monelle eri ruokavaliota noudattavalle. Nyt kun taas kaveripiirissä moni karppailee, niin luettuani tämän sisältävän paljon protskuja, olinkin aivan varma, että löydän maistelijat sieltä. Noh, toisin kävi, sillä tavallista sokeriahan tässä onkin sitten saman verran kuin maitotuotteissakin... Itse maistelin Tropiikin hedelmiä ja Mustikkaa, meillä iskä ei suostunut maistamaan kumpaakaan. Joona söi aivan kuin tavis-jugujakin, itsellä tökki jotenkin. Ehkä kuitenkin lähinnä se maku, joka ei kyllä johtunut soijasta, vaan jostain muusta? Mustikkajugurtin ystävä en ole muutenkaan, mutta juguhyllyltä valkkaan aina just jonkun hedelmäisen/passionmallisen mieluiten. Tässä palat oli jotenkin suutuntumaltaa hieman ehkä omituisia? Jugurtti itsessään maistui lähes samalta kuin maitomallisetkin, joten jos olisi tarpeen maidotonta/laktoositonta/gluteenitonta jugurttia ostaa, niin ehkäpä nämä voisivat olla ostoslistalla. Maistatukseen tätä annoin pääsääntöisesti aikuisille, joista kukaan ei osannut oikein muodostaa minkäänlaista mielipidettä. Lähinnä ajatuksia nostatti juurikin se, että tämä on ihan hyvä rinnakkaistuote, mutta jos ei ole erillistä tarvetta soijajugurtille, niin harva lähtisi maitomallista tähän vaihtamaan. Ehdotonta plussaa annettiin siitä, ettei tästä ole yritetty kuitenkaan tehdä makeutusaineiden turvin mitään karppisafkaa, vaan puhtaasti luonnontuotteita käytetty. Lisäksi lisätty kalsium sai kehuja, koska se on maitotuotteissa monen mielestä se tärkein osuus kuitenin. Trooppiset hedelmät pikarimallisena oli toimiva, mutta mustikka-soygurtin buzzaus oli haastavaa, sillä tiiliskivimäinen 750ml pönikkä ei kulkenut näppärästi vieraiden mukana kotiinviemiseksi tai talvipuuhastelutreffeiltä kotiin annettavaksi, vaan sen maistatus oli pakko hoitaa meillä kotona. Hyvä tuote, jolla varmasti on oma kohderyhmänsä, mutta maitojugurtin kanssa tämä ei ainakaan mun lähipiirin näkökulmalta tule kisaamaan. Lisätietoja kiinnostuneille löytyy osoitteista www.nordicfreedom.com ja www.raisio.com. Ja Buzzauksestahan ne lisätiedot löytyy vanhasta tutusta www.buzzador.com sivustosta! Suosittelijaksi edelleen saapi laittaa SannaKoon! ;) Tässä vielä kuva meidän vekkulista, joka söi mustikkasoygurttia pakastemustikoilla höystettynä! Siivo on aina yhtä ihana, kun mustikoilla päästää taaperon sotkemaan! :)

Uusi arki alkaa pian!

Huomenta vielä pimeässä uinuvasta Espoosta! Aika kurjalta näyttää, kun ei täällä merellä vieläkään aurinko ole nostanut päätään, kello tulee kuitenkin jo seitsemän. Saisi se sieltä hiljaksiin nousta, jotta jaksaisin vielä tämän viimeisen pari tuntia töissä. Ja toki sen keväänkin jo ottaisin, ei täällä etelässäkään enää pääse rattailla liikkumaan, ja ois muutama tärkeä asia kaupungissa hoidettavana, mutta ilman Joonaa en reissun päälle pääse, ja rattailla en pääse juna-asemalle. Keskustaan en taida uskaltaa vielä lähteä ipanan kanssa ilman rattaita? Tosin se ois varmaan niin kauhusta jäykkänä, että ei suostuis kävelemäänkään, niin saisin vielä kanniskella sitäkin sitten :D Eilen varmistui, että Joonalla on nyt mukavan kuuloinen hoitopaikka! Saatiin oikein valita, joko tarhan tai ryhmäperhepäivähoidon (vai mikäs hitto se nyt onkaan se oikea nimi?) väliltä. Tarha olisi ollut 200m oven päästä, alle 3-vuotiaiden ryhmästä olisi tänä vuonna 3v täyttävä (aivan hirveä ajatus, että nämä meidän joulu09-lahjat täyttää jo 3 tänä vuonna! :D) joutunut siirtymään toisaalle jo elokuussa, ja Joonalla olisi ollut vain 1 ikätoveri siellä, kaikki muut pienempiä. Lapsiryhmän kokoa en uskalla lähteä arvuuttelemaan, mutta väittäisin, että varmasti se suuri! Ryhmikseen matkaa ehkä 700m meiltä, siellä 12 lapsen ryhmässä 3 hoitajaa, toinen hyvin samanikäinen poika, sitten useampia kolme, neljä, ja viisivuotiaita. Ryhmiksessä Joona saisi jatkaa 5-vuotiaaksi tai sinne eskaritien alkuunkin, ellei meidän hoidontarve sitten tässä muutu 3-vuoropainotteiseksi... Ei varmaan kuulosta kovinkaan vaikealta päätökseltä? :) Eli ryhmikseen otettiin paikka, Joona pääsee oppimaan uusia taitoja isommilta, eikä tarvitse "pelätä" sen jäävän aivan huomiotta isossa vauva/taaperoryhmässä. Uskoisin, että tuolla ryhmiksessä se myös pääsee haastamaan itseään sitten vähän vaikeampien askarteluiden yms. muidenkin suhteen. Ipana ja iskä aloittaa treenaamisen ensi maanantaina ensin ryhmisläisten kanssa ulkoillen, ja siinä sitten sopivat muiden päivien kulun. Seuraavalla viikolla, eli 5.3. alkaakin sitten päivähoitomaksut juosta, ja jos Joona tuntuu valmiilta, niin saapi jäädä jo tekemään "täyttä päivää" sinne. Meillähän on tarkoitus, että iskä vie apinan aamupäivästä hoitoon, ja minä sen sieltä sitten käyn keräämässä kotiin töistä päästyäni, eli Joonan hoitopäivästä ei kuitenkaan tule kuin se 5-7h! Itse olen töihin menossa aivan intoa puhkuen! Ootan niin kaikkea sitä verkostoitumista ja uusia haasteita, johan tässä on kotona lusittukin. Toki noiden opintojen suorittelu äitiysloman aikaan on antanut edes jotain purtavaa aivoille, mutta pääsääntöisesti päivän kuluessa pikkutyypin kanssa, niin jotain kummaa surkastumista sitä on alkanut aivoissaan huomata. Ei sillä, olen kyllä todella kiitollinen, että mulla on ollut mahdollisuus pitää Joona kotihoidossa tähän saakka, koska aiemmin se olisi ollut aivan liian pieni hoitoon vietäväksi! Nyt se on just täydellisessä iässä tähän uuteen elämään. Muutoinkin uusia tuulia Joonan elämässä on ollut, kun se on alkanut vetää illat ihan pelleilyksi. Normaalisti laitetaan klo 20 se unille, mutta viimeisen kuukauden päivät (ainakin) se on saattanut kirmata hereillä vielä klo 22-23 aikaan! Ja aamulla kuitenkin herää 6-8 väliin, eli välillä olen ollut aivan tosissani huolestunut myös sen unimäärän riittävyydestä. Mutta ehkäpä se itse tietää... nyt ei olla kovinkaan väkivalloin ees yritetty sorvata tota rytmiä, vaan on annettu aikaa ja ootellaan hoidon alkua, josko ne illat taas siitä sitten suttaantuisi. Yksi mahdollisuus toki on se, että sillä on taas tippunut pari tuntia sen unitarpeesta yhtäkkiä pois (hui, kesän jälkeen sen vuorokautinen unimäärä on melkein puolittunut! :O), jolloin ei kai auta muu, kuin aloittaa iltatoimetkin vasta myöhemmin ja laitta lapsi petiin myöhemmin... mutta se olisi kyllä sitten hyvästi aikuisten omalle ajalle arkisin! Ja johtuen tästä iltapelleilystä, niin isi teki niinkin radikaalin vedon tuossa 16.2. että se nakkasi tutin roskikseen! Joona sitä itkeskeli, mutta nukahti ilman - itseasiassa edeltävän yön se oli nukkunut myös ilman tuttia, koska mä olin kanssa kiehahtanut ja tutin riekkuvalta ipanalta vienyt, ja tutti viettikin yön mun nyrkissä :D Itsellä oli ollut ajatus antaa tutin olla, jotta saadaan päivähoidossa päikkärit sujumaan edes jotenkin, mutta toisaalta Joona ei sitä tuttia ole niinkään nyt edes kysellyt sen jälkeen, kun se roskiin viskattiin, että ehkäpä aika tähänkin oli vaan kypsä! Tosin nukahtamisongelmaan tämä ei ole apua tuonut, ja olenkin luvannut, että Joona saa ison yllärilahjan, kun alkaa kiltisti menemään nukkumaan silloin, kun aikuiset käskee. Vielä ei ole sitä päivää näkynyt ;) Päikkäreille se on paristi käynyt ihan ok, ja niistä onkin "ylläriautopussista" uuden auton saanut, mutta mun alunperin tutista luopumislahjaksi ostettu iso paloasemasetti odottaa vielä meidän saunan lauteilla, että saisin jonkun tekosyyn sen pojalle antaa. Joona osaa odottaa tätä lahjaa, ja välillä arvuutteleekin, että onkohan se paloauto vai roska-auto vai mikähän kiva ja ihana, mutta riittävä motivaattori se ei kuitenkaan tunnu olevan, kun unille ei suostu käymään... Noh, ehkä se lelu voi sitten olla päivähoidonaloittamislahja isolle ja reippaalle pojalle! ;)

Hups, päivähoitohakemus tuli tehtyä!

Mä tossa sain just sähköpostia, ja voisin päästä nuorisoklinikka nupoliin töihin, tosin tekee vaan loppuvuoden kestävää sijaisuutta... Oon nyt näemmä ajautunut ihan täysillä tähän töiden ettimiseen, rupee riittää tää kitkuttelu. Soitin sitten tonne varhaiskasvatusneuvontaan ja hupsis, päädyin tekemään päivähoitohakemuksen! Hölmöä vaan, että enhän mä voi sinne mitään laittaa hoidontarpeeseen, että tarvitaanko osa-aikainen vai ympärivuorokautinen ja kuinka monta tuntia viikossa ja mistä alkaen, kun en mä vielä tiedä mistään mitään! Totesin vaan, että JOS mä saisin ton nupolipaikan, sen päätyisin vastaanottamaan, niin se alkais jo 13.2. eli ihan just! Ja 2vkoa on kuitenkin se aika, minkä kaupunki voi käskeä hoitamaan apinaa jotenkin muuten... Sain myös meidän alueen lapsivalintatyypin numeron, ja sille kun koitin soittaa, niin meni taas vaihteeseen (johon siis puhelu meni eka silloinkin, kun koitin siihen varhaiskasvatusjuttuun soittaa) - ja se vaihteen tyyppi siellä varmaan naureskelee mun hölmöilylle. Totes jo vähän kyllästyneenä "Niiin, tää tuli nyt taas tähän vaihteeseen. Ketähän koitit nyt tavoitella?" :D Ja hauskaa varmaan piisaa tolla hakemuksen vastaanottajallakin, kun mä koitin siihen 250 merkkiin typistää tän meidän tilanteen, että ei oo tietoa aloituksista ja hoidon tarpeistakaan... jep. Ainoa kiva asia tässä on, että näyttää siltä, että palkat on nousseet viimesen parin vuoden aikana alalla! Voisin siis jopa tehdäkin vaan nuorisonohjaajanhommia, kun siitäkin peruspalkka on jo 2100e, eikä se n. 1800e, mitä se oli vähän aikaa sitten. Toki toi ei oo mitään nuorisotalohommaa, vaan ohjauspalveluiden puolella, joten se tietty saattaa vaikuttaa... Puhetulva. Äh ja puh! Perjantaina kävinkin jo siellä haastattelussa SPR:n Nuorten turvatalolle, mutta he olivat päättäneet ottaa hakijoista toisen, jolla oli pidempi kokemus. Hakemuksia oli tullut siis useampi kymmen, haastatteluun kutsuivat mun lisäks 2 muuta. Ärsyttää, että jos kerran ajattelivat jo silloin, että haluavat mua vanhemman (26v on heidän mielestään vissiin aika nuori, kuulemma työtiimi on pääsääntöisesti tuplasti mun ikäistä! Kysyivätkin, että miltä tuntuisi työskennellä sellaisessa tiimissä. Höh, hassua, en mä oo edes ajatellut, että sillä vois olla mitään merkitystä?!) ja kokeneemman. Naapurinrouvan kanssa tossa sitten törmätessä juttelin, hän on mun äitini ikäinen ja samassa tilanteessa kuin äitini - töihin haluaisi kovasti, mutta työnantajat taas kokevat, että yli viiskymppinen on liian vanha! Uskomatonta hommaa, minkä ikäinen olisi sitten sopivan ikäinen? On tää vaan hankalaa, kun ei yhtään tiedä, että mitä elämä on kuukaudenkaan päästä! :O