Tänään on näemmä ahkeran postailun päivä!
Anoppi soitteli jo puolita päivin, että täällä (Kärkölässä) on niiiiiiin ihanaa, t-paidassa tuli hiki ja ulkona +29c ja on aivan upeaa puuhata! Karjalanpaistikin oli sujahtanut uuniin ja pottuja riitti... minä siis innokkaasti odottelemaan, että perheemme mieväki heräisi päivä/yöuniltaan ja voitaisiin lähteä. Tommin piti jokatapauksessa käydä mökillä vaihtamassa auton renkaat nyt pääsiäisen aikaan, joten tänään oli mun mielestä ehdottomasti paras päivä se hoitaa. Tommi vaan unisena pohti, että ei mentäis, käytäis vaan pikapikaa huomenna ennen (iso)mummille päivällistämään menoa vaihtamassa ne renkaat... suru meinas tulla puseroon mulla (ja ehkä Joonalla, olin jo luvannut, että näkee mummon ja papan ;))! Onneks ukko tajus "virheensä" kun vetäydyin Joonan kanssa lastenhuoneen lattialle lueskelemaan ja olin vaan sellainen. Matkaan siis päästiin! Ja perillä, vaikka päivä oli jo taittanut teränsä, oli just niin ihanaa! Valmiiseen pöytään istahdin, joku muu huolehti lapsesta ja mä sain laittaa ruoan päälle musat korville ja tarttua haravanvarteen (joskin anoppi toppuutteli, kun munkin pitäis kuulemma nyt vaan lorvia, oltiinhan me just vasta tultu ja maalla.) Mut mulle just se hetki oli parasta terapiaa tähän kiukkuavan ipanan arkeen! Ja ei, en halua kutsuja muualle haravoimaan, ei sitä aina jaksa ;)
Ei me ehditty olla ku reilu pari tuntia, mutta se oli just hyvä. Hyttysetkin on näemmä saapuneet ja minä herkkähipiäinen oottelen, että missä kutina alkaa tuntua... vielä en spotannut yhtään puremaa (vai pistämää?).
Menomatkalla Joona oli aivan hirvittävän onnellinen kun käännyttiin pois isolta tieltä, isi kurvaili mutkissa ja sorat ropisi kuin ralliautossa konsanaan! Se oli niiiiiiin jännää! Se koitti kurkkia sinne oven- ja lattianrajaan, että mitä siellä tapahtuu. Pienet on "kaupunkilais"pojan ilot! Mökillä Joona oli hieman hämillään kun oli piha täynnä autoja (isi ja pappa on vähän tollasia autohulluja ja nyt niihin vaihdeltiin renkaita ja vaikka mitä muuta) ja siellä sai juoksennella ihan vapaasti! Mäkinen nurtsimaasto oli myös jännää ja Joonalla oli selkeästi kivaa. Viime kesänähän se ei vielä itse liikkunut siellä mitenkään, tuskinpa muutenkaan koko paikkaa edes muisti, mutta nyt oli itselläkin tosi rentouttavaa köpsytellä siellä pieni tassu omassa kourassa <3
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Ekan vuoden muistelua
Äitien nettipalstalla kysyttiin, että millaista oli eka vuosi vauvan kanssa. Mä vastailin sinne ja aattelin, että samahan se on kai tää laittaa tännekin ;)
--
Meille siunaantui ihan äärettömän helppo vauva! Se nukkui alusta asti yönsä hyvin ja päivälläkin riittävästi (eka puol vuotta meillä nukuttiin 16-20 tuntia vuorokaudesta!!), nälkäinenkin poika oli! Kun pääsin yli siitä, että mulla imettäminen ei vaan ollut riittävä ravinnonlähde pojalle ja aloin antaa enemmän korviketta, niin elämä helpottui. Lopulta neuvolassa meitä kehotettiin aloittamaan kiinteätkin 2.5kk iässä, kun poika veteli yli 1.5 l korviketta vuorokaudessa! Sellainen määrä (lehmänmaitopohjaista)korviketta ei siis kuulemma oo hyväksi vauvan munuaisille, joten "pottua pojalle" oli neuvolantädin ohje - ja ihan pätevä ohje on ollutkin.
Poika otti hurjia kasvuspurtteja ja vaatekaappia sai päivittää koko ajan. Meidän mammaporukka, 12 esikkoäidin ryhmä joilla 09 joulukuussa oli lasketut, vietti tiiviisti aikaa yhdessä ja se vertaistuki oli mulle maailman tärkeintä - ihan sama kuin täällä nettipalstalla meidän edelleen tiivis joulu 09 odottajien porukka. Toisaalta väkisinkin tuli vertailtua sitten muiden äitien kanssa ihan kaikkea mitä siihen vauvaan ja omaan kroppaan liittyikään! Mä en koe sitä huonona juttuna, koska aina kuitenkin muisti, että se oma vauva ja mun kroppa on yksilöitä... Eli vaikka meillä ipana olikin äärettömän hyvä syöjä ja nukkuja, kasvoi ihan hirveetä tahtia pituutta ja painoakin samassa suhteessa, niin motoriikka tuntui "stoppaavan" sitten jossain välissä - verrattuna muihin samanikäisiin. Ipanalla oli käsikoordinaatio ihan ok hallussa ja istumaan alkoi 21viikkoisena tuetta, mutta siinäpä se. Kesä meni piknikeillä ja puistossa istuessa ja nauttiessa, meidän Joona istui mun vieressä tyytyväisenä ja katseli kun ikätoverinsa kääntyilivät, kierivät, ryömivät ja konttailivat ympäriinsä! Joona ei kai vaan kokenut tarvetta siihen, vaikka kyllä omaa mieltä kalvoi välillä, että onkohan lapsessa jotain vikaa, kun se ei edes ryömi tai kääntyile! Vaan ei ollut, se ei ehkä vaan tahtonut, oli tyytyväinen siihen, että pystyi istumaan tuetta ja leikki niin.
Muistaakseni 9-10kk iässä ipana sitten alkoi kontata meidän vanhempien suureksi yllätykseksi; tosin sitä oltiin kyllä "harjoiteltukin" tukemalla ipanaa konttausasentoon ja kannustettua liikkumiseen. Eli niin se meilläkin jäi peppukiito (kuten kääntyily ja ryömintäkin) väliin ja konttaus alkoi! Lisää jännittäviä momentteja liikkumiseen toi polvi-istunta ja polvikävely 10+kk iässä - joskus sitä ennen oli toki oppinut seisomaan tukea vasten (vaikkakin huterasti) ja kävelemään sivuttain tuen varassa, mutta kävely itsessään ei tuntunut kiinnostavan. Ekaan vuoteen meillä ei siis mahtunut kävely (se tuli vuoden vaihteen eli just 12kk iän jälkeen, muutama haparoiva askel silloin tällöin ja yhtäkkiä 14kk iässä se vaan sitten lähti!).
Pottailua on harjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta se ei kiinnosta poikaa yhtään... Joten olen antanut olla, välillä käydään vähän istahtamassa "ohi mennessä" (eli äidin istuessa pöntöllä, hahah), mutta ehtiihän tuota vielä.
Ekana vuonna hampaita tuli 4 ylös ja 4 alas, 2 viimeistä puhkes alaetuleukaan tasan 1v synttäripäivänä :) Sairasteluita meillä ei onneksi mahtunut vuoteen juurikaan, vaan ihanan terve pieni poika meillä olikin (ja onneksi edelleen toki)! <3
Poika on kyllä kovin puhelias, mutta mitään oikeita sanoja sillä ei vielä ole, ei ainakaan, että ne selkeästi tarkoittais vaan yhtä tiettyä asiaa. Kakka, äiti, kukka, niitä se välillä sanoo, mutta en koe niitä vielä "ensisanoiksi", kun ei se selkeästi osoita niillä mitään tiettyä. Jokeltelee edelleen, "juttelu" ja ääneennauraminen meillä tulikin tosi aikaisessa vaiheessa kuvioihin... ja voi miten muistan alkaneeni itkeä, kun poika ensimmäisen kerran kikatti ääneen! Mun sydän oli pakahtua onnesta, edelleen tuon nauru on yksi parhaita asioita maailmassa <3 Ymmärrystä kyllä on, kropan perusanatomia on hallussa (näyttää pyydettäessä silmät, korvan, kielen, suun, hampaat, hiukset, varpaat, polven, navan, mahan, mitä näitä nyt on :D) ja muita sanoja tunnistaa kyllä selkeästi myös, kun pyytää hakemaan jonkun tietyn jutun, viemään jonkun asian johonkin, osoittamaan jotain... Eli ei mulla oo huolta tuosta "puhumattomuudesta", selkeästi kun ymmärtää. Ja itsekin kävin ties missä Lastenklinikan tutkimuksissa kun en ollut kiinnostunut toistelemaan sanoja vanhempieni perässä, mutta 2vuotiaana aloin sitten yhtäkkiä puhua ja käyttää ihan kokonaisia lauseita... eli eiköhän tuo poikakin sitten ala, kun sitä itseään kiinnostaa riittävästi. (Välillä tosin hakkaan päätäni seinään, kun turhauttaa sekä itseä että lasta, kun ei oo niitä sanoja kertomaan, että mitä haluaa tai mikä on huonosti.. huoh.)
Syöminen ja juominen on edelleen täysin avustettua puuhaa! Itse ei yleensä koe edes mielenkiintoa kuin mahdollisesti pullon/mukin pitämiseen, mutta suuhunsa ei kyllä lusikoi ruokaa... Sormiruokailusta tykkää tosi paljon, joten jos mä haluan syödä ruokani lämpimänä, niin ipana sitten mättää ruokansa sormin suuhunsa :D
Parisuhde meillä ei oo oikeastaan kai mitenkään muuttunut, tietysti on lähennytty entisestään ja erityisesti miehestä oon löytänyt ihania uusia, hoivaavia puolia jo raskausaikana. Mä olin ihan hirveä hormonihirmu, ja mies kultaisesti otti kaikki mun kohtaukset vastaan, mutta ei suuttunut tai edes yrittänyt palauttaa mua maanpinnalle antamalla palaa takaisin...
Oon edelleen kotona tuon 15kuisen kanssa, ja vaikka elämä on ihan äärettömän puuduttavaa ja ärsyttävää ja rutiininomaista, niin on tää silti vaan aika ihanaa! Taloudellisestikin on päästy johonkin balanssiin, vaikka en oo töissä ollutkaan kun satunnaisia keikkapäiviä, mutta jotenkin kahden vuorotyöläisen perheessä olisi tuntunut niin kurjalta laittaa tuo pieni ja herkkä ihmisentaimen päivähoitoon! Etenkin kun sen kommunikaatio ja liikkumistaidot nyt on mitä on... Syksyllä kuitenkin olisi aika, ja rehellisesti sanottuna mä itse odotan ihan älyttömän innokkaana töihinpääsyä!
Tällaista meidän ekaan vuoteen... innostuin kirjoittamaan sitten hieman pidemmän pätkän ;)
--
Meille siunaantui ihan äärettömän helppo vauva! Se nukkui alusta asti yönsä hyvin ja päivälläkin riittävästi (eka puol vuotta meillä nukuttiin 16-20 tuntia vuorokaudesta!!), nälkäinenkin poika oli! Kun pääsin yli siitä, että mulla imettäminen ei vaan ollut riittävä ravinnonlähde pojalle ja aloin antaa enemmän korviketta, niin elämä helpottui. Lopulta neuvolassa meitä kehotettiin aloittamaan kiinteätkin 2.5kk iässä, kun poika veteli yli 1.5 l korviketta vuorokaudessa! Sellainen määrä (lehmänmaitopohjaista)korviketta ei siis kuulemma oo hyväksi vauvan munuaisille, joten "pottua pojalle" oli neuvolantädin ohje - ja ihan pätevä ohje on ollutkin.
Poika otti hurjia kasvuspurtteja ja vaatekaappia sai päivittää koko ajan. Meidän mammaporukka, 12 esikkoäidin ryhmä joilla 09 joulukuussa oli lasketut, vietti tiiviisti aikaa yhdessä ja se vertaistuki oli mulle maailman tärkeintä - ihan sama kuin täällä nettipalstalla meidän edelleen tiivis joulu 09 odottajien porukka. Toisaalta väkisinkin tuli vertailtua sitten muiden äitien kanssa ihan kaikkea mitä siihen vauvaan ja omaan kroppaan liittyikään! Mä en koe sitä huonona juttuna, koska aina kuitenkin muisti, että se oma vauva ja mun kroppa on yksilöitä... Eli vaikka meillä ipana olikin äärettömän hyvä syöjä ja nukkuja, kasvoi ihan hirveetä tahtia pituutta ja painoakin samassa suhteessa, niin motoriikka tuntui "stoppaavan" sitten jossain välissä - verrattuna muihin samanikäisiin. Ipanalla oli käsikoordinaatio ihan ok hallussa ja istumaan alkoi 21viikkoisena tuetta, mutta siinäpä se. Kesä meni piknikeillä ja puistossa istuessa ja nauttiessa, meidän Joona istui mun vieressä tyytyväisenä ja katseli kun ikätoverinsa kääntyilivät, kierivät, ryömivät ja konttailivat ympäriinsä! Joona ei kai vaan kokenut tarvetta siihen, vaikka kyllä omaa mieltä kalvoi välillä, että onkohan lapsessa jotain vikaa, kun se ei edes ryömi tai kääntyile! Vaan ei ollut, se ei ehkä vaan tahtonut, oli tyytyväinen siihen, että pystyi istumaan tuetta ja leikki niin.
Muistaakseni 9-10kk iässä ipana sitten alkoi kontata meidän vanhempien suureksi yllätykseksi; tosin sitä oltiin kyllä "harjoiteltukin" tukemalla ipanaa konttausasentoon ja kannustettua liikkumiseen. Eli niin se meilläkin jäi peppukiito (kuten kääntyily ja ryömintäkin) väliin ja konttaus alkoi! Lisää jännittäviä momentteja liikkumiseen toi polvi-istunta ja polvikävely 10+kk iässä - joskus sitä ennen oli toki oppinut seisomaan tukea vasten (vaikkakin huterasti) ja kävelemään sivuttain tuen varassa, mutta kävely itsessään ei tuntunut kiinnostavan. Ekaan vuoteen meillä ei siis mahtunut kävely (se tuli vuoden vaihteen eli just 12kk iän jälkeen, muutama haparoiva askel silloin tällöin ja yhtäkkiä 14kk iässä se vaan sitten lähti!).
Pottailua on harjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta se ei kiinnosta poikaa yhtään... Joten olen antanut olla, välillä käydään vähän istahtamassa "ohi mennessä" (eli äidin istuessa pöntöllä, hahah), mutta ehtiihän tuota vielä.
Ekana vuonna hampaita tuli 4 ylös ja 4 alas, 2 viimeistä puhkes alaetuleukaan tasan 1v synttäripäivänä :) Sairasteluita meillä ei onneksi mahtunut vuoteen juurikaan, vaan ihanan terve pieni poika meillä olikin (ja onneksi edelleen toki)! <3
Poika on kyllä kovin puhelias, mutta mitään oikeita sanoja sillä ei vielä ole, ei ainakaan, että ne selkeästi tarkoittais vaan yhtä tiettyä asiaa. Kakka, äiti, kukka, niitä se välillä sanoo, mutta en koe niitä vielä "ensisanoiksi", kun ei se selkeästi osoita niillä mitään tiettyä. Jokeltelee edelleen, "juttelu" ja ääneennauraminen meillä tulikin tosi aikaisessa vaiheessa kuvioihin... ja voi miten muistan alkaneeni itkeä, kun poika ensimmäisen kerran kikatti ääneen! Mun sydän oli pakahtua onnesta, edelleen tuon nauru on yksi parhaita asioita maailmassa <3 Ymmärrystä kyllä on, kropan perusanatomia on hallussa (näyttää pyydettäessä silmät, korvan, kielen, suun, hampaat, hiukset, varpaat, polven, navan, mahan, mitä näitä nyt on :D) ja muita sanoja tunnistaa kyllä selkeästi myös, kun pyytää hakemaan jonkun tietyn jutun, viemään jonkun asian johonkin, osoittamaan jotain... Eli ei mulla oo huolta tuosta "puhumattomuudesta", selkeästi kun ymmärtää. Ja itsekin kävin ties missä Lastenklinikan tutkimuksissa kun en ollut kiinnostunut toistelemaan sanoja vanhempieni perässä, mutta 2vuotiaana aloin sitten yhtäkkiä puhua ja käyttää ihan kokonaisia lauseita... eli eiköhän tuo poikakin sitten ala, kun sitä itseään kiinnostaa riittävästi. (Välillä tosin hakkaan päätäni seinään, kun turhauttaa sekä itseä että lasta, kun ei oo niitä sanoja kertomaan, että mitä haluaa tai mikä on huonosti.. huoh.)
Syöminen ja juominen on edelleen täysin avustettua puuhaa! Itse ei yleensä koe edes mielenkiintoa kuin mahdollisesti pullon/mukin pitämiseen, mutta suuhunsa ei kyllä lusikoi ruokaa... Sormiruokailusta tykkää tosi paljon, joten jos mä haluan syödä ruokani lämpimänä, niin ipana sitten mättää ruokansa sormin suuhunsa :D
Parisuhde meillä ei oo oikeastaan kai mitenkään muuttunut, tietysti on lähennytty entisestään ja erityisesti miehestä oon löytänyt ihania uusia, hoivaavia puolia jo raskausaikana. Mä olin ihan hirveä hormonihirmu, ja mies kultaisesti otti kaikki mun kohtaukset vastaan, mutta ei suuttunut tai edes yrittänyt palauttaa mua maanpinnalle antamalla palaa takaisin...
Oon edelleen kotona tuon 15kuisen kanssa, ja vaikka elämä on ihan äärettömän puuduttavaa ja ärsyttävää ja rutiininomaista, niin on tää silti vaan aika ihanaa! Taloudellisestikin on päästy johonkin balanssiin, vaikka en oo töissä ollutkaan kun satunnaisia keikkapäiviä, mutta jotenkin kahden vuorotyöläisen perheessä olisi tuntunut niin kurjalta laittaa tuo pieni ja herkkä ihmisentaimen päivähoitoon! Etenkin kun sen kommunikaatio ja liikkumistaidot nyt on mitä on... Syksyllä kuitenkin olisi aika, ja rehellisesti sanottuna mä itse odotan ihan älyttömän innokkaana töihinpääsyä!
Tällaista meidän ekaan vuoteen... innostuin kirjoittamaan sitten hieman pidemmän pätkän ;)
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Reissukuume!
Ihan järkyttävä reissukuume on jostain pukannut, ja nyt pitäis pohdiskella, et mihinpäin sitä lähtis liennyttää... Ois kivaa pakata ipana junareissulle, mutta eipä meillä asu ketään (lapsirakkaita)kavereita tai sukulaisia missään kauempana - ja junamatkailuksi en nyt ehkä laske tätä Kilo-Helsinki/Kilo-Koivuhovi matkailua ;)
Toisaalta yks mammapalstan kivoista äideistä asustelis pohjanmaalla, ja mitä ollaan pari kertaa stadissa treffattu pikaisesti, niin synkkaa kyllä tosi hyvin yhteen mielestäni. Ja joskus heitettyäni läpällä, että tullaan viikonloppulomalle, niin sieltä suunnasta näytettiin vihreetä valoa! Eli ehkä tähän on tartuttava ;) Harmi vaan, että sinne on just syntynyt uusi pieni vauveli, joten hulinaa riittää heillä ihan muutenkin...
Tai jos sais haettua tolle ipanalle sen passin, niin vois lähteä käymään vaikka etelänaapurissa. Kuulin kyllä villiä huhua, että ruotsinpaateille riittäis näiltä mineiltä ihan kela-korttikin?! :O Tosin pari vuorokautta laivassa taaperon kanssa ei välttis olis kovin rentouttavaa, mitä siellä hytissäkään tekis sit ysin jälkeen, kun Joona ois unilla??
Niin ihanaa, kun on kevät, ja voi kaivautua ulos täältä kodin pölykasoista! Tänä keväänä ei siis oo vauva- eikä koirakuumetta, vaan matkakuume! Ja kesälomalle oon suunnitellut kaikkia ihania kokoperheen pistäytymiskohteita kans, enää pitää saada vain Tommi vakuutettua, että jee, pakko päästä!
Jep, olis vaan kiva, jos sais vastauksia kyselyihin ja opinnot nyt purkkiin, niin ei tartteis tuhlata aikaa haaveilemalla näitä hölmöyksiä. En vaan enää keksi, että miten ehdin valmistua, kun mun ohjaava lehtori ei edelleenkään vastaile mun viesteihin... argh ja murr. Toki omakin aikataulutus ois voinut olla viisaampi, mutta c'mon, kyllä ois luullut että tässä 3 viikossa sais vastattua!
Toisaalta yks mammapalstan kivoista äideistä asustelis pohjanmaalla, ja mitä ollaan pari kertaa stadissa treffattu pikaisesti, niin synkkaa kyllä tosi hyvin yhteen mielestäni. Ja joskus heitettyäni läpällä, että tullaan viikonloppulomalle, niin sieltä suunnasta näytettiin vihreetä valoa! Eli ehkä tähän on tartuttava ;) Harmi vaan, että sinne on just syntynyt uusi pieni vauveli, joten hulinaa riittää heillä ihan muutenkin...
Tai jos sais haettua tolle ipanalle sen passin, niin vois lähteä käymään vaikka etelänaapurissa. Kuulin kyllä villiä huhua, että ruotsinpaateille riittäis näiltä mineiltä ihan kela-korttikin?! :O Tosin pari vuorokautta laivassa taaperon kanssa ei välttis olis kovin rentouttavaa, mitä siellä hytissäkään tekis sit ysin jälkeen, kun Joona ois unilla??
Niin ihanaa, kun on kevät, ja voi kaivautua ulos täältä kodin pölykasoista! Tänä keväänä ei siis oo vauva- eikä koirakuumetta, vaan matkakuume! Ja kesälomalle oon suunnitellut kaikkia ihania kokoperheen pistäytymiskohteita kans, enää pitää saada vain Tommi vakuutettua, että jee, pakko päästä!
Jep, olis vaan kiva, jos sais vastauksia kyselyihin ja opinnot nyt purkkiin, niin ei tartteis tuhlata aikaa haaveilemalla näitä hölmöyksiä. En vaan enää keksi, että miten ehdin valmistua, kun mun ohjaava lehtori ei edelleenkään vastaile mun viesteihin... argh ja murr. Toki omakin aikataulutus ois voinut olla viisaampi, mutta c'mon, kyllä ois luullut että tässä 3 viikossa sais vastattua!
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Viikinkivauva!
Viikinkivauva taisi löytää vihdoin vappu-päähineensä! (Tämä tosin jätettiin kauppaan, koska se ei pysynyt päässä hetkeä pidempään ;))
Lisäksi vielä Joona ja Bestis ikkunalla haaveilemassa, sekä pari valitettavan tärähtänyttä (kännykamera)kuvaa viikonlopun Lapsimessu-seikkailulta, jossa Joona rakastui paloautojuttuihin... Äiti tyhmäpää ei vaan muistanut pakata oikeeta kameraa reissuun, höh.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
JOKERIT!
Kyllä, meillä katsotaan ja nautitaan jääkiekosta, vaikka (ainakaan tällä hetkellä) kukaan perheestämme ei kyseistä lajia itse pelaten harrastakaan. Asumme (tällä hetkellä) Espoossa, mutta silti emme ole Bluesin kannattajia (paitsi ehkä ak tällä hetkellä, ihan vain jo sen takia, että tuo isi uhkasi ottaa tatuoinnin suosikkijoukkueensa SM-mestaruuden kunniaksi, jos sellainen onni tänä keväänä osaksi osuu), vaan Granista kotoisin oleva mieheni on valikoitunut HIFK:n kannattajustoon ja oma sydämeni sykkii Jokereille. Pientä leikkimielistä vääntöä ollaankin aina käyty siitä, että kumman joukkueen fanikatsomoon tämä perheemme pienin tullaan vakiinnuttamaan. Joonalla on ollut HIFK-tutti sekä Jokerit-yöpuku, mutta tällä hetkellä käytössä on Jokerit-paidat (ihan vallan kaksin kappalein näitä t-paitoja). Vaari toi nämä Joonalle jouluna, mutta valitettavasti kovin pieniä kokoja kyseisistä paidoista ei ollut saatavilla, joten tämä ipana nyt tunnustaa väriä 104cm kokoisessa t-paidassaan. Toinen otettiin käyttöön ja toinen jätettiin pakettiin, jotta se on sitten bränikässä kunnossa myöhemmin... Vähän on paita vielä iso, mutta ei mitenkään häiritsevästi, ja tässä kotioloissa se on ihan passeli hopparimeiningillä.
Koitin ottaa vaarille pari kuvaa, mutta jälleen kerran taapero voitti kännykameran kuvausominaisuudet. Niin riemukkaita otoksista kaikista tärinöistään huolimatta kuitenkin tuli, että laitetaan nyt jakoon.
Ja ei, ei tätä aivopesua liian vakavamielisesti harrasteta. Jos ipana päätyy kannattamaan jotain aivan muuta lätkäjoukkuetta, tai ei innostu kyseisestä lajista pelaajana tai penkkiurheilijana ollenkaan, niin sekin on ihan ok!
PS. Joona tarkistaa nykyään aina paidan etumuksen (vaikka olisi joku ihan muu paita päällä) kun alan puhua sille "meidän tiimistä". Lisäksi Joona on opetettu tuulettamaan käskystä "Mitä tehdään kun Jokerit tekee maalin?". Hihih, ihan täysillä tää homma ei kuitenkaan toimi, koska sanan "Jokerit" tilalle voidaan laittaa ihan mikä tahansa muukin joukkue ;) Joona siis selkeästi on solidaarinen ja kannattaa tasapuolisesti kaikkia :) (Mutta Jokerit-logo on ehkä ainoa, jonka se tunnistaa. Kaupungillakin innostuu nähdessään logon jonkun muun vaatetuksessa tms.)
Koitin ottaa vaarille pari kuvaa, mutta jälleen kerran taapero voitti kännykameran kuvausominaisuudet. Niin riemukkaita otoksista kaikista tärinöistään huolimatta kuitenkin tuli, että laitetaan nyt jakoon.
Ja ei, ei tätä aivopesua liian vakavamielisesti harrasteta. Jos ipana päätyy kannattamaan jotain aivan muuta lätkäjoukkuetta, tai ei innostu kyseisestä lajista pelaajana tai penkkiurheilijana ollenkaan, niin sekin on ihan ok!
PS. Joona tarkistaa nykyään aina paidan etumuksen (vaikka olisi joku ihan muu paita päällä) kun alan puhua sille "meidän tiimistä". Lisäksi Joona on opetettu tuulettamaan käskystä "Mitä tehdään kun Jokerit tekee maalin?". Hihih, ihan täysillä tää homma ei kuitenkaan toimi, koska sanan "Jokerit" tilalle voidaan laittaa ihan mikä tahansa muukin joukkue ;) Joona siis selkeästi on solidaarinen ja kannattaa tasapuolisesti kaikkia :) (Mutta Jokerit-logo on ehkä ainoa, jonka se tunnistaa. Kaupungillakin innostuu nähdessään logon jonkun muun vaatetuksessa tms.)
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Vaatejuttujaputtuja
Mä just inventoin ipanan kaappia äsken, kattelin vähän, että mitäs sinne nyt sitten tartteis... Farkkuja ehkä tartteis lisää, tosin jos tulee hellekesä, niin niille ei sit oo käyttöä - mutta ehkä tässä vielä menee tovi ennen niitä helteitä??
Ulkoiluvaatteiden osalta oon vähän ihmeissäni.. Joonalle mahtui vielä oikein hyvin se viime syksynä käytössä ollut maailman siistein sadehaalari! Ihan superjees, koska syksyllähän tuo ei tuolla maassa niinkään möyrinyt, eli se on vielä lähes bränikkä ulkomuodoltaan ja varmasti kestää lätäkköläträyksiäkin! Sit ois sellanen T2H:n turkoosi yksvärinen välikausisetti, joka oli ehkä jopa iso? Se ei (käytettynä) ostaessa ollut bränikkä, vaan lievää värjäymää jo ottanut, joten sen olin aatellut noihin pihaleikkeihin, mutta onkohan se nyt kuitenkin niihin iso? Pitäiskö säästellä sitä syksyyn? Ja pitäiskö sitä sit ostaa joku 2-osainen pihapuku, vai pärjäiskö tolla tosi hankalalla haalarilla, joka ei oikeen istu tuolle ipanalle... (Lisäksi tää kädetön ja ompelutaidoton äiti tartteis vinkkiä, että miten saisin hyvät jalkalenksut siihen? Sellasesta kuminauhasta? Ihanko vaan vetäsen veitsellä hahlot napinläveiksi, vai pitääkö niitä jotenkin ommella, etteivät repeile?)
Yllätys oli myös suuri, kun totesin PoPin viime syksynä kummitädin Joonalle ostaman 86cm takin mahtuvan vielä näppärästi, jee! Se on niiiiiin ihana, ja isikin oli sitä mieltä, että se päällä toi apina alko jo näyttää ihan "ihmiseltä" - tarkoittaen siis sitä, että se on kasvanut ja näyttää jo oikein pätevältä lapsukaiselta.
Lisäksi ois kaksi fleecehaalaria ja yks villahaalari, jotka toimis sitten noiden (ah niin ällöjen, eli ei mun silmää miellyttävien) keltaisten Rukan kuravaatteiden kanssa aluspukuna viileempinä päivinä. Syksyisten kumppareidenkin totesin vielä käyvän, mutta villasukkaa sinne ei mahdu enää väliin, tai en usko, että ne on sitten enää mukavat... Selvitäänkö villasukatta, jos ostan vasta syksyllä sitten isommat kumpparit, että mahtuu villasukkakin miellyttävästi sekaan?
Lenkkarit on kuitenkin ehdottomasti ostettava, ja oon niitä vähän katsellutkin. Muutamia aika söpöjä on tullut eteen, vielä kun sais ton ipanan raahattua kauppaan joku päivä sovitteleen.
Sit mua ärsyttää, et hamstrasin kauheen kasan noita 92 bodyja, jotka nyt sitten näyttää jäävän pitämättä, kun Joonaa ärsyttää, jos ei pääse nykimään paitaansa ylöspäin ja esittelemään napaansa :DD Eli pitkähihasia ja t-paitoja ois ostoslistalla myös. Ja ooh, kattelin ens vkolla olevien Hullujen Päivien mainoksia ja siellä oli vaikka mitä ihania paitoja, joten pari siistimpää kyläpaitaakin vois käydä hakemassa - mikäli niitä on vielä siihen alehintaan jäljellä, muuten tyydyn koluamaan kirppiksiä tai muita kauppoja.
(Ja näiden lisäks kaapissa on hengailemassa myös 98 ja 102 haalarit ja sadetakki, mikä ihmeen vaatefriikki/hamsteri täällä asuu?? ;))
Sit pitäis kuvailla tuolta noi pieneks menneet haalarit ja talvikamppeet ja laitella myyntiin, kun en näemmä ite sinne kirppikselle asti oo nyt päässyt. Ne vie niin paljon tilaa, niin ne vois myydä netinkautta ja käydä kirppismyynnillä sitten joskus toiste noiden muiden luovuttavien vaatteiden (osa siis säästetään ihan tietoisesti pikkukakkosta varten, niin ei tarvii sit hankkia kaikkea uusiks) ja muiden myyntiin päätyvien juttujen kanssa.
Vaatteet on kyllä alkanut istua huomattavan paljon paremmin kuin aikaisemmin, ehkä johtuu tosta kävelyn oppimisesta ja erilaisista liikuntatavoista. Aiemmin kun jouduttiin käyttämään "väärän ikäkauden" vaatteita, niin ne oli tolla polvihiihtäjä-konttaajalla vaan hankalia. Mä luulin kylläkin, et Joonalla on tullut hurja pituuspyrähdys, mutta vaatteista päätellen sitten ei kuitenkaan? :O
Lisäks kaikki kaverit alkaa olee jo aika näppärästi samankokoisia, että ehkä ne muut on vaan ottaneet kovan spurtin ja meiän ipana kutistunut!
Ulkoiluvaatteiden osalta oon vähän ihmeissäni.. Joonalle mahtui vielä oikein hyvin se viime syksynä käytössä ollut maailman siistein sadehaalari! Ihan superjees, koska syksyllähän tuo ei tuolla maassa niinkään möyrinyt, eli se on vielä lähes bränikkä ulkomuodoltaan ja varmasti kestää lätäkköläträyksiäkin! Sit ois sellanen T2H:n turkoosi yksvärinen välikausisetti, joka oli ehkä jopa iso? Se ei (käytettynä) ostaessa ollut bränikkä, vaan lievää värjäymää jo ottanut, joten sen olin aatellut noihin pihaleikkeihin, mutta onkohan se nyt kuitenkin niihin iso? Pitäiskö säästellä sitä syksyyn? Ja pitäiskö sitä sit ostaa joku 2-osainen pihapuku, vai pärjäiskö tolla tosi hankalalla haalarilla, joka ei oikeen istu tuolle ipanalle... (Lisäksi tää kädetön ja ompelutaidoton äiti tartteis vinkkiä, että miten saisin hyvät jalkalenksut siihen? Sellasesta kuminauhasta? Ihanko vaan vetäsen veitsellä hahlot napinläveiksi, vai pitääkö niitä jotenkin ommella, etteivät repeile?)
Yllätys oli myös suuri, kun totesin PoPin viime syksynä kummitädin Joonalle ostaman 86cm takin mahtuvan vielä näppärästi, jee! Se on niiiiiin ihana, ja isikin oli sitä mieltä, että se päällä toi apina alko jo näyttää ihan "ihmiseltä" - tarkoittaen siis sitä, että se on kasvanut ja näyttää jo oikein pätevältä lapsukaiselta.
Lisäksi ois kaksi fleecehaalaria ja yks villahaalari, jotka toimis sitten noiden (ah niin ällöjen, eli ei mun silmää miellyttävien) keltaisten Rukan kuravaatteiden kanssa aluspukuna viileempinä päivinä. Syksyisten kumppareidenkin totesin vielä käyvän, mutta villasukkaa sinne ei mahdu enää väliin, tai en usko, että ne on sitten enää mukavat... Selvitäänkö villasukatta, jos ostan vasta syksyllä sitten isommat kumpparit, että mahtuu villasukkakin miellyttävästi sekaan?
Lenkkarit on kuitenkin ehdottomasti ostettava, ja oon niitä vähän katsellutkin. Muutamia aika söpöjä on tullut eteen, vielä kun sais ton ipanan raahattua kauppaan joku päivä sovitteleen.
Sit mua ärsyttää, et hamstrasin kauheen kasan noita 92 bodyja, jotka nyt sitten näyttää jäävän pitämättä, kun Joonaa ärsyttää, jos ei pääse nykimään paitaansa ylöspäin ja esittelemään napaansa :DD Eli pitkähihasia ja t-paitoja ois ostoslistalla myös. Ja ooh, kattelin ens vkolla olevien Hullujen Päivien mainoksia ja siellä oli vaikka mitä ihania paitoja, joten pari siistimpää kyläpaitaakin vois käydä hakemassa - mikäli niitä on vielä siihen alehintaan jäljellä, muuten tyydyn koluamaan kirppiksiä tai muita kauppoja.
(Ja näiden lisäks kaapissa on hengailemassa myös 98 ja 102 haalarit ja sadetakki, mikä ihmeen vaatefriikki/hamsteri täällä asuu?? ;))
Sit pitäis kuvailla tuolta noi pieneks menneet haalarit ja talvikamppeet ja laitella myyntiin, kun en näemmä ite sinne kirppikselle asti oo nyt päässyt. Ne vie niin paljon tilaa, niin ne vois myydä netinkautta ja käydä kirppismyynnillä sitten joskus toiste noiden muiden luovuttavien vaatteiden (osa siis säästetään ihan tietoisesti pikkukakkosta varten, niin ei tarvii sit hankkia kaikkea uusiks) ja muiden myyntiin päätyvien juttujen kanssa.
Vaatteet on kyllä alkanut istua huomattavan paljon paremmin kuin aikaisemmin, ehkä johtuu tosta kävelyn oppimisesta ja erilaisista liikuntatavoista. Aiemmin kun jouduttiin käyttämään "väärän ikäkauden" vaatteita, niin ne oli tolla polvihiihtäjä-konttaajalla vaan hankalia. Mä luulin kylläkin, et Joonalla on tullut hurja pituuspyrähdys, mutta vaatteista päätellen sitten ei kuitenkaan? :O
Lisäks kaikki kaverit alkaa olee jo aika näppärästi samankokoisia, että ehkä ne muut on vaan ottaneet kovan spurtin ja meiän ipana kutistunut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
