Puuhaa ja touhua

(Ja jälleen pahoittelut, että koko teksti on yhtenä pötkönä... tää ei vaan enää suostu ottaa kappalejakoa, en tajua!) Aijjai, olen kyllä sitten julkiset kurmotukset ansainnut, kerran poissaololla loistanut. MUTTA mulla on hyvä syy; töissä vetänyt ihan tukkaputkella ja Joona elää taas/edelleen tätä vaihetta, että uni vie vasta 22/23 aikaan... aivan järkyttävää! Mulla ei oo hetkeen ollut omaa aikaa, eikä aikaa tulla tänne teitä tervehtimäänkään :( Hoidossa on Joonalla mennyt edelleen aivan superhyvin. Voisko olla niin iloisesti, ettei sillä mitään hoito-inho-vaihetta tuliskaan? Kesällä sen hoito on koko heinäkuun kiinni, eikä mulla tietenkään ole itsellä kesälomaa niin paljon, eikä oikein rahallisesti mahdollisuutta edes palkatonta pitää... Todettiin kuitenkin, että koitetaan jotenkin selvitä se heinäkuun pari ekaa viikkoa niin, että ei tarvii Joonaa varahoitoon viedä. Uus hoitopaikka ja uudet hoitotädit ja uudet hoitokaverit - se ois sen verran iso muutos vielä tässä vaiheessa ipanan hoitotaivalta, että tuntuis kurjalta se sinne pakottaa parin viikon tähden. Voihan se olla, että meniskin tosi hyvin ja se sinnekin sopeutuis, mutta yritetään nyt tänä kesänä kuitenkin saada sille pitkä loma. Tommin loma alkaa kolmannella viikolla ja mullakin on se heinäkuun vika viikko vapaata. Joona on nyt oppinut näitä kohteliaisuusjuttuja Se vastaa lähes kaikkeen "emmä kiitos". Voi miten raivostuttavaa onkaan komentaa lasta nukkumaan, kun vastaukseksi saa vain heleän "emmä tiitos". AAAAARGH! Muitakin edistysaskelia meillä on! Ette ikinä arvaa! POTTA!! Joona on vihdoin edes vähän kiinnostunut potasta! Muutamat pissat sinne on jopa jo saatu! JEEEEEEE!!! Mä toivon ja luotan, että nyt kun tuo oppii tonne pottaan tekemään enempi ja pyytämäänkin potalle pääsyä (joskin hätää se ei vielä tunnista, eli vahingossa saattaa saalista tulla), niin ehkä tääkin homma vetästään rytinällä ja pian tuo istuu potalla kuin vanha tekijä. Samoin tuo näyttää tekevän kaikkien uusien taitojen suhteen, että yhtäkkiä ne vaan loksahtaa ja parissa viikossa mennään nollasta sataan. Pyöräjutut on nyt kevään kynnyksellä ihan superhuudossa siellä ja täällä. Meidän pitäis varmaan se "oikea" pyörä hankkia. Viime kesältähän on se kolmipyörä, mutta se on vähän hankala, kun ne polkimet on siellä eturenkaan akselissa... ei oikein napannut. Tosin täytyy varmaan käydä eka jossain kokeilemassa, että innostaako pyörähommat Joonaa vai ei. Jos tälle kesää ostaa pyörän, joka ei sitten kiinnostakaan, niin pienihän se varmaan ens vuonna on? Vai josko se kuitenkin innostuis siitä vanhasta kolmipyöräisestä? Ja mönkijäänkin kun saadaan tälle kesälle akku, niin pääsee herra ipana rälläämään sydämensä kyllyydestä. Mökille ei oikein voi pyörää raahatakaan, kun siellä ei oo sellasta hyvää pyöräilymaastoa. Rinnetontti ja nurtsi ei oo ehkä paras mahdollinen harjoittelutanner polkupyöräilyyn ;) Paljon muutakin hankittavaa on ollut ja vielä ois edessä. Tuo ipana kasvaa ihan käsittämätöntä vauhtia, huh! Lenkkarit ois ainakin ostoslistalla prioriteeteissa korkealla. Sille olin ostanut aivan superihanat korkeavartiset Puman koristossukat ja Niken tarralenkkarit, koossa 26, mutta eihän ne sille enää mahdu. Apua! Etenkin noita korkeavartisia haluisin yhdet parit, ne vois olla ihan täydelliset hiekkalaatikkoremuamiseen. Ei ehkä tulis kannettua koko hiekkalaatikollista sisään... kurarukkaset meni kanssa uusiks, ne tosin sain jo onneksi heti hankittua. Mitähän muuta sitä vielä kesään tarvitsee? Mä odotan niin innolla, että saan pestyä ja pakattua tuolta koko perheen toppakamat pois. Uusi uikkarikin muuten jo on odottamassa uimareissuja, halliinkin pitäisi pian päästä! Missähän vaiheessa lapsille alkaa tulla inhokkiruokia, vai voiko niiltä välttyä? Kaikkiruokainen-Joona (tietoisesti sellaiseksi sitä pyritty opettamaan) ei oikein tykkää hernekeitosta... hoidosta tällaista raporttia jo kuulin, joten päätin, että nyt aletaan tässä huushollissa syödä sitä useammin. Eilen sitten torstain kunniaksi tyhjensin säilykepönikän kattilaan ja heitin vedet päälle - lahjontana oli jälkiruoaksi pannukakkua ihan hillon ja kermavaahdon kanssa. Puol lautasellista tuo suostui pitkinnaamoin syömään, se riitti mulle. Pääasia, että edes vähän maistelee ja makustelee! En halua siitä samanlaista nirsoa kuin itse oon, se ihan oikeesti hankaloittaa elämää aika tavalla... Sellaista tänne tupaan. Huomenna minä karkaan leffaan vanhimman kummityttöni kanssa. Mennään katsomaan Titanic! Hauskaa, että oon itse ollut alakouluikäinen silloin, kun se oli ensimmäistä kertaa teatterissa. Ja nyt sitten neiti 11v pyysi kummia leffaseuraksi. :)