Noniin, koittihan sitten se tämäkin aika. Mä olen alkanut syömään kahden edestä! Tosiasiassa syön vähemmän, kuin mitä ennen raskautta, mutta viime viikkoihin verrattuna mätän ruokaa napaani ihan älyttömiä määriä! Tänäänkin söin aamupalaksi 2 sämpylää! Ja ne tippuneet kilot on alkaneet löytää tiensä takaisin, mutta nyt olen huomannut myös syyn; alavatsa alkaa pömpöttää ihan eri tavalla! Ihanaa!
Pahoinvointi siis alkaa hellittää, mikä on aivan ihana asia! Jaksaa taas asioita ihan eri tavalla, ja uskaltaa lähteä pitemmiksikin pätkiksi muualle, kun ei tarvitse pelätä vatsalaukun tyhjennystä.
En muista, että oonko aiemmin maininnut, mutta oon myös huomannut yhden toisen jännittävän asian; kun vessahätä tulee, niin sitten on kanssa mentävä - mielellään samantien ja nopeasti! Olin yks päivä toimistolla laatimassa pääsihteerimme kanssa kevätraporttia, ja täysin kesken meidän keskustelun jouduin ponkasemaan ylös tuolilta ja huikkaamaan, että hetki vain! :D Onneksi oon Saaralle kertonut, niin se lähinnä naureskelee näille mun hetkilleni!
Enää muutama päivä seuraavaan ultraan! Maanantaina käydään eka neuvolassa lääkärillä, ja sitten iltapäivällä tosiaan päästään ultrailemaankin. Toivottavasti nyytti on kasvanut kiltisti ja kaikki on hyvin! Viikkoissakin ollaan edetty 12. viikolle, eli näinä hetkinä laskee keskenmenon todennäköisyys momentit ihan pikkuriikkisiksi, ja sitten voi lähes huokaista helpotuksesta. Ajattelin, että jos/kun maanantaina saadaan hyviä uutisia pikkusesta, niin täytyy päästä kyllä kauppaan ostamaan ensimmäinen vauva-asia. Haluan jotain muutakin konkreettista hypisteltävää, kuin nuo neuvolan paperit ja lehdykät, sekä tietysti meidän Pikku Viikkarin ensimmäinen ultrakuva!
perjantai 29. toukokuuta 2009
perjantai 22. toukokuuta 2009
Päätin taas leikkiä tolla netin laskurilla, kun viimeks ultrassa siis laskettuaika siirtyi, niin katsotaan, että miten nyt kehitys siitä laskettuna etenee. Tässä taulukko:
Olet 10 viikkoa ja 1 päivää raskaana.
Hedelmöitys tapahtui noin:
26.3.2009
Sydän alkaa lyödä:
20.4.2009
Alkio alkaa liikkua:
14.5.2009
Alkiosta tulee sikiö:
21.5.2009
Kaikki sisäelimet muodostuneet:
21.5.2009
Keskenmenon riski pienenee:
4.6.2009
Ultraääni:
4.6.2009
Pahoinvointi vähenee:
11.6.2009
Sukupuoli mahdollista selvittää (ei näy vielä ultrassa):
18.6.2009
Sikiö nielee ja pissaa:
2.7.2009
Sikiön liikkeet tuntuvat:
16.7.2009
Sikiölle kehittyy unirytmi:
30.7.2009
Sikiö alkaa kuulla:
20.8.2009
90% mahdollisuus selvitä jos lapsi syntyy:
17.9.2009
Monet sikiöt asettuvat pää alaspäin:
22.10.2009
Äitiysloma alkaa:
14.11.2009
Laskettu aika:
17.12.2009
Mulla on tällä viikolla ollut pari ihan hirveetä päivää, enkä oo kyenny syömään juur mitään. Toissapäivänä iloitsin, kun sain syötyä salaattia ja 5 pinaattilettua! Onneksi nyt alkaa hiljalleen taas rauhottua, ja eilen jo pääsin ulos kämpästä ja näkemään ihmisiä. Tänään oon ollut jo ysistä asti koneella, ja saanut syötyä vaan vajaan RiisiFrutin ja banaanin, mutta korvasin sit homman ja join teetä, johon laitoin vähän enemmän sokeria ku yleensä :)
Ehkä tää taas tästä, päivä kerrallaan ja hiljalleen. Nukkuminen on onneks tasottunu, ja herään enää pari kertaa yössä vessaan! Lukijoille tää kaikki voi tuntua hölmöltä, mutta uskokaa vain, niin itse sitä iloitsee kaikista kummallisista pienistäkin asioista!
Mulla on tällä viikolla ollut pari ihan hirveetä päivää, enkä oo kyenny syömään juur mitään. Toissapäivänä iloitsin, kun sain syötyä salaattia ja 5 pinaattilettua! Onneksi nyt alkaa hiljalleen taas rauhottua, ja eilen jo pääsin ulos kämpästä ja näkemään ihmisiä. Tänään oon ollut jo ysistä asti koneella, ja saanut syötyä vaan vajaan RiisiFrutin ja banaanin, mutta korvasin sit homman ja join teetä, johon laitoin vähän enemmän sokeria ku yleensä :)
Ehkä tää taas tästä, päivä kerrallaan ja hiljalleen. Nukkuminen on onneks tasottunu, ja herään enää pari kertaa yössä vessaan! Lukijoille tää kaikki voi tuntua hölmöltä, mutta uskokaa vain, niin itse sitä iloitsee kaikista kummallisista pienistäkin asioista!
maanantai 18. toukokuuta 2009
1. ultra
No johan aika vierähti, enkä ole ehtinyt edes kirjoittamaan viime viikosta!
Kaikille asiaa pohtiville voin kertoa, ettei yöjuna ja raskauden ensimmäinen kolmannes (tuskin viimeinenkään) ole kauhean miellyttävä yhtälö. Muutenkin raskauden takia heikentyneet unenlahjani takasivat sen, että torkuin läpi yön lepäämättä kunnolla juuri lainkaan. Puoli tuntia ennen kellon soittoa rukoilin sen aloittavan pirinänsä, jotta voisin nousta ylös ja käydä aamutoimiin häiritsemättä yläpunkassa kuorsannutta varapuheenjohtajaani, jonka kanssa oltiin siis edustusreissulla Oulussa.
Läpäisin AMK-päivät hyvillä mielin ja pahoinvoimatta, mikä olisi ollut todella noloa! Kuitenkin päätin, että on helpompaa vain kertoa suoraan raskaudesta, kuin vastailla oudoksuviin katseisiin, kun kyselen hölmöjä vakuumipakatusta kalasta ja muista erikoisista ruoka-aineista. Kerrottuani sain myös loistavaa "palvelua", kun tahdoin vaihtaa drinkkilippuni limppareihin, jotka minulle kannettiin toiveideni mukaan suoraan pöytään :D Edustushymyilyä jaksoin puolille öin, minkä jälkeen kipusin hotellihuoneeseemme kylpyyn ja unille. Enkä muista helmikuun jälkeen nukkuneeni niin hyvin! Siitä hetkestä, kun laskin pään tyynylle, siihen hetkeen, kun kello vaati minua nousemaan ylös, nukuin kuin pieni lapsi! En herännyt vessaan, en juomaan, en edes siihen, kun arvoisa vpj kömpi huoneeseemme ja oli kuulemma hieman tuiterissa mekastanutkin! Aamulla oli TODELLA ihana olla, ja hyvillä mielin siirryin syömään elämäni ensimmäistä krapulatonta hotelliaamiaista!
Oulusta palattuamme olin iloinen, että pari ultraa edeltänyttä päivää olivat olleet niin kiireisiä, että saatoin rauhassa unohtaa jänskätä ultraa! Perjantaina kävimme sitten hoitamassa viikonlopun ruokaostokset ja kiiruhdimme Jorviin, jossa kerrankin henkilökunta oli etuajassa varattujen aikojen suhteen! En tiedä, oliko meidät vastaanottanut nainen kätilö vai sairaanhoitaja, mutta jotenkin hänestä jäi hieman "kylmä" fiilis. Hän puhui jotenkin ontosti ja kyseli asioita, joihin emme osanneet vastata, ja sitten ei kuitenkaan niitä selittänyt mitenkään, vaan sanoi niiden selviävän kyllä sitten myöhemmin!
Ultraaminen sujui hienosti ja meidän pieni viikinkimme löytyikin vaivatta! Sydän sykki nopeasti, ja tuijotin sitä lähes haltioituneena! Moneen otteeseen yritettiin mun yskäisyllä saada pientä vähän liikkumaan, mutta eihän se hirveästi ollut liikekannalla :) Ultraaja kuitenkin näki, että oli hyvin alkanut kehittyä ja oli se kohdussa hieman jo liikuskellutkin, joten kaikki oli sinänsä mallillaan! Ainoastaan mytyn pienuus pohditutti, ja hän laskeskelikin, että koon mukaan viikkoja on vasta 9+1! Tämä sinänsä tuntui pieneltä "pettymykseltä", koska olin jo ajatellut nyytin olevan sikiö ja vaikka kuinka hienosti kehittynyt, mutta tämä laskentamalli tipautti meidän pienokaisemme vielä viikoksi olemaan alkio. Laskettuaikakin tietysti siirtyi tämän myötä, nyt uusi arvio on 17.12. Toisaalta, onpahan suurempi todennäköisyys saada Kauris-vauva! ;)
Sinänsähän parilla viikolla ei ole meille oikeasti mitään väliä, ehkä näin on mun opintomenestyksen kannalta jopa parempi! Pääasia, että pieni on terve ja kehittyy ja kasvaa, oli ne viikot nyt sitten mitä ikinä. Saimmepa nähdä omin silmin, että siellä se todella on, ja hänen sydämensä kiivaasti takoi, eli ihan totta tämä todella nyt sitten on! Ultraaja nappasi meille pari kuvaakin, jotka saimme kotiin mukaan, ja täytyy kyllä myöntää, että olen useammat itkut niitä katsellessa itkenyt!
Ihanaa oli myös, kun Tommi osoitti herkemmän puolensa, ja pyysi saada toisen kuvan itselleen autoon! Foorumeja lueskellessa huomaa, kuinka moni nainen elää yksin tämän taipaleen elämässään, voi kuinka onnellisia me olemmekaan, kun meillä on toisemme ja läheisemme, jotka ovat jo tämän pienen alusta asti mukana kaikessa ja innokkaina kuulevaat uusimmat uutiset! Kiitos siis myös teille, rakkaat läheiset, kun olette läsnä! Vaikka omat ajatuksemme niin paljon pienen ympärillä pyörivätkin, niin teidän olemassaolo on ehkä jopa entistä ihanampaa!
Kaikille asiaa pohtiville voin kertoa, ettei yöjuna ja raskauden ensimmäinen kolmannes (tuskin viimeinenkään) ole kauhean miellyttävä yhtälö. Muutenkin raskauden takia heikentyneet unenlahjani takasivat sen, että torkuin läpi yön lepäämättä kunnolla juuri lainkaan. Puoli tuntia ennen kellon soittoa rukoilin sen aloittavan pirinänsä, jotta voisin nousta ylös ja käydä aamutoimiin häiritsemättä yläpunkassa kuorsannutta varapuheenjohtajaani, jonka kanssa oltiin siis edustusreissulla Oulussa.
Läpäisin AMK-päivät hyvillä mielin ja pahoinvoimatta, mikä olisi ollut todella noloa! Kuitenkin päätin, että on helpompaa vain kertoa suoraan raskaudesta, kuin vastailla oudoksuviin katseisiin, kun kyselen hölmöjä vakuumipakatusta kalasta ja muista erikoisista ruoka-aineista. Kerrottuani sain myös loistavaa "palvelua", kun tahdoin vaihtaa drinkkilippuni limppareihin, jotka minulle kannettiin toiveideni mukaan suoraan pöytään :D Edustushymyilyä jaksoin puolille öin, minkä jälkeen kipusin hotellihuoneeseemme kylpyyn ja unille. Enkä muista helmikuun jälkeen nukkuneeni niin hyvin! Siitä hetkestä, kun laskin pään tyynylle, siihen hetkeen, kun kello vaati minua nousemaan ylös, nukuin kuin pieni lapsi! En herännyt vessaan, en juomaan, en edes siihen, kun arvoisa vpj kömpi huoneeseemme ja oli kuulemma hieman tuiterissa mekastanutkin! Aamulla oli TODELLA ihana olla, ja hyvillä mielin siirryin syömään elämäni ensimmäistä krapulatonta hotelliaamiaista!
Oulusta palattuamme olin iloinen, että pari ultraa edeltänyttä päivää olivat olleet niin kiireisiä, että saatoin rauhassa unohtaa jänskätä ultraa! Perjantaina kävimme sitten hoitamassa viikonlopun ruokaostokset ja kiiruhdimme Jorviin, jossa kerrankin henkilökunta oli etuajassa varattujen aikojen suhteen! En tiedä, oliko meidät vastaanottanut nainen kätilö vai sairaanhoitaja, mutta jotenkin hänestä jäi hieman "kylmä" fiilis. Hän puhui jotenkin ontosti ja kyseli asioita, joihin emme osanneet vastata, ja sitten ei kuitenkaan niitä selittänyt mitenkään, vaan sanoi niiden selviävän kyllä sitten myöhemmin!
Ultraaminen sujui hienosti ja meidän pieni viikinkimme löytyikin vaivatta! Sydän sykki nopeasti, ja tuijotin sitä lähes haltioituneena! Moneen otteeseen yritettiin mun yskäisyllä saada pientä vähän liikkumaan, mutta eihän se hirveästi ollut liikekannalla :) Ultraaja kuitenkin näki, että oli hyvin alkanut kehittyä ja oli se kohdussa hieman jo liikuskellutkin, joten kaikki oli sinänsä mallillaan! Ainoastaan mytyn pienuus pohditutti, ja hän laskeskelikin, että koon mukaan viikkoja on vasta 9+1! Tämä sinänsä tuntui pieneltä "pettymykseltä", koska olin jo ajatellut nyytin olevan sikiö ja vaikka kuinka hienosti kehittynyt, mutta tämä laskentamalli tipautti meidän pienokaisemme vielä viikoksi olemaan alkio. Laskettuaikakin tietysti siirtyi tämän myötä, nyt uusi arvio on 17.12. Toisaalta, onpahan suurempi todennäköisyys saada Kauris-vauva! ;)
Sinänsähän parilla viikolla ei ole meille oikeasti mitään väliä, ehkä näin on mun opintomenestyksen kannalta jopa parempi! Pääasia, että pieni on terve ja kehittyy ja kasvaa, oli ne viikot nyt sitten mitä ikinä. Saimmepa nähdä omin silmin, että siellä se todella on, ja hänen sydämensä kiivaasti takoi, eli ihan totta tämä todella nyt sitten on! Ultraaja nappasi meille pari kuvaakin, jotka saimme kotiin mukaan, ja täytyy kyllä myöntää, että olen useammat itkut niitä katsellessa itkenyt!
Ihanaa oli myös, kun Tommi osoitti herkemmän puolensa, ja pyysi saada toisen kuvan itselleen autoon! Foorumeja lueskellessa huomaa, kuinka moni nainen elää yksin tämän taipaleen elämässään, voi kuinka onnellisia me olemmekaan, kun meillä on toisemme ja läheisemme, jotka ovat jo tämän pienen alusta asti mukana kaikessa ja innokkaina kuulevaat uusimmat uutiset! Kiitos siis myös teille, rakkaat läheiset, kun olette läsnä! Vaikka omat ajatuksemme niin paljon pienen ympärillä pyörivätkin, niin teidän olemassaolo on ehkä jopa entistä ihanampaa!
maanantai 11. toukokuuta 2009
Tulevien mummojen ilahdutus!
Lauantaina oli tarkoitus käydä kertomassa mun iskälle Uutinen, mutta sillä oli päivystys päällä, ja se keikkaili sitten koko iltapäivän. Eipä päästy siis sinne asti, mutta onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa kertoa...
Äitienpäivää vietettiin sitten ensin mun äidin luona, jossa Uutisen vastaanotti yllättyneinä äiti, mummi, sisarukset ja veljen muikki. En oikein tiedä, että oliko se niiden vastaanotto vaan shokkitilan takia niin hölmön laimea, mutta kai ne ihan iloisia ja onnellisia asian suhteen olivat! Hiljalleen sitten kai ymmärsivät asian ja onnittelivat, mutta hieman hitaalla tuntuivat käyvän. Ehkä kuvaavinta oli n. 2h ilmoituksen jälkeen veljeni, joka totesi, ettei ollut tajunnutkaan, että hänestähän tulee sitten eno :)
Tommin äiti ei myöskään oikein meinannut ymmärtää, että mitä ihmettä voi tarkoittaa, jos kortin kannessa lukee "Mummolle". Takellellen se sitten kysy, että no sitäkö tää nyt sitten on! Ilostuneina sekä tuleva mummo että vaari sitten kyselivät kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja anopin kanssa juttelin hänen raskausajastaan. Kysyinpä myös, että onko Tommi ollut kuinka iso syntyessään, ja kuulemma aika samankokoinen kuin minä, eli taitaapi tästä meidänkin viikingistä sitten aika rotjake tulla! Täytyy varmaan valita ystäväpiirin vahvin sylikummiksi, että jaksaa kannatella ^o^
Mulla on taas mennyt muutama päivä jo melkein hyvillä fiiliksillä, välillä etonut, mutta ei oo sillain suurempaa huolta ollut. Nyt taas kun pitäisi töihin suunnata, ja aloin eväitä laittamaan, niin heti alko vellomaan vatsassa ja tuntuu, että kohta täytyy juosta vessaan pääalaspäin roikkumaan. Ei taida nyytti haluta, että mamma käy töissä :D Tietää ehkä pien, et sillon ei paljon ehdi taukoja pitää, ja syöminenkin saattaa jäädä vähemmälle... En kuitenkaan viitsi taas soittaa ja perua vuoroa, etenkin kun en vielä ole raskaudesta kertonut, niin joutuisi keksimään jonkun selityksen sitten taas...
Äitienpäivää vietettiin sitten ensin mun äidin luona, jossa Uutisen vastaanotti yllättyneinä äiti, mummi, sisarukset ja veljen muikki. En oikein tiedä, että oliko se niiden vastaanotto vaan shokkitilan takia niin hölmön laimea, mutta kai ne ihan iloisia ja onnellisia asian suhteen olivat! Hiljalleen sitten kai ymmärsivät asian ja onnittelivat, mutta hieman hitaalla tuntuivat käyvän. Ehkä kuvaavinta oli n. 2h ilmoituksen jälkeen veljeni, joka totesi, ettei ollut tajunnutkaan, että hänestähän tulee sitten eno :)
Tommin äiti ei myöskään oikein meinannut ymmärtää, että mitä ihmettä voi tarkoittaa, jos kortin kannessa lukee "Mummolle". Takellellen se sitten kysy, että no sitäkö tää nyt sitten on! Ilostuneina sekä tuleva mummo että vaari sitten kyselivät kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja anopin kanssa juttelin hänen raskausajastaan. Kysyinpä myös, että onko Tommi ollut kuinka iso syntyessään, ja kuulemma aika samankokoinen kuin minä, eli taitaapi tästä meidänkin viikingistä sitten aika rotjake tulla! Täytyy varmaan valita ystäväpiirin vahvin sylikummiksi, että jaksaa kannatella ^o^
Mulla on taas mennyt muutama päivä jo melkein hyvillä fiiliksillä, välillä etonut, mutta ei oo sillain suurempaa huolta ollut. Nyt taas kun pitäisi töihin suunnata, ja aloin eväitä laittamaan, niin heti alko vellomaan vatsassa ja tuntuu, että kohta täytyy juosta vessaan pääalaspäin roikkumaan. Ei taida nyytti haluta, että mamma käy töissä :D Tietää ehkä pien, et sillon ei paljon ehdi taukoja pitää, ja syöminenkin saattaa jäädä vähemmälle... En kuitenkaan viitsi taas soittaa ja perua vuoroa, etenkin kun en vielä ole raskaudesta kertonut, niin joutuisi keksimään jonkun selityksen sitten taas...
torstai 7. toukokuuta 2009
1. neuvola
Tämäkin aamu alkoi iloisesti hampaiden harjauksen jälkeen tapahtuvalla sappinesteiden poistolla. Olen ollut myös kovin väsynyt ja yliherkkä, mutta onneksi tämäkin kaikki on normaalia.
Eka neuvola käynti oli siis aamulla. Se terkkari-täti olikin ihan kiva, vaikka puhelimessa oli vaikuttanut ihan tyhmältä! Hirmu kivasti kerto kaikkea ja kyseli ja jutteli ja Tomminkin huomioi aivan ihanasti! Laskettu aika vähän aikaistui, 4.12. tuli terkkarin laskujen mukaan, eli nyt olisi rv 9+6. Ultra kuitenkin antaa lopullisen vastauksen :)
Otti hemoglobiinin (on laskenut, nyt "enää" 147!) ja verenpaineen, painon ja muut. Kaikki äidillä kunnossa! Oli myös todella yllättynyt ja iloinen, kun ollaan molemmat Tommin kanssa täysin terveitä ja allergiattomia ja muuta, ei oo kuulemma enää läheskään yleistä sellainen. Ainakin tässä mielessä meillä on antaa oikein hyvät elämän eväät pienelle ^^
Pyysin myös, että voitaisiin kuunnella dopplerilla sydänääniä. Vähän vastahakoinen ensin terkkari oli, kun sanoi, että on aika epätodennäköistä, että niitä vielä kuuluviin saisi. Lupasin kuitenkin olla ottamatta stressiä, jolloin terkkari suostui yrittämään.
Pitkään hän yrittikin, mutta sydänääniä ei saatu kuuluviin. Kuitenkin ruudulla näkyi mun sykkeeni, sekä pienen ihan supernopea syke (niin siis asian kuuluu ollakin), joten kaikki on meidän nyytillä hyvin! Sykkeen näkyminen kertoo, että siellä todella on pieni ihmisalkio, ja että se on vielä oikeassa paikassakin!
Nyt sitten odottelemaan viikonloppua, että saadaan kertoa vanhemmille! Ja seuraava odotuksen paikka on ensi viikon perjantai, kun pääsemme ekaan ultraan!
Eka neuvola käynti oli siis aamulla. Se terkkari-täti olikin ihan kiva, vaikka puhelimessa oli vaikuttanut ihan tyhmältä! Hirmu kivasti kerto kaikkea ja kyseli ja jutteli ja Tomminkin huomioi aivan ihanasti! Laskettu aika vähän aikaistui, 4.12. tuli terkkarin laskujen mukaan, eli nyt olisi rv 9+6. Ultra kuitenkin antaa lopullisen vastauksen :)
Otti hemoglobiinin (on laskenut, nyt "enää" 147!) ja verenpaineen, painon ja muut. Kaikki äidillä kunnossa! Oli myös todella yllättynyt ja iloinen, kun ollaan molemmat Tommin kanssa täysin terveitä ja allergiattomia ja muuta, ei oo kuulemma enää läheskään yleistä sellainen. Ainakin tässä mielessä meillä on antaa oikein hyvät elämän eväät pienelle ^^
Pyysin myös, että voitaisiin kuunnella dopplerilla sydänääniä. Vähän vastahakoinen ensin terkkari oli, kun sanoi, että on aika epätodennäköistä, että niitä vielä kuuluviin saisi. Lupasin kuitenkin olla ottamatta stressiä, jolloin terkkari suostui yrittämään.
Pitkään hän yrittikin, mutta sydänääniä ei saatu kuuluviin. Kuitenkin ruudulla näkyi mun sykkeeni, sekä pienen ihan supernopea syke (niin siis asian kuuluu ollakin), joten kaikki on meidän nyytillä hyvin! Sykkeen näkyminen kertoo, että siellä todella on pieni ihmisalkio, ja että se on vielä oikeassa paikassakin!
Nyt sitten odottelemaan viikonloppua, että saadaan kertoa vanhemmille! Ja seuraava odotuksen paikka on ensi viikon perjantai, kun pääsemme ekaan ultraan!
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Ei tästä etomisesta vielä näemmä ollutkaan päästy yli. Äsken koitin tehdä eväitä duuniin, ja paistelin tuossa kalapuikkoja, jolloin aamupalaksi syömäni mannapuuro oli sitä mieltä, ettei vatsalaukku olekaan kovin kiva paikka.
Ei auttanut, kuin soittaa töihin ja valitella vatsanväänteitä. Kuinka noloa joutua perumaan vasta toinen työvuoro tuolla! No, kunhan saan kesäduunisopparin allekirjoitettua, niin sitten voin kertoa esimiehelle tilanteen. Ehkä saan anteeksi :)
Ei auttanut, kuin soittaa töihin ja valitella vatsanväänteitä. Kuinka noloa joutua perumaan vasta toinen työvuoro tuolla! No, kunhan saan kesäduunisopparin allekirjoitettua, niin sitten voin kertoa esimiehelle tilanteen. Ehkä saan anteeksi :)
tiistai 5. toukokuuta 2009
Tänään rv 9+2!
Tällä viikolla on sitten jännää, kun ensin torstaina päästään ekaan neuvolaan, ja toivottavasti saadaan kuulla pientä tu-tum / tu-tum / tu-tum -ääntä! Sitten viikonloppuna kerrotaan vanhemmille.
Mun iskällä aateltiin käydä jo lauantaina, koska äitienpäivänä tarvii pyhittää kuitenkin niilläkin aikaa iskän naisystävän ja tämän lasten yhteiselle juhlalle. Tosin jos meidänkin pitää kuitenkin käydä sekä minun äidilläni, että Tommin vanhempien luona vielä sunnuntaina, niin siinähän sitä päivää sitten taitaakin jo kulua!
Lupasin myös leipoa omalle äidilleni kakun, mutta nyt vain ihmettelen, että missähän välissä! Olen tainnut varailla vähän turhan paljon hoidettavia asioita tälle ja ensi viikolle... Taitaa leipomiselle kuitenkin perjantailta löytyä aikaa, ja lauantaina voi sitten täyttää ja kostuttaa :)
Lauantaina olisi myös tarkoitus juhlistaa niin tätä tilannetta, kuin 2 vuotista yhteistä taivaltamme. Käymme varmaan vain syömässä, tuskin sen ihmeempää. Kunhan ollaan yhdessä ja nautitaan ajasta!
Tällä viikolla on sitten jännää, kun ensin torstaina päästään ekaan neuvolaan, ja toivottavasti saadaan kuulla pientä tu-tum / tu-tum / tu-tum -ääntä! Sitten viikonloppuna kerrotaan vanhemmille.
Mun iskällä aateltiin käydä jo lauantaina, koska äitienpäivänä tarvii pyhittää kuitenkin niilläkin aikaa iskän naisystävän ja tämän lasten yhteiselle juhlalle. Tosin jos meidänkin pitää kuitenkin käydä sekä minun äidilläni, että Tommin vanhempien luona vielä sunnuntaina, niin siinähän sitä päivää sitten taitaakin jo kulua!
Lupasin myös leipoa omalle äidilleni kakun, mutta nyt vain ihmettelen, että missähän välissä! Olen tainnut varailla vähän turhan paljon hoidettavia asioita tälle ja ensi viikolle... Taitaa leipomiselle kuitenkin perjantailta löytyä aikaa, ja lauantaina voi sitten täyttää ja kostuttaa :)
Lauantaina olisi myös tarkoitus juhlistaa niin tätä tilannetta, kuin 2 vuotista yhteistä taivaltamme. Käymme varmaan vain syömässä, tuskin sen ihmeempää. Kunhan ollaan yhdessä ja nautitaan ajasta!
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Tänään kävin ekaa kertaa vauvauutisen jälkeen töissä. Vähän alkuunsa pelotti, koska oon viime päivät joko voinu tosi hyvin, tai sitten ihan super-pahoin!
Onneksi kuitenkin kaikki meni oikein loistavasti, muistin syödä ja juoda ilmeisesti tarpeeksi usein. Vielä kun päälle ynnää, että koko 11h duunivuoron ajan olin kontaktissa asiakkaisiin, ja ne oli kerrankin tosi hyvällä päällä ja kaikkea, niin aika vain hujahti ohi!
Enää on 4 päivää neuvolaan! Ihanaa! Oon nyt viikon verran nauttinut todella paljon vertaistuesta jutellessani tuolla vau.fi:n keskustelupalstalla, ja löysinpä vahingossa feisbuukin statuspäivitysten kautta vertaistukea myös yhteen toiseen vanhaan tuttuun. Hauskaa, että sen päivitykset aukes mulle ihan selvästi, mutta ilmeisesti muut eivät ole tajunneet! Kyseinen nainen on viikon verran pidemmällä ku me, joten voidaan oikeesti tosi paljon vertailla kuulumisia! Jee!
Tommin kanssa ollaan ehditty myös paljon taas puhua asioista, heittää läppääkin kaikesta nyyttiin liittyvästä! Ihanaa, kun se on ollut niin paljon kotona! Kyllä siitäkin huomaa, että jännittää ja ajatukset pyörii, vaikka se kuinka kovis koittaa ollakin. Sanoinkin jo, että odottaa vaan, kun kuullaan (toivottavasti!) neuvolassa beben sydänäänet, niin siinä voi olla herkät tunteet karskimmallakin kundilla :)
Nyt täytyy taas mennä tankkaamaan, kun tänään on se päivä, jolloin ruoka jopa maistuu! Huomenna aloitan ekalla keikkapäivällä - teen yhteensä 3 keikkaa - kesätyöpaikassani, ja vähän jännittää. Toivottavasti sielläkään ei tuu hirveitä oloja, koska en todellakaan tahdo kertoa vielä yhtään mitään! En ainakaan ennen, ennenkuin kesän duunisoppari on allekirjoitettu! ;) Ei sillä, ettenkö luottaisi, että he silti mut haluavat kesän pitää sijaistamassa, mutta pelataan nyt varman päälle. Niiden 4 kuukauden liksat kyllä varmasti tuhlautuvat hyvinkin nopeasti, kun saadaan alkaa pienelle asioita metsästää!
Onneksi kuitenkin kaikki meni oikein loistavasti, muistin syödä ja juoda ilmeisesti tarpeeksi usein. Vielä kun päälle ynnää, että koko 11h duunivuoron ajan olin kontaktissa asiakkaisiin, ja ne oli kerrankin tosi hyvällä päällä ja kaikkea, niin aika vain hujahti ohi!
Enää on 4 päivää neuvolaan! Ihanaa! Oon nyt viikon verran nauttinut todella paljon vertaistuesta jutellessani tuolla vau.fi:n keskustelupalstalla, ja löysinpä vahingossa feisbuukin statuspäivitysten kautta vertaistukea myös yhteen toiseen vanhaan tuttuun. Hauskaa, että sen päivitykset aukes mulle ihan selvästi, mutta ilmeisesti muut eivät ole tajunneet! Kyseinen nainen on viikon verran pidemmällä ku me, joten voidaan oikeesti tosi paljon vertailla kuulumisia! Jee!
Tommin kanssa ollaan ehditty myös paljon taas puhua asioista, heittää läppääkin kaikesta nyyttiin liittyvästä! Ihanaa, kun se on ollut niin paljon kotona! Kyllä siitäkin huomaa, että jännittää ja ajatukset pyörii, vaikka se kuinka kovis koittaa ollakin. Sanoinkin jo, että odottaa vaan, kun kuullaan (toivottavasti!) neuvolassa beben sydänäänet, niin siinä voi olla herkät tunteet karskimmallakin kundilla :)
Nyt täytyy taas mennä tankkaamaan, kun tänään on se päivä, jolloin ruoka jopa maistuu! Huomenna aloitan ekalla keikkapäivällä - teen yhteensä 3 keikkaa - kesätyöpaikassani, ja vähän jännittää. Toivottavasti sielläkään ei tuu hirveitä oloja, koska en todellakaan tahdo kertoa vielä yhtään mitään! En ainakaan ennen, ennenkuin kesän duunisoppari on allekirjoitettu! ;) Ei sillä, ettenkö luottaisi, että he silti mut haluavat kesän pitää sijaistamassa, mutta pelataan nyt varman päälle. Niiden 4 kuukauden liksat kyllä varmasti tuhlautuvat hyvinkin nopeasti, kun saadaan alkaa pienelle asioita metsästää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
