Vaatehulluus?

Siis voi taivas tää äiti meni ihan sekaisin, mä kävin äsken ostamassa Joonalle jätti-ison muovikassillisen vaatteita + Joona sai valita itselleen yhden uuden auton! Ja parasta tässä hommassa; tästä huvista köyhdyin 11.50e! Huomaan, että oma silmä on harjaantunut valitsemaan sellaisia vaatteita, mistä Joona tykkää. Sen lemppareita on värikkäät Bamset ja Cars-sarjan kiesit + tietty muut menopelit. Turkoosi ja valkoinen ois Joonan lempparivärejä, onneks ne myös sen kasvoihin sopii! Vaan äitiä ehkä harmittaa, kun äiskän lemppareita ois lapsen päällä turkoosin lisäksi ne kauniin murretut punertava-oranssit (joita en muuten ikinä itseni päälle laittais! :O) ja simppelein logotyyppisin ratkasuin koristellut. Jostain syystä Dieselit väritykseltään ja Timberlandit väri + kuosiratkasuiltaan on eniten mun silmää aina miellyttäneet. Siihen sekaan jotain ihania värikkäämpiä lapsenomaisia (esim. seesamtie mallisto henkkamaukalla oli vaan niiiiin <3 ja disneyn tietyistä hahmoista tykkään myös!) kuvioita, mutta niistä harvoja Joona taas valitsee itse tuolta lipastostaan koskaan... Noh, näillä mennään, en mäkään haluais, että mun äiti enää tulis mulle vaatteet valitsemaan. ;) Ja muistan kuinka musta oli hölmöä, että mun isoveli ei edes ala-asteella halunnut ite valita vaatteitaan, vaan se vaan pyys äitiä tuomaan kaapista jotkut mätsäävät kollarivaatteet, joten ihan kiva, että Joona tahtoo jo tässä iässä valita itse paitansa - ja mä valitsen sitten ne siihen sopivat housut, niiden suhteen Joonalla ei tunnu olevan kiinnostusta. Nojuu, jääpähän enemmän rahaa muuhun, kun voi hakea kirppareilta noita kuvapaitoja, jotka on Joonan mieleen (ja niistä saa aika hyvin rahaa vielä kun itsekin ne käytön jälkeen myy). Tosin myös huutonetissä mulla ois just käynnissä muutamia huutoja, joten jos nekin kaikki voitan, niin eipähän tarvii hetkeen ainakaan paitoja ostella :D Yökkäreitä kun vielä löytäis, mut niitä on jostain syystä kirppareilla tosi vähän, tai sitten niistä pyydetään niiiiiin naurettavia summia, että samalla hintaa saa uusiakin! Nyt oikeen innolla odotan, että Joona kasvais taas noista vanhoista pois, että saatais uusia ihania taas päälle! Tällä kertaa kirppari oli tuossa viereisessä avoimessa päiväkodissa. Tänään oli vika päivä sitä kirpparia ja ihan viimeiset tunnitkin, mutta vielähän siellä oli vaikka mitä! Ja aivan ihanaa oli, että se ohjaaja huomas kuinka jouduin Joonaa roikottamaan kainalossa ja komentamaan vähän väliä, että myytävillä ei saa leikkiä, joten se kysy, että suostuisko Joona hänen kanssaan sinne leikkisaliin tulla ja mä voisin shoppailla rauhassa. Tiedättekö, epäröiden sanoin, että mulle sopii, jos Joona vaan suostuu, että se saattaa hetken leikkiä ja sit tulee paniikki, kun äiti ei olekaan enää läsnä! Mutta mitä vielä, mä kiertelin puolisen tuntia ja hypistelin ja katselin kaikessa rauhassa, Joona oli tyytyväisenä ollut leikkimässä sen ohjaajan ja kahden sillä aikaa sinne tulleen vuosikkaan kanssa siellä leikkisalissa. Hoplaa! Ja vielä tää ohjaaja ja toinen äideistä mun paikalle tultua kyseli, että onkos Joonalla minkäikäisiä sisaruksia, kun niin kiltisti pienemmät huomioi, eikä suuttunut, vaikka nää pienemmät koitti tulla kädestä ottamaan jne. Siis mitä! Meidän Joona! WAU! Taitaa se olla nyt sellaset hetket, että Joonakin ois valmis päiväkotiin! :) Ohjaaja tuli vielä eteiseen meitä saattamaan ja mun äitiysego pullistu pullistumistaan, kun ohjaaja jutteli, että tuo lapsi selviää kyllä mistä vaan ja aivan ihanaa nähdä, miten se jo alle 2 vuotiaana osaa noin huomioida toiset, ja on niin reipas olemukseltaan. Tiedättekö, mulle tuli aivan uskomattoman iloinen olo, ja se ylpeys! Oon ollut niin huolissani, että mitenhän tuo alkais avoimessa leikkiä uusien vieraiden lasten kanssa, kun sen kaikki lapsikaverit on kuitenkin olleet sen elämässä käytännössä koko herran pienen eliniän, eikä se jaksa niidenkään kaikkien kanssa aina leikkiä. Tällanen palaute ammattilaiselta rohkaisee jaksamaan taas lisää uhmisteluita ja tuhmisteluita, kun tuo pieni tilliäinen on kuitenkin oppinut niiden avulla löytämään sen perusluottamuksen, ja sen sosiaaliset taidotkin on kehittyneet niin huomattavasti. Äitin vauva ei taidakaan olla enää kovin vauva <3 Toinen hurraa on, että meilläpä on syöty taas eilen illalla ja tänään aamulla puuroa! Jeet sillekin siis! Ja yö meni loistavasti, eli kyllä ne viime öiden takkuilut ja aikaset heräilyt on olleet vaan just sitä nälkää, niinkuin ajattelinkin. Eli nyt kaikki sormet ristiin ja peukut pystyyn ja hakuna matatat kehiin, että tuo puuronsyönti jatkuis tästä eteenpäinkin sulassa sovussa, amen. :) Eli ehkä mäkin pääsen pian käymään vaikka salilla jumpissa, kun Joona vois alkaa viihtyä myös ihan siellä niiden lapsiparkissa sen tunninkin verran! Ja tonne avoimeen on kyllä mentävä uudestaan. Onneksi se meidän uus puistoleikkikaveri Ami käy äitinsä kanssa siellä välillä myös, niin voidaan treffata avoimen lelujen keskelläkin. Tänään treffattiin ekaa kertaa sovitusti puistossa, ja oon kyllä vaan niin iloinen, että oon sen tavannut! Niin hyvin synkkaa jutut ja pojatkin ottaa kerta kerralta enempi kontaktia toisiinsa :)

Velmuilua

(Muoks: Jostain syystä tää ei jätä näitä kirjoituskentässä näkyviä kappalejakoja, joten koittakaa selvitä tän putkitekstin lukemisessa.. en tiedä, että mitä nyt yhtäkkiä teen muka toisin kuin ennen? Ja miksi nää näkyy muokkausikkunassa oikein, mutta ei enää blogissa?) Ja sitten uusi piirre apinassa... en tiedä, että pitäiskö tästä uudesta oivalluksesta iloita vai huolestua hassun pikkupojan ajatuksen juoksusta. Joona nyt ekaa kertaa viikonloppuna mummolassa koitti hiippailla leluhyllyn luo hakemaan sen päältä tuttia (jonka olin siltä ottanut pois ja kieltänyt laittamasta suuhun, jos ei ole menossa nukkumaan). Joona vaan tuli siihen mun luo, käänsi leuasta työntämällä mun katseen toiseen suuntaan, jotta en näkisi, että se sinne hyllylle menee - tosin ilme jo kertoi kaiken, että nyt sitä suunnitellaan jotain kiellettyä velmuilua. Varmaan viistoista kertaa tuli kääntämään mun pään, lähti hiippailemaan ja parin askeleen jälkeen tarkisti, että katsonko. Ja kun katsoin, niin se ähkäisi turhautuneena, tuli takas mun luo, käänsi mun pään ja lähti takas hyllylle. Ja tätä siis toistettiin vaikka kuinka monta kertaa, eli ihan suunnitelmallisesti se tuli kääntämään mun katseen! Ja tänään sitten kotona toistui, kun istuin pöntöllä ja Joona halusi leikkiä saippuapurkilla, ja kielsin pumppaamasta saippuaa turhaan lavuaariin, niin se tuli siihen aina kääntämään mun katsee pois :D Toisaalta herttaisen söpöä, että se tajuaa, että äiti ei saa tätä nähdä, mutta kuinka hölmö voi olla pienen lapsen ajatus, että tulee itse kääntämään äidin katseen muualle! Ihan kuin se pieni viekas ilme ei jo kertoisi riittävästi, että äiti varmasti tarkkailee pojan tekemistä siinä vaiheessa! Hihih! Lisäks mua vähän turhauttaa, että meillä ei olla kiinnostuneita pottailusta, ei sitten yhtään. Joona vetää ittensä ihan tikkusuoraks ja vaan huutaa, jos sen koittaa taivutella potalle. Sain vinkin, että ehkäpä sellainen pöntönrenkaan pienentäjä vois auttaa, joten sellainen (ihana kuvioitu, mitälie kilpparia se koittaa sitten esittääkään) hankittiin yhdellä ostosreissulla ja innoissani sitä Joonalle sitten esittelin. Ja kun koitin nostaa Joonan siihen istumaan, niin hirveä huutohan siitä vaan tuli! Äh! Millä mä saan ton lapsen oppimaan potalle, jos se ei suostu siihen edes istumaan? Kaikkia vinkkejä on nyt kokeiltu, on yritetty pottailla vaatteet päällä, vaippa päällä, alasti, ja vaikka millä... vaan ei, ei auta, Joona _vihaa_ tota pottaa! Silloin vuos sitten kun on pottaharjoittelut aloitettu, niin se ihan kiltisti siinä istui, mutta heti kun oppi kävelemään, niin ei siihen suostu käymään! Turhautumista liikkeellä, äidillä... ehkä täytyy pyytää kavereita näyttämään malliesimerkkiä, jos se sitten innostuis? Samoin tosiaan tosta tuttijutusta on nyt tullut ihan hemmetin hankalaa, kun Joona käy varastamassa tuttia hoitolaukusta tai sängystään, unien jälkeen siitä luopuminen ei todellakaan mee mitenkään rutiinilla. Lisäks haluisin päästä siitä nukahtamispullosta eroon, mutta jotenkin kaiken oman opintostressin kanssa ei nyt vaan tunnu hyvältä alkaa taistelee nukkumisten kanssa. Pinnasängystä isojen poikien sänkyyn luopumista haluisin nyt päästä kokeilemaan, jotta siihen totuttua ehkä vois päästä pulloista ja tuteistakin lopullisesti eroon, mutta jostain syystä Tommi tahtoo odottaa että Joona on 2v ja sitten se uusi sänky voidaan hankkia ja ottaa käyttöön. Vaan kai mun on omat ajatukset haudattava ja annettava välillä Tomminkin tehdä päätöksiä lapsen suhteen ;) Mutta onneks jotain hyvääkin! Joona suostuu nykyään syömään itse omalla lusikalla tai haarukalla, ja ruokaillessa juo ihan tavallisesta lasista sotkematta! Eilen tosin kaatu maitolasi pöydälle ja se oli Joonan mielestä maailman noloin juttu, vaikka kuinka koitin lohdutella, että ei hätää, äiti siivoo ja siinä se, että ei sitä kannata surra ja murehtia. Lisäks piirrustelusta on innostuttu! Ratkaisu löytyi värityskirjoista! Tyhjä paperi ilmeisesti ei vaan sovi Joonan luonnolle, mutta värityskirjojen kuvia se on tykännyt tuhertaa! Tietysti nyt, kun ollaan mun äidin luona kaappeja ja ullakkoa siivotessa viskottu kaikki ne värityskirjat vaan paperinkeräykseen.... Noh, onneks nuo nyt ei kovin kalliita oo ja saa vaikka netistä printattua uusia. Syksy tuli ja syystamineisiin sonnistautumista harjoitellaan myös. Tänään oli ekaa kertaa "vaan" +11c ja päätin laittaa Joonalle pihalle lähtiessä hanskat. Se oli niiiiiiiin superloukkaantunut hanskoista ennen kuin ehdittiin ees ovesta ulos, mutta ulkona ne ei tuntunu paljon menoa haittaavan! Jee! Pipoa suostuu pitämään päässä ihan kohtuullisen hyvin, ellei se sitten satu menemään silmille tai tipahda päästä muutoin, sen jälkeen sen takaisin laittamista pitää protestoida taas ihan tosi paljon. Nyt aamulla kotoa lähtöä tehdessä se jopa ihan ite poimi sen tuosta eteisestä ja näytti mulle, että äiti hei, tää pitää laittaa!

Syntyessään Joona oli ihanan rauhallinen ja aurinkoinen - aivan kuten nyt 20kk myöhemminkin??

1. tukanleikkuu!

Noniin, nyt se on tehty! Otin sakset käsiin ja nykäsin parit haituvat apinan otsatukasta, kun ne oli jo koko aika silmillä... nyyh. Tosin eipä tuota vielä varmaan tajuais leikatuks, jos ei paremmin tietäis! ;)

Kesäkuvapläjäys

Tässä nyt vihdoin niitä luvattuja kesäkuvia! Tein parit kollaasit, koska kuvia kesältä kertynyt useampi sata, joten en jaksanut kaikkea alkaa tänne latailla... :) Ja tuttuun tapaan, klikkaamalla kollaasi aukeaa omaan välilehteen ja sieltä niitä onnistuu tsuumailla vähän isommaksi :) Tässä ensin Joonan heinäkuuta.

Sitten on Joonan elokuuta:

Eräältä mökkireissulta Kärkölästä:

Meidän kesälomareissulta, saapi yhdistellä vapaasti aiemmin kirjoitetun tekstin nyt näihin kuviin:

Ja lopuksi isopienimies tasan 20kk!