Herra Potilas, joka alkoi KÄVELLÄ!

Toissayönä alkoi taas pikkumiehen itkeskelyt, eikä suostunut nukkumaan omassa sängyssään. Hirveä hakkaava ja kolho yskä, joka aikaansai sitten tietysti itkut! Nukkui meidän välissä, jos sitä nyt nukkumiseksi voi sanoa... Aamulla kuitenkin oli melkein ok, joten aattelin, että menköön ohi omillaan. Lopulta kuitenkin itkeminen ja yskintä voimistui, äänikin oli painuksissa ja jätkä ihan väsynyt. Soittelin ensin Jorvista kotihoito-ohjeita, mutta lopulta Joonan herättyä päikkäreiltä, niin päätettiin olevan varmempaa varata yksityiseltä aika, jotta ei tartteis turhaan päivystyksessä jonotella ja kerätä turhempaa tautia.

Tunnissa sainkin Pikkujättiin ajan. Ihan hyvä että käytiin, vaikka selkeetä "apua" ei saatukaan. Tällä kertaa lääkäri taisteli niin kauan vaikkuja pois (näköesteitä) Tommin pitäessä ipanaa kurissa, että sai kunnolla katsottua korvaan. Sanoi, ettei siellä näy mitään tulehdukseen viittaavaa, vaan ihan rauhalliset ovat korvat. Ipanan äänestä sanoi jo heti alkuunsa, kun sisälle huoneeseen käveltiin, että on hyvin selkeästi kurkunpääntulehduksen ääni! Lähetti ottamaan tulehdusarvot, jotka tulikin todella puhtaina takaisin; alle 10, eli tuskinpa on tiistaina mitään tulehdusta ollutkaan! Influenssaa nyt sitten tarjosi diagnoosiksi tuon kurkunpääntulehduksen kanssa, että eipä auta kuin parannella vaan.

Harmittaa, kun jo vkon päästä olisi Ninan juniorin nimiäiset, ja tietysti Joonan ja Tommin oli tarkoitus tulla mukaan! Vaan jos ei parane, niin meen sitten yksin ottamaan kummiuden "virallisesti" vastaan - kunhan en nyt vaan ite saa tota tautia!
Sitä ennen täällä kuitenkin toivottavasti saadaan rauhallisempia öitä, päivät on mennyt lähes ok, itku tullut ainoastaan yskiessä. Vähän jännittää myös tulevat päiväunet, koska sisällähän tuo ei nuku, enkä uloskaan viitti laittaa :( Lisäks hirvittää Tommin loppuva loma, eli mä saan yksinäni koittaa jaksaa tuota pientä toipilasta... Hurjan ikävää, kun haluis pieni vaan sylitellä ja olla lähellä!

Yö oli aikamoista horroria, eilen illalla tuo kävi jokseenkin ajallaan unille, vaati vähän enempi nukuttelua ja rauhoittelua, vaan eiköhän se jo klo 21 jälkeen ollut niin paha yskänkohtauspäällä, että oli pakko nostaa se pystyyn. Tossa se sitten sohvalla löhös mun ja Tommin sylissä vuorotellen, kunnes mä joskus puolilta öin olin saanut itseni riittävän väsyneeks ja nappasin ipanan kainaloon. Pari-kolme tuntia menikin kai ihan ok, sitten alkoi taas se pyöriminen ja "itkeskely"... Luojan kiitos toi tauti on myös vienyt ton äänen, eli sitä itkuakin kestää kuunnella :D
Aamulla Tommi on sitten noussut ipanan kanssa joskus ja mä nukuin melkeen yhteentoista. Reipas ja iloinen ipana, vaan päikkäreitähän ei suostunut tietysti nukkumaan, vaikka mitä yritettiin (omaa sänkyä, meidän molempien viereen, vaan isin/äidin viereen, vaunuissa, sohvalla sylissä), mutta ajelemaan ei suostuttu lähteä. Lopulta sitten kuuden aikaan tuo kolautti väsyneenä toheltaessaan ilmeisesti ikenensä tai jonkun muun suun osan johonkin (verta tuli taas aika tavalla, mutta ei antanut katsoa suuhun), ja sitten mun sylissä lohdutellessa unikin vei. Tunnin verran annettiin nukkua, kunnes herätin, että jäis riittävästi väsymystä myös yölle ;)

Kuumetta ei tänään oo ollut, eikä päivällä saanut/tarvinnut lääkkeitä. Muuten oma itsensä ollut, paitsi yskä aiheutti edelleen itkua ja ääntä tosta ei lähde - Joona huomas sen itsekin, eikä oo edes yrittänyt puhua! Tuttia ollaan annettu syödä (nenä siis ei edelleenkään oo tukossa, vaikkakin räkää tulee), josko rauhottais sen omaa mieltä ja toisaalta ehkä limakalvot pysyis kosteampina. Ruoka ja juoma maistuu edelleen, ja sai toi iltasella jätskiäkin, kun tuli mun lautaselta kerjäämään :DD Mäki ite kipeenä tykkään syyä jädee, joten opetetaan Joonakin tavoille!

Toipilaana olemisen lisäks Joona on nyt tänään täällä käveleskellyt ympäri kämppää! Välillä meinaa olla vähän turhan nopeat jalat, ja sitten tuo on rähmällään, mutta askeleita on tullut jo varmaan useampi sata! Jee!! Ja siis nyt on jo iteki tosi innostunut tosta hommasta, eikä enää hannaile sitä lähtemistäkään. Tervemenoa vauva, tervetuloa taapero! ♥

1. "korvatulehdus" ja antibiootit

Käytiin sitten ipanan kanssa eilen lääkärissä, ihan erään yksityisen lääkäriaseman yleislääkärillä, kun en tästä lähialueelta saanut aikaa enää yhdellekään lastenlääkärille. Joona ei ollut kovin innokas tästä korvien tutkailusta, joten Tommi sai tehdä töitä saadakseen ipanan pidettyä kiinni! Huvitti meitä molempia, kun huoneeseen käveltiin sisään, Joona oli isin sylissä, ja lääkäri siinä aluks kyseli, tutkimusta alkaessaan tehdä sanoi "Äiti voisi sitten ottaa lapsen syliin ja istua tuohon tuolille" :D Mutisin siinä vaan hämmentyneenä, että no eikös se nyt oo helpompi siinä isin sylissä, kun on jo valmiiks... Lääkäri nopeasti kommentoikin sitten, että juu, jos lapselle kelpaa molemmat vanhemmat, niin eipä sillä sylittäjällä sitten oo väliä.

Mitä se lekuri nyt sai nopeasti sinne korviin vähän vilastua, niin totesi, että lievä tulehdus molemmissa korvissa... Antoi antibioottikuurin ja kysyi tarvitaanko reseptiä myös noihin kipulääkkeisiin, joista nyt ainoata reseptillä saatavaa päätettiin ottaa varmuuden vuoksi tuonne kaappiin, vaikka käsikauppatavaraa tuolla jo onkin ibuprofeiinia ja parasetamolia. Enpä muuten edes katsonut, mikähän sitten n tuon määrätyn Pronaxenin vaikuttava aine?

Kotiin siis apteekin kautta, ipanalle lääkkeet ja maitohappoa vielä kaveriksi, ja väsynyt ipana nukahti autoon tietysti just ennen kotipihaa... Huoh. Käytiin sitten taas ajelemassa pieni lenkki, jotta ipana saisi nukkua. Kuinkahan monta kilsaa näiden pakkasten aikana on tullut ajettua, vain sen takia, että lapsonen ei suostu nukkumaan sisällä?? Tulee elävästi mieleen ne "telkusta tutut", jotka eivät saa lapsiaan nukkumaan kuin vaan autolla ajellen, ja käyvätkin joka ilta "nukutuslenkillä"... Onneks meistä ei vois tulla täysin sellasia, koska Joonahan ei nuku niin sikeästi, että sitä voisi mistään ruveta kantamaan omaan sänkyynsä, koska se herää siihen aina :D

Illalla sitten annettiin ipanalle eka antibioottiannos ja tehtiin iltahommat ihan normaalin aikataulun mukaisesti. Joona nukahtikin kiltisti omaan sänkyynsä ja 12h jälkeen sieltä heräsi iloinen ja virkeä pieni mies, jolla ei tunnu olevan merkkiäkään mistään kivuista! :O
Nyt tietysti sit hirvittää ajatus, että noinkohan tulee nyt syötettyä tuolle ihan turhaan toi antibioottikuuri! Ainahan taaperoille diagnosoidaan korvatulehdus, jos mitään muuta ei keksitä... Ja vielä "lievä" tulehdus, niin onko ne nyt vaan vähän punoittaneet ne korvat, vai mitä se tarkoittaa?? Ärrinmurrin! Seuraavan kerran kyllä etsin sen lastenlääkäriajan vaikka mistä, josko niiltä ei sais tollasia turhia diagnooseja, tai ainakaan turhaan määräis kuureja :(

Se siitä, me siirrytään johonkin hihhuliparantajiin ;)

Illalla annettiin

Äitiyden tulikaste; valvottu yö kera kirkuvan lapsen

Mä oon nyt sitten kai virallisesti läpäissyt tulikokeen ja saan kutsua itseäni sanallai ÄITI, vihdoinkin näiden 13.5kk jälkeen... Olen valvonut ensimmäisen yöni tuskassa kirkuvan pienen pojan kanssa. Joona oli eilen jo illalla tosiaan vähän omituinen, kiukkus ja känkkäs, mutta unille kävi ihan normaalisti. Joskus kai yhdentoista aikaan tuli eka itkukohtaus, joka kuitenkin saatiin Tommin kanssa vuorottelemalla laantumaan, ja unet jatkui. Sitten heräsi taas ehkä tunnin päästä, mutta tällä kertaapa ei rauhoittunutkaan! Eilen tuli siis hammas nro 11 ikenestä läpi, joten sekin vielä saattaa vaivata, ja todennäköisesti alapuolelle on tulossa tuon "pari" ihan näillä näppäimillä. Särkylääkettä varmuuden vuoks, koska ei ollut yhtään Joonan tyylistä kirkua kesken unien, mutta eipä auttanut sekään! Tommi nappas ipanan lopulta meidän sänkyyn mun ollessa hermosauhuilla, makkarista se sitten huuteli mulle hetken päästä, että voisinko tulla kokeilemaan, saisinko lapsen rauhoittumaan. Tunnin verran se pyöri ja rääky, Tommi toi jo välillä maitoakin, ja vihdoin yhdeltä Joona nukahti - viideksi minuutiksi! Taistelu ja vääntö jatkui, Joona ei edes yrittänyt pois sängystä, mutta kirkui ja heittelehti ympäriinsä vaan... Mä olin jo ihan rikki, kun itteä tietysti ois väsyttänyt, mutta en uskaltanut kunnolla tietysti nukahtaakaan, ettei Joona seuraavassa hetkessä tipu tuolta uudelta tosi korkeelta sängyltä.

Summa summarum, joskus klo 2-4 väliin mäkin oon nukahtanut ainakin puoleksi tunniksi, neljästä eteenpäin en sitten ookaan nukkunut, eikä myöskään Joona. Hurjaa kirkumista, eikä mikään auttanut! Lopulta Tommi nous Joonan kanssa joskus ehkä puol seiskalta tänne olkkariin, ja mä sain nukkua puol ysiin, kunnes Tommin oli pakko saada unta (ei sekään oo nukkunu ku pari tuntia yöllä..) ja tehtiin vaihtarit. Mun piti herättää Tommi tässä jossain välissä aamupäivällä, että pääsen itse nukkumaan, mutta Joona teki jotain "ennenkuulumatonta" ja tuli sohvalle viereen ja nukahti syliin! Enkä saanut Joonaa siirrettyä omaan sänkyynsä (yritin, mutta ipanapa heräs siihen ja alkoi itkeä), joten vein sen sitten tonne Tommin kainaloon ja nyt oon ite sen verran hereillä, ettei taida uni heti tulla.

Heti kun Joona ja Tommi nousivat tuolta sängystä leikkimään olkkarin puolelle, niin Joona on ollut ihan oma itsensä, eikä oo kirkunut! Todella omituista siis! Mietinkin, että pitäiskö varmuudeks käydä näyttämässä korvia lääkärillä, koska selkeesti toi itku tulee makuuasennossa/nukkuessa... Eikös korvatulehdus niin käyttäydy, että päiväsaikaan muuten sitten saattaa olla oireeton? Tän päivän suunnitelmat uimahallireissuista jätetään nyt kyllä suosiolla väliin ja katsellaan, mikä nappulan tilanne on. Toivottavasti ens yö ei oo samanlaista kirkumista!

Huimaa Huimalaa!

Täällä alkaa pienet töppöjalat ottaa päivä päivältä rohkeammin itsenäisiä askeleita, mutta edelleen joko lähtö tai saapumispiste on oltava äidin tai iskän syli. Enää ei hannaa päästää irti, seistä jököttää tukevasti ja viuhtoo käsillään ilmaa, ihan itsekin jo innostuu, kun pääsee lähtemään taaperrukselle! Taapero taaperoinen, nyt se on ihan virallisesti täällä! :)

Pakkasviikko on pitänyt meitä sisätiloissa ja kyläilyillä, ei oo saanut ipana edes normaalia päivärytmiä pidettyä, kun päikkärit on olleet yks mahdottomuus... Sisällä tuo ei vaan suostu nukkumaan, ei sitten millään! Autossa on monet tirsat ottanut, ja siinä on sitten ajeltu Kirkkonummelle ja takaisin useampaankin otteeseen, vain jotta ipana sais nukkua edes sen 30-60minuuttia kerralla. Illat ollut sellaista uhmaa ja vääntämistä, ihan selkeää väsynyttä kiukkua...

Eilen lauantaina lähdettiin sitten Johannan ja Lukaksen seuraksi kokeilemaan Huimalaa, sitä ihanaa seikkailukeskusta, jossa kummityttöni Viivinkin kanssa olen käynyt reippailemassa. Yläkerrassa on näille mineille tarkoitettu oma puoli, jossa on vähän pienempiä juttuja ja erilaista tuumailua, Joonan ja Lukaksen mielestä selkeästi ihan maailman parhaita juttuja!

Päivä oli ihan superhauska, vaikka äitiä välillä turhauttikin, että yhtälailla näytti nuo potkuautot olevan suurta huutoa sielläkin! Uskaltautui se sitten vähän sentään muuallakin seikkailemaan ja pallomerestä tykkäs ihan vimmatusti! Nauraa rätkätti, kun äitikin hyppäsi pallomereen ipanan seuraksi ja yhdessä viskottiin palloja <3

Tässä kuvapläjäys Huimalasta, jossa huomattiin kännykkäkameran olevan iiiiihan turha vehje tän vauhtiveikon kuvaamiseksi!



Ja tässä vielä yksi kuva kertomaan siitä, kuinka helppoa onkaan kasata uutta yöpöytää, kun eräs pieni rakennusmestari tahtoo kovasti auttaa!

13kk

Hoipertelevia pieniä askeleita ilman tukea, kaatumisia, muksahduksia, kolhuja, mustelmia, innokkuutta, uusien asioiden oppimista, makuelämyksiä, uhmakohtauksia, riipivää kirkumista, kiipeilyä, tottelemattomuutta, suuttumusta... Sitä nää päivät tuntuu olevan, musta tuntuu, että mä pakahdun ylpeydestä ja tuskastun tukahdetusta raivosta, ihan joka päivä ja monta kertaa! Meillä ei edelleenkään oo täällä kotona mitään sellaisia "lapsiturvallinen asunto" juttuja, eli täällä saa ravata ton ipanan perässä koko ajan ja olla kieltämässä ja opettamassa. Siitä on tullut vallan näppärä vääntelemään lieden nappuloita, ja ei oo yks eikä kakskaan kertaa, kun oon havahtunut siihen tyhjänä kuumenevan lieden hajuun... Vaan aina parempi niin, että haistan sen pelkän kärtsäävän levyn, kuin että haistaisin savua tai jotain muuta, jos kuumuus pääsis yllättämään työtasoilta vaikka talouspaperirullan tai mitä tahansa muuta!

Ja tosiaan, ensimmäiset hoipertelevat askeleet on otettu, ihan ilman tukea! Ekat sattu oikeestaan vahingossa, ja sen jälkeen Joona piti parin viikon tauon, eikä suostunut enää edes seisomaan ilman tukea! Nyt taas muutaman päivän se on noussut tuetta seisoskelemaan, parhautta sen mielestä on saada nousta sängylle tai sohvalle seisomaan, koska siitä pyllähtäessä ei satu ;) Kasvoilta huokuu suunnaton ylpeys, kun se pysyykin pystyssä, ja osaa aika hienosti hakea tasapainoakin jo! Silloin tällöin se yllättää, ja lähtee ihan omatoimisesti siitä kävelemään muutaman askeleen, mutta kauas ne askeleet ei vielä kanna... Vaan hiljaa hyvä tulee! Kaikkea työnnettävää se rakastaa kyllä työntää ja kävellä, jopa talvisaappailla tassuttelu alkaa sujua! Just yks päivä se työnteli Kampin keskuksessa omia rattaitaan ihan itse kävellen, mikä jopa yllätti mut, kun aika pitkän matkaa pääs niillä toppapopoilla taapertamaan!

Hampaita on myös taas tulossa lisää, tasan 1v päivänä puski läpi alahampaat 3. ja 4. ja siitä 2 vkon sisään lykkäs vielä vasempaan poskeen yhdet hampit ylä- ja alapuolelle. Pian nuo tämän hetkiset 10 upeaa hammasta on saamassa kavereita oikeeseen poskeen, ainakin sen verran taas kuolaa ja sormillaan hinkkaa, ja ihan selkeästi jo on taas turpoillut sillä alaien sieltä.

Uhmailusta en ees viitti mitään kummempaa kommentoida... tulkaa ite kattomaan, pikkuherra Jääräpää on kyllä tainnut saada äiskän tempperamentin potenssiin tuhat, koska isänsä on niin lauhkee lammas, että sillä tota temperamenttia ei oo kyllä yhtään, jos tohon ipanaan vertaa!

Uusia makuja pitäis ottaa ahkerammin ruokavalioon, mutta minkäs teet, kun ite oon niin nirso! Joten Joonan saa kutsua kylään syömään! ;)