Ei tää kotiäitinä oleilu taas oo kovinkaan herkullista ollut... Tässä sitä selailee varhaiskasvatuksen ammattikirjallisuutta ja ihmettelee, että eikö sillä suutarinlapsella nyt vois vaikka olla ne kengät! Tosin sitten muistuu mieleen, että aijoo, mähän olin suuntautunut niihin erityis_nuoriin_, joten ei kai ihmekään, jos ei tän jääräpäisen taaperonalun kanssa elämä aina luista!
Viime aikoina ollaan saatu paljon kultaakin kalliimpaa jeesiä lähiverkostolta, moni on auttanut Joonan hoidossa, kun me ollaan Tommin kanssa hoidettu muita velvollisuuksia. Sanotaan nyt vielä täällä, vaikka toivottavasti olen riittävän selkeästi sanonut kyseisille henkilöille ihan kasvotustenkin, että me todella todella todella paljon arvostetaan niitä jokaista minuuttiakin, kun ollaan saatu Joonalle luotettava hoitaja avuksi! Jo ihan Joonan kehityksen kannalta on tietysti hienoa, että sillä on lähipiirissä paljon rakkaita ihmisiä, jotka se jo tunnistaa ja joihin pystyy pieni ihminenkin luottaa. Silti sitäkin tärkeämpää on ollut saada hoitaa omia menoja työkeikoista ja opinnoista aina siihen henkisesti tärkeeseen vapaa-aikaankin! Muiden samanikäisten naperoiden äitien kanssa tässä kun on vuoden verran keskustellut, niin on kertonut vihertyvänsä kateudesta, kun meillä on apukäsiä saatavilla lähes mihin tahansa aikaan vuorokaudesta tai viikosta!
Joten vilpittömät kiitokset kaikille teille, jotka olette tavalla tai toisella olleet turvaamassa meidän arkea ja elämää! Olette mahdollistaneet kahden tuoreen vanhemman järjissä pysymisen, taloudellisen turvan hankkimisen ja opintojen edistymisen! Apua vastaanotetaan jatkossakin enemmän kuin mielellään, tätä asiaa oon vaan taas tänään päässäni pyöritellyt, kun mun ihana äiti oli Joonan kanssa aamulla, jotta pääsin hammaslääkäriin. Emme pidä tätä apua itsestäänselvyytenä, vaan sydämen pohjasta ihan tosissaan arvostetaan jokaista teistä! Kiitos!
Lisäksi kattelin tuossa vähän keinoja pitää tuo pikkuherra Känkkäränkkä iloisempana, ja ehkä löytää täältäkin asuinalueelta helposti saavutettavaa lenkki/päivätee seuraa. Täällä uudella asuinalueellammehan on ilahduttavan paljon tekemistä! Kaupungin avoin päiväkoti, seurakunnan eräs toimipiste ja MLL:n perhekerho järkkää tekemistä jokaisena arkipäivänä! Eikä ne ajatkaan olleet pelkkiä aamuaikoja (jotka jostain syystä meille on niitä hankalimpia, meillä kun edelleen nukutaan pitkään), vaan myös iltapäivisin on toimintaa ja touhua! Toivottavasti ehdittäis jo nyt ennen joulua käydä vähän ihmettelemässä.
tiistai 14. joulukuuta 2010
lauantai 11. joulukuuta 2010
Uusi koti
Nyt on vihdoin päästy uuteen, isompaan asuntoon! Edelleen jäätiin Espooseen, tässä radanvarrella vaan siirryttiin vähän lähemmäs sivistystä :)
Uusi koti on aivan ihana! Täällä on TILAA! Meillä on vielä jopa muutama kaapin hylly täysin tyhjänä, ja tarvittaessa kamoja saisi vähän aseteltua ja tiivisteltyä lisää, jos jotain pitäisi mahduttaa. Aivan ihanaa! Kyllä tällä parinkymmenen neliön lisäyksellä saa ihmeitä aikaan :)
Saunasta meidän ei tarvinnut luopua (meillä on jopa yhtä pyllynpaikkaa isompi sauna nykyään!), mutta maantasolla asumisesta ja omasta pikkupihasta sen sijaan jouduttiin. Onneksi parveke on iso, joten sinne mahtuu vaivatta meidän kesällä ostama puutarharyhmä ja Joonan vaunut, ja silti jää tilaa vielä siinä liikuskellakin. En todellakaan tiedä, mitä olisin tehnyt, jos ei olisi ollut edes parveketta (tuskin oltaisiin sellaiseen asuntoon edes muutettu), Joona kun ei noita sisällä nukuttavia päikkäreitä juurikaan suostu harrastamaan... Kauheimpien pakkasten aikaan jouduin sitä sisällä nukuttaa, ja oli kyllä työn ja tuskan takana saada se unille! Vaunuihin se sentään rauhoittui sisälläkin, mutta eipä oo unen kesto kuin pikkuruisen murto-osan murusen siitä, mitä ulkona vetelee.
Ulko-ovi ei edelleenkään sitaitse rappukäytävässä, vaan tämä meidän "rappumme" on yhdet rappuset tuollaiselle tasanteelle, jossa on meidän ulko-oven lisäksi 2 muuta asuntoa. Vähän hankalammaksi tämä tekee tietysti vaunujen kanssa kulkemisen, ulkovälinevarastoon kun jostain syystä eivät avaimemme käy... Pyörävarasto on taas pihalla erillisrakennus, joka on kylmää tilaa, eikä siellä voi siis vaunuja säilyttää, etteivät homehdu. Toivottavasti noihin lämpimiin välinevarastoihin saataisiin piakkoin myös avaimet...
Asunto on muutoin todella valoisa ja toimiva juuri meille! Läpitalonhuoneisto on sillain mukavasti, että makuuhuoneiden ja saunan ikkunat ovat piha-alueelta ulospäin, ja keittiön ja olohuoneen ikkunat, sekä parveke, ovat leikkipihan suuntaan. Ei siis tarvitse herätä ensi kesänä enää leikkivien lasten ääniin, vaikka pitäisi makkarin ikkunoita auki ;) Asunnossa on ihana iso keittiö, ja keittiössä on eniten tyhjää kaappitilaa. Olohuoneen kalustusta pääsimme myös uusimaan, koska vanhat kalusteet eivät riittäneet sitä täyttämään mukavasti. Joonan huone on myös iso, ja siellä on tilaa kaikelle tarpeelliselle ja leikeille! Tosin Joonan lelut näyttävät nytkin olevan tuossa olohuoneen puolella... Olkkarista on kulku Joonan huoneeseen, joten nappulan vahtiminen luonnistuu hyvin - eikä ehkä ihan kaikki lelut kulkeudu myöskään olkkariin ;) Kylpyhuone on myös iso, tosin kaappitilaa siellä saisi olla vähän enempi. Lisäksi asunnossa on toinen wc, jota emme ole sitäkään ehtineet vielä laittaa täysin "käyttömukavaksi". Meidän makuuhuoneeseen saimme mahdutettua myös työskentelypisteen, joten meidän molempien lopputöiden valmistuminen ei ole enää siitä kiinni, että Joona roikkuisi liikaa jaloissa!
Oma huone on myös vaikuttanut juuri toivotulla tavalla meidän öihimme, nykyään täällä nukutaan hyvin ja levollisesti. Joona menee edelleen nukkumaan siinä klo 20.30 maissa, muttei enää herää kuuden jälkeen maidolle, vaan nukkuu kitisemättä läpi yön aina tuonne 8-9 saakka! Joinain aamuina ollaan herätty taas jopa vasta lähempänä kymmentä! Plussaa on myös se, että enää ei ulko-ovi häiriköi Joonan unia, joten Tommi yötöistä tullessaan ei herätä nappulaa - eikä ilmeisesti muakaan, vaan oon alkanut nukkua todella sikeästi. Ihanaa on myös se, että voin taas lueskella vuoteessa ennen nukahtamista, aiemmin kun ei ole voinut lukulamppua pitää päällä Joonan mentyä unille.
Koti on siis kaikinpuolin aivan ihana ja täydellinen! Joulukoristeetkin on löytäneet pieneltä osin paikoilleen, ja kuusenpaikkakin on katsottu valmiiksi. Oikeastaan siis juuri täydellinen tapa päättää tämä pienen ihmisen elämän ensimmäinen vuosi! <3
Uusi koti on aivan ihana! Täällä on TILAA! Meillä on vielä jopa muutama kaapin hylly täysin tyhjänä, ja tarvittaessa kamoja saisi vähän aseteltua ja tiivisteltyä lisää, jos jotain pitäisi mahduttaa. Aivan ihanaa! Kyllä tällä parinkymmenen neliön lisäyksellä saa ihmeitä aikaan :)
Saunasta meidän ei tarvinnut luopua (meillä on jopa yhtä pyllynpaikkaa isompi sauna nykyään!), mutta maantasolla asumisesta ja omasta pikkupihasta sen sijaan jouduttiin. Onneksi parveke on iso, joten sinne mahtuu vaivatta meidän kesällä ostama puutarharyhmä ja Joonan vaunut, ja silti jää tilaa vielä siinä liikuskellakin. En todellakaan tiedä, mitä olisin tehnyt, jos ei olisi ollut edes parveketta (tuskin oltaisiin sellaiseen asuntoon edes muutettu), Joona kun ei noita sisällä nukuttavia päikkäreitä juurikaan suostu harrastamaan... Kauheimpien pakkasten aikaan jouduin sitä sisällä nukuttaa, ja oli kyllä työn ja tuskan takana saada se unille! Vaunuihin se sentään rauhoittui sisälläkin, mutta eipä oo unen kesto kuin pikkuruisen murto-osan murusen siitä, mitä ulkona vetelee.
Ulko-ovi ei edelleenkään sitaitse rappukäytävässä, vaan tämä meidän "rappumme" on yhdet rappuset tuollaiselle tasanteelle, jossa on meidän ulko-oven lisäksi 2 muuta asuntoa. Vähän hankalammaksi tämä tekee tietysti vaunujen kanssa kulkemisen, ulkovälinevarastoon kun jostain syystä eivät avaimemme käy... Pyörävarasto on taas pihalla erillisrakennus, joka on kylmää tilaa, eikä siellä voi siis vaunuja säilyttää, etteivät homehdu. Toivottavasti noihin lämpimiin välinevarastoihin saataisiin piakkoin myös avaimet...
Asunto on muutoin todella valoisa ja toimiva juuri meille! Läpitalonhuoneisto on sillain mukavasti, että makuuhuoneiden ja saunan ikkunat ovat piha-alueelta ulospäin, ja keittiön ja olohuoneen ikkunat, sekä parveke, ovat leikkipihan suuntaan. Ei siis tarvitse herätä ensi kesänä enää leikkivien lasten ääniin, vaikka pitäisi makkarin ikkunoita auki ;) Asunnossa on ihana iso keittiö, ja keittiössä on eniten tyhjää kaappitilaa. Olohuoneen kalustusta pääsimme myös uusimaan, koska vanhat kalusteet eivät riittäneet sitä täyttämään mukavasti. Joonan huone on myös iso, ja siellä on tilaa kaikelle tarpeelliselle ja leikeille! Tosin Joonan lelut näyttävät nytkin olevan tuossa olohuoneen puolella... Olkkarista on kulku Joonan huoneeseen, joten nappulan vahtiminen luonnistuu hyvin - eikä ehkä ihan kaikki lelut kulkeudu myöskään olkkariin ;) Kylpyhuone on myös iso, tosin kaappitilaa siellä saisi olla vähän enempi. Lisäksi asunnossa on toinen wc, jota emme ole sitäkään ehtineet vielä laittaa täysin "käyttömukavaksi". Meidän makuuhuoneeseen saimme mahdutettua myös työskentelypisteen, joten meidän molempien lopputöiden valmistuminen ei ole enää siitä kiinni, että Joona roikkuisi liikaa jaloissa!
Oma huone on myös vaikuttanut juuri toivotulla tavalla meidän öihimme, nykyään täällä nukutaan hyvin ja levollisesti. Joona menee edelleen nukkumaan siinä klo 20.30 maissa, muttei enää herää kuuden jälkeen maidolle, vaan nukkuu kitisemättä läpi yön aina tuonne 8-9 saakka! Joinain aamuina ollaan herätty taas jopa vasta lähempänä kymmentä! Plussaa on myös se, että enää ei ulko-ovi häiriköi Joonan unia, joten Tommi yötöistä tullessaan ei herätä nappulaa - eikä ilmeisesti muakaan, vaan oon alkanut nukkua todella sikeästi. Ihanaa on myös se, että voin taas lueskella vuoteessa ennen nukahtamista, aiemmin kun ei ole voinut lukulamppua pitää päällä Joonan mentyä unille.
Koti on siis kaikinpuolin aivan ihana ja täydellinen! Joulukoristeetkin on löytäneet pieneltä osin paikoilleen, ja kuusenpaikkakin on katsottu valmiiksi. Oikeastaan siis juuri täydellinen tapa päättää tämä pienen ihmisen elämän ensimmäinen vuosi! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
