Ei tää kotiäitinä oleilu taas oo kovinkaan herkullista ollut... Tässä sitä selailee varhaiskasvatuksen ammattikirjallisuutta ja ihmettelee, että eikö sillä suutarinlapsella nyt vois vaikka olla ne kengät! Tosin sitten muistuu mieleen, että aijoo, mähän olin suuntautunut niihin erityis_nuoriin_, joten ei kai ihmekään, jos ei tän jääräpäisen taaperonalun kanssa elämä aina luista!
Viime aikoina ollaan saatu paljon kultaakin kalliimpaa jeesiä lähiverkostolta, moni on auttanut Joonan hoidossa, kun me ollaan Tommin kanssa hoidettu muita velvollisuuksia. Sanotaan nyt vielä täällä, vaikka toivottavasti olen riittävän selkeästi sanonut kyseisille henkilöille ihan kasvotustenkin, että me todella todella todella paljon arvostetaan niitä jokaista minuuttiakin, kun ollaan saatu Joonalle luotettava hoitaja avuksi! Jo ihan Joonan kehityksen kannalta on tietysti hienoa, että sillä on lähipiirissä paljon rakkaita ihmisiä, jotka se jo tunnistaa ja joihin pystyy pieni ihminenkin luottaa. Silti sitäkin tärkeämpää on ollut saada hoitaa omia menoja työkeikoista ja opinnoista aina siihen henkisesti tärkeeseen vapaa-aikaankin! Muiden samanikäisten naperoiden äitien kanssa tässä kun on vuoden verran keskustellut, niin on kertonut vihertyvänsä kateudesta, kun meillä on apukäsiä saatavilla lähes mihin tahansa aikaan vuorokaudesta tai viikosta!
Joten vilpittömät kiitokset kaikille teille, jotka olette tavalla tai toisella olleet turvaamassa meidän arkea ja elämää! Olette mahdollistaneet kahden tuoreen vanhemman järjissä pysymisen, taloudellisen turvan hankkimisen ja opintojen edistymisen! Apua vastaanotetaan jatkossakin enemmän kuin mielellään, tätä asiaa oon vaan taas tänään päässäni pyöritellyt, kun mun ihana äiti oli Joonan kanssa aamulla, jotta pääsin hammaslääkäriin. Emme pidä tätä apua itsestäänselvyytenä, vaan sydämen pohjasta ihan tosissaan arvostetaan jokaista teistä! Kiitos!
Lisäksi kattelin tuossa vähän keinoja pitää tuo pikkuherra Känkkäränkkä iloisempana, ja ehkä löytää täältäkin asuinalueelta helposti saavutettavaa lenkki/päivätee seuraa. Täällä uudella asuinalueellammehan on ilahduttavan paljon tekemistä! Kaupungin avoin päiväkoti, seurakunnan eräs toimipiste ja MLL:n perhekerho järkkää tekemistä jokaisena arkipäivänä! Eikä ne ajatkaan olleet pelkkiä aamuaikoja (jotka jostain syystä meille on niitä hankalimpia, meillä kun edelleen nukutaan pitkään), vaan myös iltapäivisin on toimintaa ja touhua! Toivottavasti ehdittäis jo nyt ennen joulua käydä vähän ihmettelemässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti