Uusia vaatteita ja uusia kavereita

Tänään reippailtiin Joonan kanssa hakemassa kahdet kumisaappaat yhteishintaan 3.50e! Ahkera huutonettailuhan kannatti! Toiset Tretornin 25 kokoa ja toiset vuorelliset Nokiat 26 kokoa - molemmat oikein hyväkuntoisia ja mitä niitä tuolla suihkussa äsken uittelin, niin vesi näyttäisi pysyvän oikealla puolen. Hyvä hyvä! (Vaan tuo isi kun niitä ipanalle mallaili, niin meinasi, että olis vielä liian isot... höhpöh, en usko, etenkään kun sinne villasukkaa tuuppaa sisään, niin ei ne kyllä vois pienemmät kai ollakaan??) Samoin päivällä kipsutettiin Vantaan puolelle hakemaan huutisvoitto 2-osainen syyspuku, sekin vaan 4.50e ja hintansa väärti vaikuttais sekin olevan - kelpais jopa ykköspuvuks, vaikka kakkospuvuks mä sen lähinnä aattelin! Tai ehkä sellaisille reissuille, että mennään kaupunkiin ja jonnekin remuamaan... Eipä sillä, Joonaa taitaa olla turha yrittää pitää poissa remuamasta, että käyttövaatteitahan nuo arvokkaammatkin tuolla on. Tommin äiti lupaili, että he sponssaavat Joonalle syys- ja talvikengät, niin saapi sitten kunnolliset hankittua. Etenkin just nyt omaa budjettia tarkastellessa meinas iskeä ahdistus, koska itse arvostan oikeasti hyvää kenkää enempi ku mitään muuta - ja lämpö+vesitiiviys on lapsen kengässä jopa vielä tärkeämpi ku omassa popottimessa, joten arvatenkaan ihan halvalla ei kenkäostoksista selviä, goretexiin voi ainakin luottaa. (Huh, omatkin talvipopot kaipais päivittämistä... keväällä koitin jo aleista löytää, vaan eipä ollut mun kanootille ja kukkarolle sopivaa yhtälöä missään. Äh ja puh!)

Lisää tuuletuksen aiheita on, että sain uuden äitikaverin!! Tuossa ehkä viikko sitten satuin törmäämään tuolla leikkipuiston hiekkiksen laidalla sellaseen äitiin ja reilu vuotiaaseen poikaan, joiden kanssa mulla ja Joonalla oli tosi kivaa! Se äiti oli tosi samanhenkinen ja sattumalta vielä samalla alalla, pojat tuli juttuun hyvin ja ollaan samoihin aikoihin muutettu näille nurkille, eli molemmat oli selkeesti vähän kaveria vailla. No silloin en tajunnut pyytää sen numeroa, että ihan vois sopia treffaavansa, ja suunnittelin jo, että jos en siihen pian törmää muuten, niin pitää laitella sen työpaikalle sähköpostia, josko voisivat välittää mun numeron tälle äidille, että se ottais yhteyttä. Eipä onneks tarvinnut siihen sortua, vaan tänään päätin vielä välttää pahimmat iltakiukut ja viedä Joonan suoraan pitkän kaupunkireissun päätteeksi hetkeksi lähipuistoon - ja siellähän se äiskä olikin poitsunsa kanssa! Ihanaa, että vaikka olivat just lähdössä, niin kun me tultiin, niin jäivätkin vielä hetkeksi! Tosin hieman hävetti, kun tää äiti kertoi hetken päästä, että heillä on hääpäivä ja oli aatellut valmistaa ruokaa ennenkuin isi kuudelta pääsee töistä... Ja me vaan niitä siellä puistossa pidäteltiin! Vaan olihan kello jo viis meidän puistoon päästessä, että ei se ihmeisiin olis siinä ajassa kai kotonakaan pystynyt ;) Vitsaili sitten tilaavansa vaan pitsaa :) Niin tai näin, niin tää varmasti helpottaa niitä päiviä, jolloin kaipailis vähän riehumisseuraa Joonalle, mutta ei jaksais omaa kylää kauemmas tarpoa. Lisäks talvellakin voi sitten sopia leikkitreffejä jommankumman kotiin, kun ulkona kuitenkaan voida viettää vielä näiden ei-niin-liikkuvien kanssa ihan koko päivää riehuen! Tai mistäs sitä tietää, miltä meidän elämä jo tänä talvena näyttää, ehkä Joona innostuu pulkkailusta!

PS. Kesäkuvat antaa nyt vielä odotuttaa itseään... Hyvää kannattaa odottaakin! :)