4kk neuvolassakin käytiin, se olikin ihan lääkärineuvola. Hienosti kaikki oli, joskin mun suureksi yllätykseksi tyttelin pituuskäyrä on niin kamalan maltillinen, että melkein jopa tunsin pettymystä tuon pituudesta! Isoveljensä kun huiteli siellä lähemmäs kolmosen käyriä, niin tää tyttönen pysyttelee karvan verran alle ykkösessä. Onneksi painoakin on roimasti vähempi, sen kanssa tämä tyllerö on sopuisasti nollakäyrällä. Pituus 65cm ja paino 7.3kg - Joona on ollut isompi jo kolmikuisena. Toki vertasin myös omaan ja Tommin neuvolakorttiin näitä lukuja, ja tällä hetkellä näyttää tyttö olevan perheen lyhyin ;) Muutoin Saana on kyllä aika samanoloinen kuin veljensä, eli jäntevyyttä löytyy ja istumista kovasti haluais treenata, mutta kääntymishommat ei kiinnosta pätkääkään! Pikkuhetkisen tipu pysyykin jo istumassa etukenoisesti tuetta, mutta seisominen on tän mimmin bravuuri! Niin napakka on! En tiiä, oisko tuosta seisottamisesta nyt sitten jotain haittaakin vielä, mutta se tuntuu olevan ainoa asento, jossa tämä kärttyilijä on tyytyväinen, joten ollaan otettu se riski...
Saana siis edelleenkin on todella itkuinen. Kyllähän siihen löytyy selityksiä jos toisiakin, aina tuntuu olevan jotain. Joko on rokotuksia, nieluvirusta, flunssaa, mahanpuruja tai mitälie... Yhtenä pahimpana kipuna tuntuu tällä hetkellä olevan suu, alaetuien on niin turvoksissa, että saattaisi sieltä jotain kohta tullakin. Lääkäri muuten vahvisti tirpan poski-ikenessä olevan valkoisen kohouman hampaaksi! Eli poskihampaasta sitten päätti hölmöläinen aloittaa! Taitaa tulla lihansyöjä ;) Tilattiin briteistä jotain kamomillahässäkkää, josko se noihin ienhuutoihin jeesais. Hankala vaan tietää, että missä vaiheessa nyt oikeesti itkut on ikenistä! Ja sitten tosiaan ne kaikki muutkin itkut... välillä tuntuu itkevän ihan tottumustaan tai tylsyyttään, mutta monesti kuitenkin näyttää, että ihan oikeesti johonkin sattuu. Niin suuret ja surkeat silmät saattaa itkun seasta välillä tapittaa :'(
Itkuille ei kuitenkaan ole mitään yksiselitteistä syytä, eikä aiheesta olla terveydenhuollon ammattilaisia sen enempää konsultoitu. Saana kuitenkin nukkuu yönsä ihan uskomattoman hienosti (edelleen sen 10-12h pätkän syömättä), eikä sillä ole mitään iho-oireitakaan. Vaippaan tulee tavaraa, joskin aina vetistä ja välillä hieman vihertävääkin, mutta varmaan ihan normaalin rajoissa nekin. Kyllähän tää itkuisuus aika paljon rajoittaa, kun ei itse sitten tule tuon kanssa niin lähdettyä mihinkään. Ja toisaalta rajoittaa myös parisuhdeaikaa, kun ei tuota kitisijää viitsi oikeen hoitoonkaan jättää.
Itkuista huolimatta aloitettiin kuitenkin soseiden maistelu siis reilun 4kk iässä, 13.10. Aloitettiin bataatilla, jota höyryttelin ison mukulan verran ja soseutin samantien pakkaseenkin annokset. Joona on tätäkin etappia ilolla odottanut ja seurannut, ja siskon ruokinnassa kovasti myötä elänyt! Hassu pieni poika! Joonalle on katettu myös oma pikkukippo soseita kera vauvalusikan ;) Ekat maistelut sujui ihan ok, ei juurikaan irvistellyt tai ihmeitä tuumannut, mutta tokana päivänä ei olis enää maistunut. Bataatin jälkeen maisteltiin kesäkurpitsaa, siitä Saana ei tykännyt sitten alkuunkaan! Lopulta sain sen huijattua syömään sitä vähän, kun sekoittelin sitä bataatin sekaan. Eilen otettin uutena ruokavalioon maissi (tässä äiskää laiskotti, poimin purkit suoraan kaupan hyllyltä, ei tarvitse maissinkuoria sihtailla). Voi että mikä nautinto! Ekasta maistelusta meinasi tulla vain itku, kun Saana olisi ehdottomasti halunnut enempi! En kuitenkaan uskaltanut antaa, mutta illalla annoin jo vähän enempi. Onneksi siitä ei sen suurempia itkuja tai mahanväänteitä seurannut. Tänäänkin tuli ihan itku, kun purkin pohja näkyi, eli lounaaksi mimmi vetäisi puolikkaan pilttipurkillisen! Härregud, miten voi noin pieneen tyttöön mahtuakaan niin paljon!?
Syksyn tullen ulkoilut on alkaneet onneksi tyttelille maistua vaunuissakin, ja ainakin yhdet pidemmät päikkärit se malttaa raittiissa ilmassa nukkua. Välillä jopa hereillä ollen vaunuissa viihtyy leluja katsellen. Autoilu on edelleen hetkittäin pelkkää huutoa, mutta onneksi lähes aina autoon jo nukahtaa - etenkin, kun nopeusmittari ylittää sen 80 km/h! Vauhtimimmi tulossa siis!
Joonankin kuulumisia mieluusti kirjoittelisin, mutta eipä sille juuri ihmeitä kuulu. Kovin rakastavainen se siskoa kohtaan edelleen on, ja ihana näitä tuijotella vierekkäin köllöttelemässä ja käkättelemässä! Päivittäin haluaa siskon syliin, ja hoitoon lähtiessä toteaa, että taitaa tulla siskoa kyllä ikävä. Sukelluskin taas Joonalla starttasi kesätauon jälkeen, ja innolla on siellä käyty. Välillä äidin kanssa, välillä kera iskän ja muutaman kerran on saatu Irina-kummikin matkaan. Harmillisesti toi kesätauko ja kesän aikana vähille jääneet uimareissut kyllä on vähän tolla vaikuttaneet, tarvii taas kuroa kiinni jo keväällä osattuja taitoja.
Syksyn aluksi hoitoon lähdöissä oli välillä vähän hankaluuksia, liekö johtunut siitä, että minä ja Saana jääty kotiin, vai siitä, että hoidossakin on joutunut olemaan "reipas isopoika" kun tullut niin paljon uusia. Myös tunnilla aikaistunut hoitoonlähtö voi vaikuttaa, eli meidän aamu-unisten rytmi on hieman kääntynyt, ja unihiekat karistetaan vapaapäivinäkin jo ihan viimeistään kasin aikoihin silmistä. Päiväunia Joona ei kotona enää suostu ottamaan, mutta hoidossa päivälevolle kuitenkin aina nukahtaa. Joinain kertoina isi on siis vienyt Joonaa hoitoon, ja pojalle tullutkin yhtäkkiä harmi ja yrittänyt vinkua, että tahtoo tulla kotiin. Asiasta on juteltu ja pohdittu, että haluaisiko tuo kuitenkin kokonaan jäädä meidän kanssa kotiin, mutta ei. Iltapäivästä kun ollaan Saanan kanssa isoveikkaa menty hakemaan, niin poikkeuksetta poitsu meidät nähtyään alkaa huutaa "EIIII! EI MENNÄ VIELÄ KOTIIN!" eli kuitenkin siellä viihtyy! Harmitus-aamuinakin homma on nopeasti aina neutralisoitunut, ja jäpikkä lähtenyt innolla leikkeihin, joten voihan tuo yrittää vain pelata tässäkin asiassa jotain valtapeliä? Noh, katsellaan tässä nyt sitten, että miten menee.
Tällaista tasaisen tylsää arkea meille siis.
