Tule joulu kultainen!

Ihanaa, huomenna se taas on! JOULUAATTO! RAKASTAN!

Mä oon aina lähes raivostuttanut lähipiiiräni sillä, että hypetän joulua vähintään puolet vuodesta. Viime vuosina oon yrittänyt himmailla, en anna itselleni lupaa aloittaa joulufiilistelyä kuin vasta juhannuksen nurkilla (24.6. voi tuumia, että jeee, enää puolvuotta!) ja marraskuussa niiiiiiiin saa räjäyttää koko hypen käyntiin ihan täysillä!

Mä oon syntynyt "välipäivinä", joten useimpiin ikätovereihini nähden viettänyt yhden joulun vähemmän. Tällä mä olen kovasti perustellut sitä, miksi tätä ihanaa vuodenaikaa saan hypettää! Mä en osaa ihan täysin sanoa, että mistä joulussa tykkään eniten... joulunalusaika kaikkine tohinoineen on ihanaa, joka vuotinen stockan jouluikkunan paljastuminen ja jouluvalojen saapuminen katukuvaan on kyllä ihan parhautta. Toisaalta joululahjojen hankkiminen rakkaimmille, niiden paketoiminen kauniisiin paketteihin kiiltävine lahjanauhoineen ja ennenkaikkea se riemu vastaanottajan kasvoilla, kun on löytänyt onnistuneen lahjan. Ne on kaikki ihania! Jouluruoat ei oo kuitenkaan mun juttu; oon vähän ehkä nirsonpuoleinen (hys nyt siellä ruutujen takana, äiti ja isi! Olen yrittänyt opetella, oikeesti!) ja jouluruokapöydästä skippaan oikein mielelläni rosollin, mädin, laatikot, maksapateet ja joulukinkun. Sen sijaan kalapöytään voisin kyllä muuttaa pidemmäksikin aikaa!

Tietysti tykkään myös itse saada lahjoja (hei haloo, kuka ihan oikeesti voi vannoa, että ei voi sietää lahjojen saantia?!), joten oon ehkä hieman malttamaton poistumaan ruokapöydästä lahjojen kimppuun! Meille ei tänäkään vuonna valitettavasti taida tulla Joulupukkia, joten on hieman mysteeri, että mihin aikaan lahjoja sitten saa... En malttaisi odottaa, koska tiedän paketeista paljastuvan hartaasti odotettuja ihanuuksia omille lapsilleni! Itsekin sain tänä vuonna ehkä maailmankaikkeuden parhaan joululahjan, ihan superhienon järjestelmäkameran! Oon aina tykännyt kuvailla, mutta koskaan en oo siihen ehtinyt/päässyt perehtymään. Järkkärin hankkimista digiajalle päästyämme oon pohtinut jo pitkään, ainakin tuon esikoisen odotuksen/syntymän tiimoilta, mutta joku piheys kuitenkin sitten saanut mut pidättäytymään tuossa "ihan okei" kuvia ottavassa digipokkarissa. Tänä vuonna kuitenkin lausahdin tämän ajatuksen kamerasta oikeaan hetkeen, ja tuo rakas puolisoni sen sitten kävi joululahjaksi hakemassa; Nikonin D5100. Semmoinen perusmalli, millä pääsee oikein messevästi alkuun! Paketti tietysti ei odota jouluun, jotta ollaan ehditty sen käyttöön tässä jo perehtyä (tai ainakin isimies on! Mä en oo löytänyt oikeaa hetkeä vielä). Ja voi video miten hienoja kuvia sillä saakaan! Olen täysin rakastunut! Toivottavasti niitä ehtii tänne teidänkin riemuksi hieman käsitellä, ettei aina tartteis tyytyä noihin sumeisiin räpsyihin ;)

Tänä vuonna siis jouluaattoa vietetään (jo perinteisesti) mun äidin luona, jossa myös mun äidinäiti sekä mun sisarukset ovat. Tänään käytiin jo lasten kanssa vähän autoilemassa ja hakemassa mun mummi kissoineen sinne, mutta yöksi tultiin vielä omaan kotiin. Nyt iltasella saatiin vihdoin kuusikin koristeltua, ja jälleen kerran huomasin, kuinka haastavaa mun on antaa Joonan päättää tommosista mulle tärkeistä asioista! Se sai laittaa palloja, mutta voin myöntää, että mä kävin niiden paikkoja vielä vähän fiksaamassa jälkikäteen :D

Jouluaattoillaksi tullaan äidin luota kuitenkin kotiin, ja onpa Tommi luvannut, että pikkuherra saa valvoa just niin myöhään kuin haluaa! APUA!

Joulupäiväksi olemme kutsutut (tai kutsuneet itsemme?) anoppilaan, joka sekin sijaitsee onneksi täällä samoilla leveysasteilla, että sieltäkin pääsee sitten kotiin illaksi. Ihanaahan se on aina valmiisiin pöytiin mennä, mutta kyllä mä salaa elättelen toiveita, että meillä joskus olisi niin iso koti, että voisi hyvillä mielin kutsua molemmat perheet meille. Voi, rakastan emännöintiä ja rakastan joulua, joten miten ihanaa se olisi saada emännöidä juuri jouluaatto!

Näin rönsyilleine ajatuksineni taidan vielä hiipiä ottamaan palasen (siis ihan pienen vain ;)) saaristolaisleipää ja kohta jo joutaakin unille. Tuleepahan aamu aiemmin! (Ja kuinka siistiä, että tänä vuonna mulla on täällä jo Joona, joka on vähintään yhtä pähkinöinä tästä kaikesta joulujutusta kuin minäkin!)

Tyttäreni kuusikuinen!

Huhhei, ollaan jo voitonpuolella tän vauvavuoden kanssa! Hassua, aika mennyt hiiiiitaasti, ja toisaalta sitten taas äärettömän nopeasti. Välillä tuntuu, että ainahan tuo äidin pieni pirpana on tuossa ollut, sitten miettii, että ikuisuushan siitä on, kun huutavan nyyttini kanssa hikoilin Jorvissa ja hiihdin pitkin käytäviä kärttämässä lisämaitoa - toisaalta, justhan mä vielä olin töissä vastaraskautuneena ja täysissä järjissäni.. voimissani.

Saanan kanssa päästiin kuuden kuluneen kuukauden kunniaksi osallistumaan ryhmäneuvolaan! Se on siis joku uus/vanha formaatti, mutta sitä yritetään juurrutella, ja ainakin täällä meidän tk-alueella se on käytössä kaikissa neuvoloissa. Ajatus siis kasata kaikki neuvolapiirin puolvuotiaat vanhempineen (/äiteineen) yhteen nippuun saamaan myös vertaistukea. Mun yhteisöpedagogin sydäntäni tämä toimintamalli tietysti lämmittää suuresti, mutta toteutus jäi valitettavasti hieman vajaaksi... Niin herttainen kuin meidän vanhempi neuvolantäti onkin, niin ei se kyllä ryhmänohjaaja valitettavasti ole. Tilanne oli jokseenkin jopa vaivaannuttava, kun meistä äideistä ei oikein kukaan tiennyt, että kuinka paljon keskusteluun pitäisi osallistua ja terkkari ei sitä oikein osannut vetääkään. Eipä siinä hirveästi keskenään me äidit juteltu, vaan aika nopeasti oli homma taputeltu. Asiaa ei valitettavasti auttanut sekään, että tilaisuus alkoi sillä, että avoimen päiväkodin lto oli vetämässä pari yhteistä laululeikkiä aluksi ja kertomassa heidän toiminnastaankin. Nooh, Saana ainakin leikki vieressä olleen Kasper-vauvan kanssa, ja vapaapäivän takia mukaan raahattu Joonakin sai seuraa toisesta leikki-ikäisestä paikallaolleesta isovelipojasta.

Yhteisen hetken jälkeen kukin pääsi omalle neuvolantädilleen punnituksiin. Saanan mitat tässä nyt kootusti kuluneiden kuukausien ajalta:
Syntymä: 50 cm, 3737g
2 vkoa: 52.3cm, 3550g
6 vkoa: 57.6cm, 4750g
3kk: 62.6 cm, 6470g
4kk: 65cm, 7330g
5kk: 68.8 cm, 8325g
6kk: 70cm, 8590g

Eli nätistihän ja aika maltillisesti tuo kasvaa, hyvä niin! Ton vanhemman terkkarin mielestä se on niiiiiiiiiiin kovin pitkä tyttö, mutta ei se kasva ku siellä ykkösen plussakäyrillä pituudessaan, painossa kauniisti keskikäyrää. Oikeastaan enempi aina tulee semmosia hämmennysoloja, että miten tuo muka voi tuntua sylissä paljon pidemmältä kuin onkaan! Vaan eipä näillä nyt niin edes merkitystä oo, pääasia, että kasvaa ja kehittyy.

Saana on tän puolen vuoden aikana osoittanut olevansa tempperamentiltaan aika pippurinen. Hän kyllä kertoo, jos asiat ei mene niinkuin hän toivoisi. Meillä meni oikeastaan koko kesä aika pitkälti tässä omalla kylällä, tirppa kun ei viihtynyt autosa eikä vaunuissa. Nyt syksyn tullen ollaan saatu onneksi vähän rytmiä parvekenukkumisen myötä, ja päiväuniinkin saatu pituus on tehnyt vissiin elämästä vähän suotuisampaa. Saana ei ole ihan niin iltavirkku kuin veljensä, vaan menee sellasta aika ideaalia päivärytmiä, joka on samana kestänyt jo vaikka kuinka pitkään. Iltahommat aloitellaan kasin nurkilla, joten unille käydään n. klo 20.30 maissa. Nykyään Saana nukahtaa aika kivasti pinnasänkyynsä, kun aiemmin nukahti vain tissille tai syliin hyssyttelyyn. Toki se edelleen koittaa siellä sängyssä protestoida, mutta enää en juurikaan edes siinä sängyn vieressä istuskele, vaan makoilen meidän sängyllä ja äänellisesti rauhoittelen, jos huuto yltyy. Yöt menee täysin unten mailla, tuo ei juuri tunnu häiriintyvän mun äänistä (tai sitten mä en muka enää oikeesti kuorsaa??? :O Koska Tommin ollessa yöllä nukkumassa, niin Saana herää sen kuorsaamiseen!) ja mäkään en juurikaan noteeraa Saanaa nukkuessa. Aamulla tyllerö haluaa vähän tissiä tuossa seiskan nurkilla, joskus vähän aiemmin, toisinaan vähän myöhemmin. Sen jälkeen se kyllä useimmiten onneksi vielä nukahtaa, eli ihan niin aikaisin ei meidän aamut ala! Noi meidän aamuimetyshetket on ollu mulle itelleni jotenkin tosi voimaannuttavia, se on vaan niin ihanaa kölliä siinä pienen murmelin vieressä, kaikessa rauhassa... Aamulla tyttö myös saa jäädä aikuisten sänkyyn sitten nukkumaan, vaikka muuten en perhepedin suurin hehkuttaja olekaan. Nämä vauvantahtiset aamuthan ei tietysti olisi mahdollisia, jos Tommi ei hoitaisi Joonan aamupuuhia ja hoitoonlähtöä. Imetys siis tosiaan on osittaisena jatkunut tähän asti, kaikkien niiden alun taisteluiden ja kauheuksien jälkeen! Olen äärimmäisen iloinen tästä asiasta, olisin toki halunnut päästä täysimetykseen, mutta tämä osittainenkin "riittää" mulle - ja ennenkaikkea Saanalle kaikkea imetyksen myötävaikutuksia ajatellen.

Yöt kun on noin eheitä, niin voisi nuo lapsetkin periaatteessa jo siirtää yhteiseen huoneeseen. Mutta vain periaatteessa, koska mä olen varma, että jotain katastrofaalista tapahtuisi, ja meidän yöt menis ihan mahdottomiksi! :D Toki Joona käy myöhemmin nukkumaan, ja se on edelleen niin iltavirkku, että olisi varmasti aika hankalaa saada se rauhoittumaan tuonne... toisaalta se voisi ollakin juuri se kaivattu rauhoittava tekijä, että isoveljen pitäisi huomioida myös pienempänsä. Osittain pelkään myös aamujen suhteen, koska vapaa-aamuina on jotenkin ihan vakio, että jompikumpi lapsista nukkuu pidempään! Jos Joona herää kovin aikaisin, niin silloin Saana varmasti nukkuu. Jos lapset olisivat samassa huoneessa, ei ensimmäisen herääjän jälkeen varmaan enää nukkuisi kukaan (ja kaikkein vähiten äiti, joka kuitenkin rakastaa aamu-uniaan!). Eli katsotaan.

Muuten meidän nelihenkisen perheen yhteiselo on aika arkisiin uomiinsa hioutunutta. Tommi tekee edelleen pelkkää yövuoroa, joten se rytmittää tietysti myös meidän viikonloppuja. Tommin työviikko on sunnuntai-illasta perjantai-aamuun, Joona taas on hoidossa tiiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Joonan vapaapäiville on yritetty keksiä kaikkea kivaa puuhaa, vaikka välillä on sitten ihan vaan pidetty kotipäiviäkin yhdessä. Saanan kanssa Joonan hoitopäivinä on puuhasteltu myös kotijuttuja ja tapailtu vauvakavereita. Jotain rutiinejakin siis on, mutta ne on ehkä eniten just noi rauhaisat ilta-ajat, muuten päikkärirytmejä ei oo, vaan silloin nukutaan, kun nukuttaa. Jos jotain tehdään koko perheenä, niin valitettavan usein huomaan meidän tekevän sukupuolijaon, ja erityisesti Tommi tuntuu mieluummin valitsevan tekevänsä jotain Joonan kuin Saanan kanssa. Ei sillä, kyllä Tommi hoitopuuhiin osallistuu ihan yhtäläisesti, mutta jos vaihtoehtona on jäädä kiukkiksen kanssa kotiin tai lähteä uhmiksen kanssa puistoon, niin hyvin usein huomaan löytäväni itseni täältä vaan kotisohvalta raivoavan vauvani kanssa ;) Toki Tommi on sitten vastavuoroisesti ottanut välillä tytönkin, ja me on tehty Joonan kanssa omia puuhiamme. Ja on tää äiskäkin onneksi päässyt kerran lähikauppaan vartin reissulle, kerran hammaslääkäripäivystykseen pariksi tunniksi, toisen kerran uudelle hammaslääkärireissulle, 22h Tallinnan risteilylle sekä viimeisimpänä muiden kesäkuun mammojen kanssa pikkujoulubileilemään. Saana on ollut ulkopuolisessa hoidossa vain yhden ainoan kerran, pari viikkoa sitten mummolassa, kun me käytiin kolmisteen katsomassa Lentsikat-elokuva Joonan ja Tommin kanssa. Jännä huomata, että ei hirveästi ole innokkaita vauvanhoitajia, kun Joonan ollessa vauva se oli puolen vuoden ikään mennessä ollut jo yökylissäkin molemmissa mummoloissa ja tätikin sitä hoitanut. Eipä sillä, Saana on oikeasti ollut sen verran haastava raivotar, että ei sille ole hirveästi tehnyt edes mieli kysellä hoitajia.

Saanasta on nyt hiljalleen kuitenkin kuoriutunut ihanan rakastava (ja niiiiiin rakastettava!) ja suloinen pikkumimmi, kaiken sen huutamisen oheen siis! Toki se edelleen on aikamoinen raivotar, ja välillä se ei vaan halua yhtään mitään ylimääräistä actioinia, jolloin on peruttu menoja, mutta pääsääntöisesti se on aika ihana. Se rakastaa ihan ylipaljon yhteisiä leikkihetkiä isoveljen kanssa! Joonahan sai aikanaan ensimmäiset hymyt, ja yhä edelleen Joona saa ton tirpan nauramaan hassutteluillaan. Tuntuu niillä olevan ihan omat kuviot, ja on kyllä aina uudestaan ja uudestaan niiiiiin hellyttävää katsoa, kun ne yhdessä vaikka halailee tai "painiskelee". En muista päivää, ettei Joona olisi pyytänyt saada Saanaa syliinsä! Päiviin kuuluu myös halit ja suukot, ja isoveljen ihana lause "Sisko on maailman paras!".  Toki noille välillä tulee jo riitojakin, etenkin, jos molemmat haluaisivat saman hemmetin lelukuvaston... Onneksi niitä on nyt luukusta tipahdellut tälle syksylle jo useampia! Myös lelut saattavat aiheuttaa kinaa, mutta näistä tilanteistahan opitaan niitä taitoja. Aika hyvin Joona kuitenkin jakaa ihan "ikiomia" lelujaankin Saanan kanssa, mutta toisaalta Joona itsekin haluaa aina leikkiä välillä noilla vauvaleluilla, joten tietää, että silloin pitää antaa omistaankin.

Saana osaa kyllä sulattaa kylmimmänkin sydämen sille päälle sattuessaan, koska tuo pikkutyttö jo osaa niin hellyyttäviä juttuja. Ihana se on etenkin suukotellessaan ja haliessaan! Saana on myös aikamoinen hulivili höntyilijä, ja vaikka se selkeesti kaipaakin rauhallisia kotipäiviä ja tuttuja juttuja, niin se kyllä viihtyy myös tuijotellen isompien lasten puuhia leikkipaikoissa jne. Hauska on ollut huomata, että Saana on paljon mustasukkaisempi ja määrätietoisempi esim. leluistaan, kuin moni muu samanikäinen perheensä esikoisvauva! Saana ei anna ottaa lempilelujaan kädestään, ja tän oon nähnyt toistuvan useammankin kerran. Toisaalta Saana ei loukkaannu kovin pienestä, ja etenkin fyysistä osumaa se on tietyissä määrin tottunut ottamaan... Yleensä se näyttää lähinnä hölmistyneeltä, mutta ei juurikaan itke.

Saana on myös motorisesti toimintavalmiimpi kuin tuo eka painos aikanaan oli. Joona oppi istumaan nelikuisena ja siinä se sitten vaan olla nökötti. Saana on alusta asti viihtynyt mahallaan ja hirveän aikaisin alkoi varata jaloilleen. Tällä hetkellä tyttö seisoo tuen kanssa ihan tyytyväisenä, ja sylissä ollessa rakastaa pomppimista. Saanalla oli juuri 5kk tullut mittariin, kun hän suoritti taidonnäytteensä kääntymisestä. Ei se juuri sitä näyttänyt treenailevan, vaan teki tyylipuhtaita suorituksia sitten heti ensi hetkestä alkaen. Aika pian sen jälkeen se alkoi kääntyillä kellonviisarin lailla akselinsa ympäri, ja nyt se osaa jo tosi hienosti kääntyä kohti haluamaansa päämäärää. Varsinaista ryömimistä en ole nähnyt tuon harrastavan, eikä se oikeastaan kierikään tietoisesti paikasta toiseen, mutta jollain kumman keinolla se aina päätyy ihan eri paikkaan, kuin mihin sen on jättänyt! Vielä on kuitenkin pysytty parin metrin säteellä, onneksi ;) Muutamaa päivää ennenkuin tuli 6kk mittariin, alkoi Saana myös istua täysin tuetta. Nyt leikkii mielellään istuen ja erityisesti esineiden hakkaaminen on tytön mielipuuhaa! Tänään yllätin tyttäreni naama kiinni sohvanreunassa, onneksi siis lattiatasolla kuitenkin... Se usein yrittää joko sohvan päältä kurkotella asioita tai kaivaa sohvan alta ties mitä pölykasoja. Tänään olin kuitenkin laittelemassa pyykkejä kylppärissä ja olin jättänyt tytön olohuoneeseen lelujensa keskelle. Yhtäkkiä alkaa kamala karjunta ja säntään katsomaan; rakas pieni lapseni on ilmeisesti yrittänyt kiivetä itse sohvaa vasten seisomaan, sillä hänellä oli naama kiinni sohvan etuhelmassa ja molemmat kädet istuintyynyn ja sohvan rungon välissä! Jalat ei olleet riittäneet mukaan tähän metkuun, joten jumiinhan se oli jäänyt, ressukka :D Nostettuani tytön pois, tuli tietysti heti mieleen, että hitto, tästä olisi pitänyt saada kuva! Noh, semmoista menoa oli taas illalla, että luulenpa, että tästä vielä kuvakin saadaan myöhemmin.

Saanasta on myös sukeutunut oikein kaikkiruokainen pikku-foodie. Siis tuo lapsi rakastaa ruokaa! Kiinteät aloitettiin silloin n. 4.5kk iässä, aika nopeasti maisteluannoksista siirryttiin oikeasti syömään sitä ruokaa ja sekä annoskoot että ruokailukerrat moninkertaistui. Nyt puolivuotiaana tyyppi syö aamupuuron, 2-3 kertaa sosetta ja iltapuuron. Tällainen ruokalista jo on saatu kerättyä; bataatti, kesäkurpitsa, kukkakaali, maissi, peruna, porkkana, päärynä, mango, luumu, vadelma (ja viinirypälemehu :D Sitä oli yhdessä vauvan valmiskiisselissä), riisi, kaura, ohra, ruis ja tänään uutena aloitettiin vehnä. Viikon päästä ollaankin sitten jo lihansyönnissäkin kiinni! Saana on lähes poikkeuksetta tykännyt kaikista ruoista, mitä hänelle on tarjottu. Kesäkurpitsa ei meinannut aluksi upota, ja varmaan vieläkin se pelkillään aiheuttaisi irvistyksiä, mutta muihin sekoitettuna sekin maistuu. Siirryttiin syömisessäkin jo syöttötuoliin, mutta tämä on hieman ärsyttävä vaihe, kun ei oikein tiedä, että olisiko se sitteri sittenkin vielä ollut parempi... Olen yrittänyt tarjota myös sormiruokaa tolle, mutta se ei kyllä voisi tätä tyttöä vähempää kiinnostaa! Yhtenä ainoana iltana olen saanut hänet syömään maissinaksuja, muuten se vaan irvistelee niille ja viskoo pois. Noh, kait se ruoka tuonne suuhun jatkossakin lusikalla kulkeutuu ;)

Jokohan tässä olisi kaikki oleellinen puolen vuoden ajalta tiivistetty yhteen nippuun? Lopuksi vielä The Päivänä otettu kuva, joka taas kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Rakas pieni Kirppuni mun <3 p="">

Buzzador: Vanish

Taas on kotiäiti puuhastellut buzzauksen parissa, eli osallistunut kampanjaan, jossa testaillaan jotain tuotetta ja raportoidaan kokemastaan. Tällä kertaa posti toi iiiiison laatikollisen tahranpoistoainetta, eli Vanishin tuotteita. Lodjusta löytyi 3 erilaista jauhetta sekä 1 suihkepullo. Jauheista yksi on "normipinkki" joka sopii kaikkeen pyykkiin. Toinen on suunniteltu erityisesti valkoisille vaatteille, myös poistamaan harmautta, ja kolmas oli Extra hygiene, josta näin vauvaperheen pyykkärinä olin erityisen ilahtunut!

Normipinkkiä oon käyttänyt ennenkin, se on semmosta perus ookoo kamaa, mutta pahimpiin tahroihin se ei oo pelittänyt toivotusti. Toki mä oon superlaiska tossa tahranpoistossa, eli en jaksa liotella ja esikäsitellä tahroja, vaan oon tykästynyt siihen, että voin heittää tahranpoistoaineen pesujauheen mukaan. No, nytpä on todettu, että tällä tavalla ei todellakaan saa toivottuja tuloksia aikaan... Eli jatkossakin, jos tahran poissaannilla oikeesti on suuresti merkitystä, niin sen käsittelen ihan erikseen. Tosin voisin vielä kokeilla, et mitä noi tahrat (joita ton lapsen vaatteisiin tulee ihan älyttömästi!) tykkäis liottelusta tommosessa vanish-vedessä?!

Testasin myös yhden koneellisen verran tuota Esikäsittelysuihketta. Ajatustasolla se kuulosti ihan huipulta! Suih-suih vaan, ja vaatteet koneeseen! Joo! No ei... ei sittenkään. Ensinnäkin sain poltettua jotkut syöpymisrakot tassuihini, kun en
laittanut hanskoja käsiini. Teki muuten hippasen ikävää! Laitoin hanskat tassuihin ja jatkoin suihkuttelua; spruutta teki liian tymäkkää vaahtoa, eli se ei levinnyt sillain kivasti... Noh, sain vaatteet käsiteltyä ja laitoin ne koneeseen. Lopputulos ei ollut mairitteleva; värit (luojan kiitos!) oli säilynyt ennallaan, mutta niin oli edelleen tahrojakin. Etenkin mun ykkösvihamieheni bataatti, joka jättää kamalan rumia harmaita tahroja vaaleisiin vaatteisiin! Tässä vaiheessa lienee turha kertoa, että juurikin bataatti kuuluu ton vauvatyypin lemppareihin... hurraa! :/

Tähän kampanjaan kuului myös sotkea tahallisesti sellaista testilappua, joka tuli paketin matkassa. No minähän sotkin! Ihan ekana sotkin siihen kahvia ja bataattia, semmoisia, mitkä ajattelin olevan kurjia tahroja valkoisessa. Heitin testilappusen pesukoneeseen ilman käsittelyitä, mutta hittovie, tahrat hävisi! (Vieressä kuva siis tästä ekasta tahallisesta sotkusta, kahvia ja bataattia)

Tässä sitten on kuva, johon ensin annoin pari päivää hautua uudestaan tuota kahvia (koska sitä kaatui juuri niin näpsäkästi pöydälle ja lappu oli vieressä), lisäksi tummempi ruskea on rautalääkettä ja alhaalla mustikkaa.

Tässä taas kuva siitä, miltä sotkupaperini näytti pari päivää sotkemisen jälkeen, kuivien tahrojen kanssa.

 Tätä näistä Vanisheista käytin, eli samaa, kuin käytän yleensäkin pyykätessä (kun muistan ja jaksan ;))

 Tein seoksen, eli hieman jauhetta ja vettä tuohon mittalusikkaan, sitten siitä tahralle ja kevyt heironta. Hieroin vain osan tahroista, eli puolet ajattelin jättää ihan luomuiksi! Sitten vaan pesukoneeseen, ja koska olisi kamalaa pestä pelkästään tällaista pikkuruista kangaspalaa, niin sekaan heitin myös vauvan harsot, joissa ties mitä ruoka- ja eritetahroja. Pesukoneen säädin normaalille pesuohjelmalle kuuteenkymmeneen asteeseen.

 Ja kas tässä lopputulos! Aika puhtaan valkoista on! Täytyy sanoa, että olen hieman yllättynyt tästä lopputuloksesta, positiivisesti! Toki kuvaa tarkkaan katsoessa näkee, että tuolla alalaidassa on pieni näkyvä tahra edelleen, mutta se on paljon vähemmän, kuin olisin odottanut! Jos olisi jaksanut panostaa tuohon esikäsittelyyn, niin ilmeisesti tuota rautalääkkeestä syntynyttä tahraa ei olisi jäänyt lappuseen ollenkaan!

Ja samassa koneessa pyörineet vauvanharsot, joihin usein jää ikäviä tahroja ja harmaita läikkiä noista ruoka yms. sotkuista, niin nekin ovat kauniin puhtaita! Eli liekö tämän Vanishin taika nyt todellakin siinä, että olen laittanut sen pesujauheen kanssa sinne pesulokerikkoon, enkä esim. pesupallossa koneeseen??


Olen kuitenkin aika vaikuttunut tästä lopputuloksesta ja itse aion jatkaa näiden parissa täst edeskin. Mutta kaikille ruudun takana hiuksiaan repiville kemikaalivihaajille tiedoksi, että kyllä tuolta se sappisaippuakin löytyy ja sitäkin yhtä lailla tulen käyttäneeksi, etenkin, jos pelkään kankaan värien puolesta ;)

Jos innostuis Buzzaamisesta, kerron mieluusti lisää! Pähkinänkuoressa kuitenkin, että homma on täysin vapaaehtoista. Jos soveltuu jonkun kampanjan kohderyhmään, saa siitä sähköpostiinsa viestin ja voi ilmoittaa halukkuutensa kamppikseen pyrkiä. Jos kampanjaan pääsee, saa kotipostiinsa paketillisen tuotteita, joissa itselle markettikokoiset tuotteet ja jaettavaksi pienemmät näytepaketit. Aikaahan tämä nyt ei ihan hirveästi vie, ja ainakin Joonan vauva-aikaan olleet vauvajuttukamppikset oli mun mielestä ihan huippuja! Rahallisesti en tosiaan tästä kostu, mutta pääsenpähän ilmaiseksi testaamaan tuotteita, joita todennäköisesti haluaisin testata joka tapauksessa... ja siivellä saa järkättyä kahvitteluita muiden kavereiden kanssa, joille tuotenäytteitä aikoo jakaa, eli sosiaalisuuskin tässä on osana ;)
www.buzzador.com ja jos liityt, voit laittaa suosittelijaksi Sanna Koo