Hyvin nukkuu!

Tosiaan, eipä ole pinnasängystä lastensänkyyn vaihto tuntunut Joonan elämää mullistavan! Loistavaa! Turhaan taidettiin jännätä! Tosin myös siihen pinnasänkyelämään kuului niitä huonoja nukahtamisia tai nukkumisia, joten ehkä niitä on tässäkin elämässä vielä luvassa... (Vaan just tänään tuo alkoi itkeä kolmisen tuntia nukkumaan menon jälkeen ja huuteli äitiä. Menin katsomaan, ja siellä se istui surkeana, eikä oikein löytänyt asentoa. Pyysi vaan mua jäämään vierelle... istuin hetkeksi alas ja silittelin, ennenkuin nukahti, niin suukotin otsaa ja toivotin hyvää yötä. Yllättävää kyllä, Joona jäi sinne ihan "tyytyväisenä" hakemaan itseään uneen, eikä edes yrittänyt komentaa mua takaisin! Tämäkin voi johtua siitä, että mä olin eilen vapaaillalla ja kävin äitiporukan kanssa pikkujouluilemassa, joten isi ja Joona oli eilisillan ja tän aamupäivän ihan kaksistaan. Illalla kun lähdin, niin Joona ilmeisesti kuvitteli mun lähtevän vaan viemään roskia - se vilkutti ikkunassa mulle, ja oli Tommin kertoman mukaan ainakin vartin siinä pönöttänyt ja odottanut, että tulisin takas näkyviin kulman takaa! Voi raukka, kurja äiti, kun taas noin hylkää! Ehkä tämä jo kertoo sen, että tais olla aikakin mulle ottaa vähän omaa aikaa, tottuu Joonakin siihen, että äiti ei voi olla 24/7 paikalla. Mutta irtiotto teki aivan todella hyvää, tulin kotiin aamuyöstä ja puolilta päivin kun heräsin, niin peilistä kurkki onnellisemman näköinen tyyppi! Vielä kun sais vaikka sitä parisuhteenhoitoaikaakin, niin sitä saattais tuntea itsensä vieläkin elävämmäks, eikä vaan kotiäidiksi :)) Mutta tuosta sänkyasiasta vielä, niin Joona-parka ei itse kylläkään osaa/uskalla/jotain tulla tuolta sängystä pois. Se yrittää ja yrittää, vaihtelee asentoa ja kääntyy ja vääntyy, mutta mitään ei tapahdu!? Sitten tulee itku ja tarvii aikuisen sen pinteestä päästämään... Itse se kyllä sinne mieluusti kiipeää, mutta pois pääsyä nyt vaan hannailee. Ehkä se kova ja korkea reuna sitten tuntuu vaan niin omituiselta verrattuna kaikkiin muihin sohviin/tuoleihin/sänkyihin missä se on tottunut mylläämään. Seuraava askel ois sitten se tutittomuus... huh, sitä taistelua en odota innolla! :O Eiköhän se ole aika painaa omakin pää tyynyyn! Hyvää yötä!

No kerrotaas tännekin välillä jotain ihan tuoreeltaan! :) Eli meillä on nyt otettu yksi iso ratkaiseva askel matkalla kohti leikki-ikää... Joonan pinnasänky laitettiin nippuun ja nyt se nukkuu tuolla ensimmäistä yötään isojen poikien sängyssä! Mähän olin jo pidempään halunnut tän siirron tehdä, mutta Tommin mielestä ei ollut vielä aika. Pitkin syksyä oon ettinyt sitä täydellistä sänkyä, mutta ei sitä ole löytynyt - ne taivaallisen ihanat, mitä löysin, onkin sitten olleet ei niin täydellisiä sen hintansa puolesta. Viikko takaperin sitten Tommi puhui isänsä kanssa, että nyt ois appiukon vanhalla työkaverilla muutto edessä ja ne haluis lahjottaa niiden varastojen kätköistä löytyneen jatkettavan lastensängyn meille. Tommipa kävi sen sitten hakemassa ja homma odotti enää patjan ostoa. (Kaunishan tuo ei ole, mutta ilmaisesta kait on tässä rahatilanteessa haastava lähteä kieltäytymään ;)) Tänään käytiin sitten tuolta ruotsalaisesta huushollijätistä hakemassa lapselle patja sänkyyn. Oishan se ollut ideaalia, että Joona olisi voinut nukkua vaikka päikkärit siellä ensin, mut nyt mentiin näin. Pieni impulsiivisuus tuskin on haitaksi silloin tällöin. Sänkyä kasatessa Joona oli aivan fiiliksissä, enkä saanut pedattuakaan sitä ilman että yksi pieni poika sinne koko ajan kiipesi. Ainoa vaan, että pois Joona ei jostain syystä sieltä "uskalla" ite tulla?? Oiskohan se laita liian korkea sitten? Ja minä kun olin jo ehtinyt hekumoida ajatuksella, että ihanaa, enää ei tarvitse herätä aamulla ÄÄÄÄÄÄIIIITIIIIII-huutoihin, vaan voisin herätä siihen, että pienet jalat tepsuttaa meidän makkariin ja poika kiipeää kainaloon köllimään <3 Noh, aamulla sitten nähdään. Ainakin nukkumaan käyminen meni ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin, yön sujumista ja aamua jännäillessä! Pian kaikkoaa muutkin vauvatavarat tästä taloudesta, kun mun vanha ystäväni Jessica ostaa meiltä vaunut, turvakaukalon sitterin ja leikkivempaimia omalle tammikuussa syntyväksi odotetulle nuppuselleen... Vähän haikeeta, mutta eipä noita oo tilaa täällä säilytellä odottamassa sitä mahdollisesti joskus syntyvää pikkusisarusta. Tommi koitti järkeillä, että ainahan niitä saa sitten uusia - ja tottahan se kylläkin on. Ja kerran ei oo Joonalle serkkulapsia (tietääkseni? ;)) syntyvillä ihan näillä näppäimillä, niin joutaahan nuo sitten muualle kiertoon. Näillä mietteillä tähän iltaan, pitäkää peukkuja pystyssä, että koko yö on rauhallinen!

Kaipa tämän voi jo tässä vaiheessa julkistaa.. Me odotetaan! Jonkin verran on tullut jo haalittua tavaraakin suurta päivää odotellessa, jotain on jo sentään ennestäänkin, vaikka osasta on jo ehditty luopuakin. Sitten kaikki on taas niin erilaista hetken aikaa. Monelle tulee varmaan yllätyksenä tämä tieto, mutta niin sitä mielipiteet välillä muuttuu ;) Kyllä, tämä on nyt virallista. Me odotetaan joulua, joka on viiden viikon päästä. (en valitettavasti voi ottaa kunniaa tästä loistavasta kavereidensäikyttelykeinosta, jonka naamakirjasta varastin ;)) Palaan pian taas tännekin päivittelemään meidän perheen elämää. Ehkä suurin ilouutinen on se, että mä valmistun nyt jouluna! Vielä täytyy hetken verran ahertaa, mutta sitten se ois siinä! Läheiset lukijat voi siis varautua, että tammikuussa juhlitaan! :) (Ja siksi vasta tammikuussa, että meidän virallinen valmistumispäivä on 20.12. eikä sitä kai oikein saa juhlia joulunpyhille sopimaan ;)). Synttärit ja uudet vuodet ekaks alta pois - ja tietysti tuo odottamamme joulu! Joonan lahjatoivelistalla on sitten junaratajuttuja (niitä puisia, osia ei varmaan tarvii, mut junia joo!), lähes kaikki Cars-aiheeseen liittyvät (vaatekokovinkkinä, että 98/104 on hyvä koko tuoda nyt, mutta jo 110 kelpaa varastoon myös!) ja Duplot. Nää on sellasia kestohittejä, että muuta ei tuolta sen huoneesta kohta löydykään :D Juniorikokoiset petivaatteetkin muuten myös vois tulla kysymykseen! Ja säkkituoli!