Saanaa on helppo kehua. Se on todella taitava ja reipas. Saana puhuu ihan mielettömän hyvin, mä jaksan edelleen lähes päivittäin ällistyä sen verbaalisista taidoista! Tietysti tässä tulee herkästi verrattua lasta isompaan painokseen, joka oikeastaan alkoi puhua vasta n. 2.5v iässä, mutta on Saana ikätasoistaan taitavampi puhuja ihan heittämällä. Lauseet on moniuloitteisia, se osaa käyttää erilaisia intonaatioita ja taivuttaa pääsääntöisesti sanoja ihan kieliopin mukaisesti. Huomaan kyllä, että se ei puhu ihan niin selkeästi kuin muistan Joonan puhumaan alettuaan puhuneen, mutta kyllä kait vieraatkin ihmiset suunnilleen halutessaan ovat saaneet selvää ton tytön puheesta. Saana myös loruttelee ja laulelee, muistaa paljon ulkoa kirjoista. Sille voi lukea sen lempparikirjoja ja keskeyttää yhtäkkiä, ja lähes joka kerta se muistaa, mitä seuraavaksi kirjassa lukee. Toisaalta on vähän hankalaa välillä, että Saana puhuu niin selkeästi ja on ymmärrettävissä, koska välillä on tilanteita, ettei hyvästä puhetaidoistaan huolimatta aina tiedetä, mitä se tyttö tällä kertaa oikeastaan haluaa.... Yks päivä se toi mulle pienne vauvanuken ja hoki vaan "Varpaan menee ylöspäin!" ja mä en ollenkaan ymmärtänyt, että mihin asentoon se vauva olisi pitänyt taivutella. Tällaisissa tilanteissa Saana turhautuu todella nopeasti, se ei ole selkeästi tottunut siihen, ettei häntä ymmärretä.
Saana on myös mun silmiin hämmentävän taitava tyyppi motorisesti! Sehän on jo kävellyt yli vuoden verran, juossut, tanssinut, hyppinyt ja temppuillut. Saana tykkää haastaa itseään niin kiipeillen kuin hyppien erinäisistä paikoista, rakastaa kuperkeikkoja ja erilaisia tasapainojuttuja. Ostettiin sille potkupyörä 2v lahjaksi, ja siihen se on aika rakastunut, pitäisikin taas käydä potkuttelemassa. Ainoa ongelma on, että se menee niin älyttömän kovaa vauhtia, etten mä pysy millään sen perässä enää näin viimeisilläni raskaana. Yks päivä oltiin sen kanssa tossa "takapihalla" nurtsi- ja hiekkakentällä, enkä voinut muuta kuin katsella sen menoa; siellä se viipotti sadan metrin päässä, kaatuili pahannäköisestikin ja mä olin jo henkisesti valmistautunut puhaltamaan pipejä ja lähtemään sisälle haavanpaikkaushommiin lyllertäessäni mahdollisimman kovaa perään. Vaan eikö mitä! Tyyppi nousee ylös, pyyhkäsee vähän pölyjä kintuistaan ja huutaa "Ei haittaa! Uudestaan ylös!"
Saana on myös aikamoinen pelleilijä ja showmimmi. Se rakastaa ottaa yleisönsä! Omilla synttäreilläänkin naureskelin, kun tyttö keikistelee ja keimailee vieraiden edessä alku-ujostelut ylitettyään. Se nauttii suunnattomasti saamastaan huomiosta. Onneksi se on myös ihan suht empaattinen tyyppi ja osaa huomioida myös muita, vaikka tollain ihanan kiltin isoveljen pikkusiskona kasvaessaan onkin oppinut ehkä kuvittelemaan itsestään vähän liikojakin. Vaikka ei oo päiväkodissa ollutkaan, niin olen ihan tyytyväinen siihen sosiaalisuuden tasoon, minkä Saana on oppinut. Se aika hyvin tietää oikean ja väärän ja pyytää kyllä anteeksi, jos käy vahingossa tai tahallaan satuttamassa toista tai ottaa toisten tavaroita.
Eikö kuulostakin aika mahtavalta nappulalta? Sitä meidän aurinkoinen hymytyttö on! Päivittäin monta kertaa haluaa kuulla, että häntä rakastetaan ja kertoo itse rakastavansa. Halailee ja suukottelee, hymyilee ja kujeilee. Uhma tekee selkeästi vasta tuloaan, mutta otteita tän tytön temperamenttisuudesta on kyllä jo saatu ja voin myöntää, että hieman kauhistuttaa ajatus tästä tytöstä vetämässä uhmaraivareita. On mua lohduteltu, että ehkä ne ei oo ihan yhtä intensiivisen pitkiä kuin Joonalla, mutta mä valitettavasti tiedän, kenen geeneistä nää on rakennettu, joten varaudun suosiolla ihan siihen pahimpaan! Katsotaan miten meidän käy, kun vauva syntyy.
Kaiken muun ihanan lisäksi tämä tyttö on vielä niin kauniskin!
