1. musta silmä

On se vaarallista tuo nukkuminen! Joona oli hoidossa mennyt aivan normaalisti päiväunille, nukahtamisen jälkeen oli kuulunut iso kops ja itkua. Hoitaja oli mennyt katsomaan ja saanut ipanan rauhoittumaan takaisin unille nopeasti. Tuntia myöhemmin kun olivat alkaneet availla verhoja ja päästää päivänvaloa sisään, niin oli ilmeisesti pieni järkytys iskenyt hoitsuihin; Joonalla oli silmäkulma auki! Ei tilanne onneks kovin paha ollut, soittivat mulle töihin ja mä lähdin paikanpäälle tekemään omaa arviota. Luonnollisesti oli oma terveysasema mennyt kiinni just samoihin aikoihin kun vekki oli paljastunut, eli kutsuvana paikkana olisi Jorvin päivystys - jo sanana se saa mun niskavillat pystyyn! Ärsyttävää, että Joonalla kun kuitenkin on vakuutushommat kunnossa, niin ei tartteis noista kunnallisia käyttää, mutta tämä kun on sattunut hoidossa ollessaan, niin eihän vakuutusyhtiö niitä suostu kustantamaan! En uskaltanut luottaa omaan arvioon, joten soitin kuitenkin päivystykseen kysyäkseni neuvoa. Kehottivat tulemaan paikalle.Heräteltiin Tommia, mutta tällä vkolla Joonan ollessa alkuviikosta kuumepotilaana, niin me aikuiset on kerätty töistä miinustunteja ja unistakin samanmerkkistä. Ei siis saatu isiä hereille, joten päätin lähte julkisilla ipanan kanssa matkaan. Kotona siis reittiopas eteen ja suunnitelmaa tekemään - samalla kiroillen, että voi miksi mulla ei vois se ajokortti olla jo taskussa! Onneksi suht näppärästi päästiin perille ja jo ilmoittautumistiskillä hoitsut totes, että hienosti veret hyytynet ja rupea kerää päälle, ettei sitä olis järkeä lähteä sörkkimään ja liimailemaan. Olis vaan pitänyt uskoa omaan arvioon, ois säästytty kolmelta bussilta ja yhdeltä junalta ;) Komea vekki siinä kuitenkin on, mutta eiks tosimiehellä pidä pari arpea silmäkulmissa ollakin? Jos isänsä tosta jääkiekkoilijan aikoo tehdä, niin tää tuskin jää (äidin suruksi) viimeiseksikään. Tässä Day 1. kuva. Katotaan, jos saan keräiltyä kollaasia!

PS. Otsikko valehtelee. Oikeesti Joonalla oli jo tän viikon musta silmä, kun juhannuksena sitä oli hyttynen/muu öttiäinen käynyt tuikkaamassa kans luomeen. Hienojen punaisten värien ja turpoiluiden jälkeen se oikeesti näytti siltä, että joku on motannu sitä silmään pienellä nyrkillä.

Yöllisiä uhmakohtauksia

Siis kertokaa nyt te miljoonat (nojoooo!) blogini lukijat, että voiko lapsella oikeasti olla uhmakohtauksia öisin? Mä alan olla hyvin vakuuttunut, että kyllä voi... toisaalta tekis mieli ajatella, että ehkä nyt jollain on mennyt uhmakohtaukset ja kauhukohtaukset sekaisin? Itse en ole mielestäni koskaan päässyt joutunut todistamaan yhtään kauhukohtausta, mutta lukenut niistä olen kyllä jonkun verran. Olenkohan ihan metsässä, jos väitän, että yöllisen kauhukohtauksen aikana lapsi ei ole aikaan eikä paikkaan juurikaan orientoitunut? Kun taas uhmakohtauksessa hän on varsin läsnä siinä tilanteessa... Jälleen kerran joku, joka oli kateellinen niistä Joonan kahdesta ensimmäisestä elinvuodesta, kun jätkä nukkui niin superhyvin ja oli aika helppo tapaus etenkin yöaikaan, voi nyt nauraa vahingoniloisesti. Enää ei riitä, että toi sähköjänis vetää täällä lähes pitkin seiniä vielä siihen aikaan kun isänsä poistuu yöksi töihin, eli klo 22. Mun mielestä se on aivan turhan myöhä aika kaksivuotiaan olla hereillä, mutta trust me, tää ei tunnu olevan meistä riippuvaista. Joonassa on vaan tapahtunut jotain hämmentävää, eikä sen päivittäinen unentarve enää ole se 12h yöunta + 2-3h päiväunia, vaan nyt se nukkuu vuorokaudessa sen 9-12h, onneks pääasiallisesti lähempänä sentään vielä tuota kahtatoista tuntia. Nykyisin unille käydään siinä yhdentoista aikaan, ja 9-10h jälkeen se herää spontaanisti. Päiväunet kuuluu vielä lähes vakiokalustoon arkisin hoidossa, koska siellä muutkin nukkuu, mutta kotona tota jantteria on aivan turha kuvitella saavansa tainnutettua päiväunille silloin puolilta päivin, milloin se on tottunut päiväunensa saamaan. Eli viikonloppuisin täällä on aika väsynyttä äiti- ja isi-ihmistä, kun Joonan vihdoin tipahdettua haluaa aikuinen/-set vähän omaa aikaa, eikä omille yöunille jääkään enää kuin ehkä 6-7h aikaa. (Myönnetään, tätäkin kirjoitan jo jälkeen puolen yön, mutta jostain syystä on itsellä hieman levoton olo kuluneen rankan työpäivän jälkeen, ja aivot ehtii nyt vasta prosessoida. Ei toivoakaan siis nukahtamisesta ihan just nyt heti...) Viikonloppuisin ne päiväunet ei siis välttämättä ole todellisuutta, jolloin Joona vetää täällä n. 210-lasissa ympäri kämppää ja pihamaita parhaimmillaan joku 12-14h vuorokaudesta. Hippasen alkaa meinaan olla kuluttavaa se sellainen! Vaan aika aikaansa, mitäs on päästy liian helpolla. Oikeastihan mun siis piti kertoa niistä yöllisistä uhmakohtauksista, mutta harhauduin poluilta. Joona siis saattaa herätä kesken unien ja saada aivan tajuttomat raivarit, jotka kestää sen 30-45 minuuttia! Ja ne, jotka on ton lapsen keuhkojen kapasiteettia päässeet kuulemaan, tietävät, ettei se ole kovin mukavan kuuloista päiväsaikaa, saati sitten yöllä, kun naapuritkin ovat kaiketi unillaan. Just toissayönä (vai 3 yötä sitten?) se oli käynyt nukkumaan vasta joskus 22.30 aikaan, eli oli nähnyt iskän lähtevän töihin. Mun käydessä unille sitten joskus ennen puoltayötä tää jantteri rupes kirkumaan sängyssään. Menin sen huoneeseen rauhoittelemaan, mutta ei siitä ollut hyötyä. Milloin se käski mun laittaa kalalamppua päälle, milloin se piti sulkea. Ei saanut peitellä tai silittää, ja kuitenkin olisi pitänyt peitellä ja silittää ja suukotella. Sitten kokeiltiin marssimista aikuisten sänkyyn, johon se oli hetken tyytyväisen oloinen, mutta tajuttuaan, ettei isi olekaan siellä, sai vaan lisäpontta huutamiseen. Sitten se jo juoksutti mua hakemaan nenäliinaa, koska nenä ois pitänyt niistää, mutta palattuani paperin kanssa ei häneen saanut koskea eikä hän halunnut niistääkään. Kainalossa ei ollut hyvä olla, mutta kuitenkin syliin olisi pitänyt päästä, ja sitten se olikin taas jo haluamassa pois. Päivällä mä en yleensä enää edes noteeraa noita sen kohtauksia, lähinnä nauran kun se yrittää olla niin kamalan säälittävä ja pyörii täällä ympäri lattiaa milloin potkien seiniä tai viskellen tavaroita. Kyllä se ite tietää, että aina saa sitten tulla syliin hakemaan lohtua, kun alkaa raivoaminen riittää... mutta yöllä. Yöllä siinä itkussa on kuitenkin joku sellainen mun sydäntä riipaseva sointu, kun en oikeasti tiedä, että onko sillä joku hätänä, onko se nähnyt painajaista tai sattuuko sitä johonkin. En siis voi antaa sen riehua ihan omillaan, vaan koitan parhaani mukaan rauhoitella - vaan eipä siitä näytä paljon hyötyä olevan. Nyt kaikki enempi joko maalaisjärkeä tai kirjaviisautta omaavat, mitä mä teen ton lapsen kanssa? :O

Joona ja mönkkäri

Ihan pikapikaa vaan kuva-aineistoa, kun Joona sai tänä kesänä akunkin mönkijäänsä. Ei tarvii enää aikuisten lihasvoimaa, niinku viime kesänä :D Eli kiitosta vaan vaari, tällain sitä huristellaan menemään!

Reipas reissulainen, kiroilija koppavainen

Kirosanoja tässä taloudessa on kuin ihmeen kautta onnistuttu olemaan opettamatta tolle pikkujätkälle! Ja valitettavasti tässä talossa nää aikuiset on aika hyviä kiroilemaan, mutta jotenkin kai mennyt Joonalta ohi... Kunnes ekaa kertaa pari viikkoa sitten Joona kirkkain silmin sanoi "Voi vittu!". Minä häkeltyneenä, että miks sä niin sanot, niin sitten tuli selitys "Isi sanoi voi vittu!" Onneksi, minun onnekseni, Joona nykyään siis päästää kirosanat suustaan ainoastaan sanomalla "isi sanoi voi vittu", joten ei tarvii äidin hävetä ;) Mieheltä en oikein kyllä saanut lypsettyä, että oliko Joona jo siinä tilanteessa sen toistanut ja mites isi oli reagoinut, kun se nyt noin sitä alkoi toistaa. Lisäks pitää kertoa, että ihmeiden aika ei ole ohi! Mä päätin tänään tehdä jotain uhkarohkeaa, ja lähteä Joonan kanssa tuonne jättisuureen lähikauppakeskukseen ilman rattaita! Matkaa ei ole kuin 2km, mutta päätin silti, että otetaan bussi kerran ei oo rattaita, ettei heti väsyis kävelyyn ja jaksais shoppailla perillä. Joonaa valmistelin koko aamupäivän lähtöön, kerroin huolellisesti, mitä me voidaan tehdä ja mitä tarvitsee ostaa. Lupasin, että kiltille pojalle voi tulla vaikka jätski palkkioksi! Ja hitto vie, ette usko miten jumalaisen kiltisti tuo lapsi kulki sen 3h! AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! Houkutuksia oli ja välillä se yritti, mutta uskoi mua ihan parin rauhallisen sanan jälkeen! Ekaks ajattelin, että se uskoi, koska odotti sitä jäätelöä, mutta mentiin vielä leikkipaikalle vartiksi ennnen bussille ja kotiin lähtöä, jolloin jäätelöt oli jo syöty, mutta se uskoi sielläkin! Kuinka ylpeänä mä tuota pientä tyyppiä kehuin vuolaasti, kun oli niin uskomattoman kiltti ja reipas! Meidän raivotautinen pikku-Joona! Ja mä kun aattelin, että ollaan ehkä puol tuntia reissussa yhteensä (ja bussimatkaan menee jo 10min) ja ehditään molemmat vetää muutamat itkupotkuraivarit siinä ajassa... vaan ei, hyvin meni! Isikään ei uskonut kotiinpalattua! Ja niin komeat Salama McQueen arskatkin herra sai! Menin mukamas ostamaan niitä kehuttuja Julboja, mutta se isoinkaan koko ei jotenkin ollut riittävän iso tuolle leveäkasvoiselle ipanalle... lopulta uskoin optikon neuvoja, että kyllä ne nuokin ovat polaroidit ja varmasti turvalliset pikkutyypin silmille! Ja Joona oli ainakin aika innoissaan niistä! (Ja nyt toivotaan, että ne kestävät käytössä. Ugh.)

Jaetaanpa nyt vielä lisää Joonan viisauksia... Eilen se himoitsi ruoan jälkeen xylitol-pastilleja. Yhden saatuaan olisi siis halunnut lisää. Kun kielsin siltä, niin sepä kysyi "miksi?" ja vastaukseni oli "Koska muuten tulee xylitol-myrkytys". Tästä meni joku hetki eteenpäin, mentiin herättelemään Tommia ja köllöteltiin meidän makkarissa kaikki kolme. Yhtäkkiä Joona ryhtyi isille kertomaan, että ei tarvii kuulemma pelätä. Ihmeteltiin, että mitäs nyt, niin Joona osoitti ovelle ja sanoi "ovesta ei tule xyli-myrkytys!" Voi reppanaa, miten kirjaimellisesti sitä voikaan 2-vuotias elämän kokea! Koska en oo hiljattain laittanut kait kuvia, niin lärkätään pari. Tällä erää vuorossa sukulaissuhteiden hoitoa, ylemmässä Joona ja vaarin äiti, alemmassa eno, Joona sekä mummin äiti!

Joonan satu

Joona tahtoi kertoa äidille sadun (tämä oli ensimmäinen kerta, että Joona ilmoittaa kertovansa sadun! Ihanaa!). "Äiti-isi haki Joonan hoidosta. Oli taka-etupihalla. Sitten mentiin kauppaan. Ostettiin kaksi pillimehu. Isille laastareita, Joona laastari. Sitten vitskuja. Nalle Puh -pastilli. Äiti meni hammaslääkäriin. Joona ei hammaslääkäriin, äiti yksin. Kello viistoista meni äiti hammaslääkäriin. Sitten meni takaisin hoitoon isi ja Joona. Ei ole äiti kipee." Tällainen satu meillä jaettiin tässä ruokailun yhteydessä, onneksi on kone lähellä, niin saa nämä ihanuudet heti tuoreeltaan talteen! :D