Ei tää kotiäitinä oleilu taas oo kovinkaan herkullista ollut... Tässä sitä selailee varhaiskasvatuksen ammattikirjallisuutta ja ihmettelee, että eikö sillä suutarinlapsella nyt vois vaikka olla ne kengät! Tosin sitten muistuu mieleen, että aijoo, mähän olin suuntautunut niihin erityis_nuoriin_, joten ei kai ihmekään, jos ei tän jääräpäisen taaperonalun kanssa elämä aina luista!
Viime aikoina ollaan saatu paljon kultaakin kalliimpaa jeesiä lähiverkostolta, moni on auttanut Joonan hoidossa, kun me ollaan Tommin kanssa hoidettu muita velvollisuuksia. Sanotaan nyt vielä täällä, vaikka toivottavasti olen riittävän selkeästi sanonut kyseisille henkilöille ihan kasvotustenkin, että me todella todella todella paljon arvostetaan niitä jokaista minuuttiakin, kun ollaan saatu Joonalle luotettava hoitaja avuksi! Jo ihan Joonan kehityksen kannalta on tietysti hienoa, että sillä on lähipiirissä paljon rakkaita ihmisiä, jotka se jo tunnistaa ja joihin pystyy pieni ihminenkin luottaa. Silti sitäkin tärkeämpää on ollut saada hoitaa omia menoja työkeikoista ja opinnoista aina siihen henkisesti tärkeeseen vapaa-aikaankin! Muiden samanikäisten naperoiden äitien kanssa tässä kun on vuoden verran keskustellut, niin on kertonut vihertyvänsä kateudesta, kun meillä on apukäsiä saatavilla lähes mihin tahansa aikaan vuorokaudesta tai viikosta!
Joten vilpittömät kiitokset kaikille teille, jotka olette tavalla tai toisella olleet turvaamassa meidän arkea ja elämää! Olette mahdollistaneet kahden tuoreen vanhemman järjissä pysymisen, taloudellisen turvan hankkimisen ja opintojen edistymisen! Apua vastaanotetaan jatkossakin enemmän kuin mielellään, tätä asiaa oon vaan taas tänään päässäni pyöritellyt, kun mun ihana äiti oli Joonan kanssa aamulla, jotta pääsin hammaslääkäriin. Emme pidä tätä apua itsestäänselvyytenä, vaan sydämen pohjasta ihan tosissaan arvostetaan jokaista teistä! Kiitos!
Lisäksi kattelin tuossa vähän keinoja pitää tuo pikkuherra Känkkäränkkä iloisempana, ja ehkä löytää täältäkin asuinalueelta helposti saavutettavaa lenkki/päivätee seuraa. Täällä uudella asuinalueellammehan on ilahduttavan paljon tekemistä! Kaupungin avoin päiväkoti, seurakunnan eräs toimipiste ja MLL:n perhekerho järkkää tekemistä jokaisena arkipäivänä! Eikä ne ajatkaan olleet pelkkiä aamuaikoja (jotka jostain syystä meille on niitä hankalimpia, meillä kun edelleen nukutaan pitkään), vaan myös iltapäivisin on toimintaa ja touhua! Toivottavasti ehdittäis jo nyt ennen joulua käydä vähän ihmettelemässä.
tiistai 14. joulukuuta 2010
lauantai 11. joulukuuta 2010
Uusi koti
Nyt on vihdoin päästy uuteen, isompaan asuntoon! Edelleen jäätiin Espooseen, tässä radanvarrella vaan siirryttiin vähän lähemmäs sivistystä :)
Uusi koti on aivan ihana! Täällä on TILAA! Meillä on vielä jopa muutama kaapin hylly täysin tyhjänä, ja tarvittaessa kamoja saisi vähän aseteltua ja tiivisteltyä lisää, jos jotain pitäisi mahduttaa. Aivan ihanaa! Kyllä tällä parinkymmenen neliön lisäyksellä saa ihmeitä aikaan :)
Saunasta meidän ei tarvinnut luopua (meillä on jopa yhtä pyllynpaikkaa isompi sauna nykyään!), mutta maantasolla asumisesta ja omasta pikkupihasta sen sijaan jouduttiin. Onneksi parveke on iso, joten sinne mahtuu vaivatta meidän kesällä ostama puutarharyhmä ja Joonan vaunut, ja silti jää tilaa vielä siinä liikuskellakin. En todellakaan tiedä, mitä olisin tehnyt, jos ei olisi ollut edes parveketta (tuskin oltaisiin sellaiseen asuntoon edes muutettu), Joona kun ei noita sisällä nukuttavia päikkäreitä juurikaan suostu harrastamaan... Kauheimpien pakkasten aikaan jouduin sitä sisällä nukuttaa, ja oli kyllä työn ja tuskan takana saada se unille! Vaunuihin se sentään rauhoittui sisälläkin, mutta eipä oo unen kesto kuin pikkuruisen murto-osan murusen siitä, mitä ulkona vetelee.
Ulko-ovi ei edelleenkään sitaitse rappukäytävässä, vaan tämä meidän "rappumme" on yhdet rappuset tuollaiselle tasanteelle, jossa on meidän ulko-oven lisäksi 2 muuta asuntoa. Vähän hankalammaksi tämä tekee tietysti vaunujen kanssa kulkemisen, ulkovälinevarastoon kun jostain syystä eivät avaimemme käy... Pyörävarasto on taas pihalla erillisrakennus, joka on kylmää tilaa, eikä siellä voi siis vaunuja säilyttää, etteivät homehdu. Toivottavasti noihin lämpimiin välinevarastoihin saataisiin piakkoin myös avaimet...
Asunto on muutoin todella valoisa ja toimiva juuri meille! Läpitalonhuoneisto on sillain mukavasti, että makuuhuoneiden ja saunan ikkunat ovat piha-alueelta ulospäin, ja keittiön ja olohuoneen ikkunat, sekä parveke, ovat leikkipihan suuntaan. Ei siis tarvitse herätä ensi kesänä enää leikkivien lasten ääniin, vaikka pitäisi makkarin ikkunoita auki ;) Asunnossa on ihana iso keittiö, ja keittiössä on eniten tyhjää kaappitilaa. Olohuoneen kalustusta pääsimme myös uusimaan, koska vanhat kalusteet eivät riittäneet sitä täyttämään mukavasti. Joonan huone on myös iso, ja siellä on tilaa kaikelle tarpeelliselle ja leikeille! Tosin Joonan lelut näyttävät nytkin olevan tuossa olohuoneen puolella... Olkkarista on kulku Joonan huoneeseen, joten nappulan vahtiminen luonnistuu hyvin - eikä ehkä ihan kaikki lelut kulkeudu myöskään olkkariin ;) Kylpyhuone on myös iso, tosin kaappitilaa siellä saisi olla vähän enempi. Lisäksi asunnossa on toinen wc, jota emme ole sitäkään ehtineet vielä laittaa täysin "käyttömukavaksi". Meidän makuuhuoneeseen saimme mahdutettua myös työskentelypisteen, joten meidän molempien lopputöiden valmistuminen ei ole enää siitä kiinni, että Joona roikkuisi liikaa jaloissa!
Oma huone on myös vaikuttanut juuri toivotulla tavalla meidän öihimme, nykyään täällä nukutaan hyvin ja levollisesti. Joona menee edelleen nukkumaan siinä klo 20.30 maissa, muttei enää herää kuuden jälkeen maidolle, vaan nukkuu kitisemättä läpi yön aina tuonne 8-9 saakka! Joinain aamuina ollaan herätty taas jopa vasta lähempänä kymmentä! Plussaa on myös se, että enää ei ulko-ovi häiriköi Joonan unia, joten Tommi yötöistä tullessaan ei herätä nappulaa - eikä ilmeisesti muakaan, vaan oon alkanut nukkua todella sikeästi. Ihanaa on myös se, että voin taas lueskella vuoteessa ennen nukahtamista, aiemmin kun ei ole voinut lukulamppua pitää päällä Joonan mentyä unille.
Koti on siis kaikinpuolin aivan ihana ja täydellinen! Joulukoristeetkin on löytäneet pieneltä osin paikoilleen, ja kuusenpaikkakin on katsottu valmiiksi. Oikeastaan siis juuri täydellinen tapa päättää tämä pienen ihmisen elämän ensimmäinen vuosi! <3
Uusi koti on aivan ihana! Täällä on TILAA! Meillä on vielä jopa muutama kaapin hylly täysin tyhjänä, ja tarvittaessa kamoja saisi vähän aseteltua ja tiivisteltyä lisää, jos jotain pitäisi mahduttaa. Aivan ihanaa! Kyllä tällä parinkymmenen neliön lisäyksellä saa ihmeitä aikaan :)
Saunasta meidän ei tarvinnut luopua (meillä on jopa yhtä pyllynpaikkaa isompi sauna nykyään!), mutta maantasolla asumisesta ja omasta pikkupihasta sen sijaan jouduttiin. Onneksi parveke on iso, joten sinne mahtuu vaivatta meidän kesällä ostama puutarharyhmä ja Joonan vaunut, ja silti jää tilaa vielä siinä liikuskellakin. En todellakaan tiedä, mitä olisin tehnyt, jos ei olisi ollut edes parveketta (tuskin oltaisiin sellaiseen asuntoon edes muutettu), Joona kun ei noita sisällä nukuttavia päikkäreitä juurikaan suostu harrastamaan... Kauheimpien pakkasten aikaan jouduin sitä sisällä nukuttaa, ja oli kyllä työn ja tuskan takana saada se unille! Vaunuihin se sentään rauhoittui sisälläkin, mutta eipä oo unen kesto kuin pikkuruisen murto-osan murusen siitä, mitä ulkona vetelee.
Ulko-ovi ei edelleenkään sitaitse rappukäytävässä, vaan tämä meidän "rappumme" on yhdet rappuset tuollaiselle tasanteelle, jossa on meidän ulko-oven lisäksi 2 muuta asuntoa. Vähän hankalammaksi tämä tekee tietysti vaunujen kanssa kulkemisen, ulkovälinevarastoon kun jostain syystä eivät avaimemme käy... Pyörävarasto on taas pihalla erillisrakennus, joka on kylmää tilaa, eikä siellä voi siis vaunuja säilyttää, etteivät homehdu. Toivottavasti noihin lämpimiin välinevarastoihin saataisiin piakkoin myös avaimet...
Asunto on muutoin todella valoisa ja toimiva juuri meille! Läpitalonhuoneisto on sillain mukavasti, että makuuhuoneiden ja saunan ikkunat ovat piha-alueelta ulospäin, ja keittiön ja olohuoneen ikkunat, sekä parveke, ovat leikkipihan suuntaan. Ei siis tarvitse herätä ensi kesänä enää leikkivien lasten ääniin, vaikka pitäisi makkarin ikkunoita auki ;) Asunnossa on ihana iso keittiö, ja keittiössä on eniten tyhjää kaappitilaa. Olohuoneen kalustusta pääsimme myös uusimaan, koska vanhat kalusteet eivät riittäneet sitä täyttämään mukavasti. Joonan huone on myös iso, ja siellä on tilaa kaikelle tarpeelliselle ja leikeille! Tosin Joonan lelut näyttävät nytkin olevan tuossa olohuoneen puolella... Olkkarista on kulku Joonan huoneeseen, joten nappulan vahtiminen luonnistuu hyvin - eikä ehkä ihan kaikki lelut kulkeudu myöskään olkkariin ;) Kylpyhuone on myös iso, tosin kaappitilaa siellä saisi olla vähän enempi. Lisäksi asunnossa on toinen wc, jota emme ole sitäkään ehtineet vielä laittaa täysin "käyttömukavaksi". Meidän makuuhuoneeseen saimme mahdutettua myös työskentelypisteen, joten meidän molempien lopputöiden valmistuminen ei ole enää siitä kiinni, että Joona roikkuisi liikaa jaloissa!
Oma huone on myös vaikuttanut juuri toivotulla tavalla meidän öihimme, nykyään täällä nukutaan hyvin ja levollisesti. Joona menee edelleen nukkumaan siinä klo 20.30 maissa, muttei enää herää kuuden jälkeen maidolle, vaan nukkuu kitisemättä läpi yön aina tuonne 8-9 saakka! Joinain aamuina ollaan herätty taas jopa vasta lähempänä kymmentä! Plussaa on myös se, että enää ei ulko-ovi häiriköi Joonan unia, joten Tommi yötöistä tullessaan ei herätä nappulaa - eikä ilmeisesti muakaan, vaan oon alkanut nukkua todella sikeästi. Ihanaa on myös se, että voin taas lueskella vuoteessa ennen nukahtamista, aiemmin kun ei ole voinut lukulamppua pitää päällä Joonan mentyä unille.
Koti on siis kaikinpuolin aivan ihana ja täydellinen! Joulukoristeetkin on löytäneet pieneltä osin paikoilleen, ja kuusenpaikkakin on katsottu valmiiksi. Oikeastaan siis juuri täydellinen tapa päättää tämä pienen ihmisen elämän ensimmäinen vuosi! <3
tiistai 23. marraskuuta 2010
Olen Buzzador!
Mä aloitin Buzzadorina toimimisen, eli saan tuotenäytteitä kokeiltavaksi ja tuttaville kokeiluun annettavaksi, ja sitä vastaan raportoin kokemuksia tuotteesta ja kerron, mitä tuttavat ovat siitä pitäneet.
Ensimmäiseksi sain kokeiluun Nestlen Jogolinoja, jotka on sokerittomia jogurttivälipaloja yli 10kk ikäisille nappuloille. Ihan ekaks aattelin, että jee, sokerittomia ja sitten kavahdin ajatusta, että saas nähdä, kuinka iso E-lista näissä on! Vaan eipä ollutkaan, ei yhden yhtä E:tä tuoteselosteessa! Tuote on kyllä ihan makealtakin maistuva, mutta sokerit on pelkästään laktoosia ja hedelmäsokereita, eikä niitäkään oo lisätty erikseen. Tuotelähetyksen mukana sain info-vihkosen, josta kerron sitten kaikille, että mikä tuote nyt sitten ihan oikeasti on. Nyt ajattelinkin hyödyntää myös tätä blogia, ja tehdä tänne buzzauksen tästä, vaikka lukijat eivät (välttämättä) pääsekään nyt näitä maistamaan.
Jogolinosta saa kalsiumia, onhan se maitotuote. Yleensä nuo nappuloille tarkoitetut jogurtit sisältää ihan älyttömät kasat sokeria, tän ihan saman havainnon oon tehnyt jogurttihyllyjä kaupassa tutkiessa... Jogolinot on pakattu suojakaasuun, joten ne säilyy avaamattomina myös huoneenlämmössä, ja se on ehdoton plussa!
Lisätietoa näistä löytyy sivulta www.nestlebaby.com/fi
Joona pääsi tietysti heti ekana koemaistelemaan näitä. Makuvaihtoehtoja on 2 mansikka-banaani tai pelkkä banaani, lähetyksessä tuli ainoastaan noita mansikka-banaaneja. Ensimmäinen maistelu näytti aika tyrmäävät arvostelut, sillä Joona ei edes nälissään suostunut syömään tätä juurikaan! Irvisteli ja käänteli päätä pois vaan koko ajan. Kotona kokeiltiin jääkaappikylmänä sitten uudestaan myöhemmin, ja silloin jo maistui. Joona on saanut myös myöhemmin näitä, ja se on nykyään ihan hulluna näihin! Yks päivä vetäs 2 purkkia kerralla :O
Eli vaikka ekaks olinkin todella skeptinen, niin nyt kyllä oon kääntänyt takkini täysin, ja näitä vois ihan oikeesti ostaa kotiinkin! Katoin kaupassa hinnankin, piirua vajaa 3e/4 pikaria, joten ei hintakaan estä näitä satunnaisesti ostamasta.
Omaan suuhun maku ei toiminut, vähän turhan öklön teollinen, mutta enpä mä muutenkaan hirveesti maustetuista jogurteista tykkää. Väri olis voinu olla kivempi, mutta eipähän oo lisätty väriaineita! Paketti on aika iloisen värinen, joten siitä plussaa!
(Buzzaamisesta lisätietoja www.buzzador.com, tai voit kysellä multa lisää! Jos itse innostut Buzzaajaksi, niin mieluusti toimin suosittelijana :) Ja tuotenäytteitä voi tulla ihan mistä vaan, mä otin ensisijaiseks nää lastenruoat ja muut keittiötuotteet, mutta siellä oli mahdollisuus valkata vaikka muoti tai kosmetiikka jne)
Ensimmäiseksi sain kokeiluun Nestlen Jogolinoja, jotka on sokerittomia jogurttivälipaloja yli 10kk ikäisille nappuloille. Ihan ekaks aattelin, että jee, sokerittomia ja sitten kavahdin ajatusta, että saas nähdä, kuinka iso E-lista näissä on! Vaan eipä ollutkaan, ei yhden yhtä E:tä tuoteselosteessa! Tuote on kyllä ihan makealtakin maistuva, mutta sokerit on pelkästään laktoosia ja hedelmäsokereita, eikä niitäkään oo lisätty erikseen. Tuotelähetyksen mukana sain info-vihkosen, josta kerron sitten kaikille, että mikä tuote nyt sitten ihan oikeasti on. Nyt ajattelinkin hyödyntää myös tätä blogia, ja tehdä tänne buzzauksen tästä, vaikka lukijat eivät (välttämättä) pääsekään nyt näitä maistamaan.
Jogolinosta saa kalsiumia, onhan se maitotuote. Yleensä nuo nappuloille tarkoitetut jogurtit sisältää ihan älyttömät kasat sokeria, tän ihan saman havainnon oon tehnyt jogurttihyllyjä kaupassa tutkiessa... Jogolinot on pakattu suojakaasuun, joten ne säilyy avaamattomina myös huoneenlämmössä, ja se on ehdoton plussa!
Lisätietoa näistä löytyy sivulta www.nestlebaby.com/fi
Joona pääsi tietysti heti ekana koemaistelemaan näitä. Makuvaihtoehtoja on 2 mansikka-banaani tai pelkkä banaani, lähetyksessä tuli ainoastaan noita mansikka-banaaneja. Ensimmäinen maistelu näytti aika tyrmäävät arvostelut, sillä Joona ei edes nälissään suostunut syömään tätä juurikaan! Irvisteli ja käänteli päätä pois vaan koko ajan. Kotona kokeiltiin jääkaappikylmänä sitten uudestaan myöhemmin, ja silloin jo maistui. Joona on saanut myös myöhemmin näitä, ja se on nykyään ihan hulluna näihin! Yks päivä vetäs 2 purkkia kerralla :O
Eli vaikka ekaks olinkin todella skeptinen, niin nyt kyllä oon kääntänyt takkini täysin, ja näitä vois ihan oikeesti ostaa kotiinkin! Katoin kaupassa hinnankin, piirua vajaa 3e/4 pikaria, joten ei hintakaan estä näitä satunnaisesti ostamasta.
Omaan suuhun maku ei toiminut, vähän turhan öklön teollinen, mutta enpä mä muutenkaan hirveesti maustetuista jogurteista tykkää. Väri olis voinu olla kivempi, mutta eipähän oo lisätty väriaineita! Paketti on aika iloisen värinen, joten siitä plussaa!
(Buzzaamisesta lisätietoja www.buzzador.com, tai voit kysellä multa lisää! Jos itse innostut Buzzaajaksi, niin mieluusti toimin suosittelijana :) Ja tuotenäytteitä voi tulla ihan mistä vaan, mä otin ensisijaiseks nää lastenruoat ja muut keittiötuotteet, mutta siellä oli mahdollisuus valkata vaikka muoti tai kosmetiikka jne)
torstai 28. lokakuuta 2010
Lellipoika!
Täällä kotona asuu nykyään yks varsinainen täystuhotorpedo. Uhmaa uhmaa ja uhmaa, kaikkea kiellettyä pitää kokeilla varmuuden vuoks vielä muutamaan otteeseen, josko tällä kertaa äidin tai isin kiellot ei oikeesti oiskaan kieltoja.. Huoh.
Tuo pikkupelle on myös alkanut ujostella! Vieraiden ihmisten luona se vähän on hämillään ja mieluusti tukeutuu iskän tai äiskän hoiviin, tsekkailee hetken tilanteen turvallisuutta. Sitten se onkin sellanen kaikkienkaveri, mitä on aina ollut :)
Tommi on nyt isäkuukaudella ja mä teen töitä. Pojat on siis hömpöttäneet menemään jo 1.5vkoa täällä ihan kaksistaan. Joona on siinä ajassa kasvattanut vähän lisää hampaita, valkoisia nykeröitä löytyy suusta jo ainakin kuus kappaletta. Yhtäkkiä ylös siis ilmaantui 2 lisää! Alhaallakin näyttäis taas siltä, että lisää purukalustoa on tuloillaan.... Lisäks tuo laps on alkanut kiipeilemään ja seisomaan, nousualustaksi kelpaa ihan mikä vaan! Luonnettakin löytyy päivä päivältä enempi, ja ihan eri tavalla toimii ton kanssa jutut nykyään. Ja kiellothan tosissaan aiheuttaa joko ihan älyttömän itkupotkuraivarin tai sitten se vaan nauraa niille räkäsesti... huooh!
Jännä nähdä, onko se joulukuun alkuun mennessä tullut ihan "isin pojaksi", kun justiinsa tossa lueskelin tän kymppikuisuuden olevan sellanen hyvinkin oleellinen ja leimaava ikä. Tosin mä oon vaan tosi iloinen, että pojat viihtyvät niin hyvin keskenään ja saavat laatuaikaa, enkä itsekään oo ollut yhtään pahoillani, että täältä kotiäitiyden riemuista pääsen välillä aikuisten oikeesti töihinkin.
Käytiin myös vähän ottamassa kontaktia Lukaksen leluihin! On niillä isoilla pojilla jo niin paljon jännempiä nuo lelut kuin pikkupojilla! Tässä parit kuvat sankareista :)
Tällainen mopopoika! Osaa myös jo hienosti päristellä autoilla/mopoilla leikkiessä!
Prinsessa-auto oli tosi jännä! Iskät kyllä "häpes" ;)
Lukas 1.5v työnteli Joonaa päin pöytiä, vanhempia hirvitti, mutta molemmista pojista tää leikki näytti olevan ihan supersiisti!
Tuo pikkupelle on myös alkanut ujostella! Vieraiden ihmisten luona se vähän on hämillään ja mieluusti tukeutuu iskän tai äiskän hoiviin, tsekkailee hetken tilanteen turvallisuutta. Sitten se onkin sellanen kaikkienkaveri, mitä on aina ollut :)
Tommi on nyt isäkuukaudella ja mä teen töitä. Pojat on siis hömpöttäneet menemään jo 1.5vkoa täällä ihan kaksistaan. Joona on siinä ajassa kasvattanut vähän lisää hampaita, valkoisia nykeröitä löytyy suusta jo ainakin kuus kappaletta. Yhtäkkiä ylös siis ilmaantui 2 lisää! Alhaallakin näyttäis taas siltä, että lisää purukalustoa on tuloillaan.... Lisäks tuo laps on alkanut kiipeilemään ja seisomaan, nousualustaksi kelpaa ihan mikä vaan! Luonnettakin löytyy päivä päivältä enempi, ja ihan eri tavalla toimii ton kanssa jutut nykyään. Ja kiellothan tosissaan aiheuttaa joko ihan älyttömän itkupotkuraivarin tai sitten se vaan nauraa niille räkäsesti... huooh!
Jännä nähdä, onko se joulukuun alkuun mennessä tullut ihan "isin pojaksi", kun justiinsa tossa lueskelin tän kymppikuisuuden olevan sellanen hyvinkin oleellinen ja leimaava ikä. Tosin mä oon vaan tosi iloinen, että pojat viihtyvät niin hyvin keskenään ja saavat laatuaikaa, enkä itsekään oo ollut yhtään pahoillani, että täältä kotiäitiyden riemuista pääsen välillä aikuisten oikeesti töihinkin.
Käytiin myös vähän ottamassa kontaktia Lukaksen leluihin! On niillä isoilla pojilla jo niin paljon jännempiä nuo lelut kuin pikkupojilla! Tässä parit kuvat sankareista :)
Tällainen mopopoika! Osaa myös jo hienosti päristellä autoilla/mopoilla leikkiessä!
Prinsessa-auto oli tosi jännä! Iskät kyllä "häpes" ;)
Lukas 1.5v työnteli Joonaa päin pöytiä, vanhempia hirvitti, mutta molemmista pojista tää leikki näytti olevan ihan supersiisti!
lauantai 16. lokakuuta 2010
Hammasmonsteri!
Hampaita suussa jo neljä, iso poika taitaapi olla meidän nappula! Hurjaa lueskella myös noiden mammapalstalaisten kuulumisia, sillä siellä alkaa ensimmäiset jo kävellä ihan itsekseen, touhua ja meininkiä riittää joka kodissa ja ensimmäiset synttäritkin alkavat olla ihan jo ensi kuussa käsillä! Vuosi sitten sitä yhdessä jännättiin loppuraskauden kolotuksia ja vaivoja, pohdittiin, että kuka lähtee ekana ja eihän kukaan vaan joudu lähtemään liian aikaisin... Onneksi meillä ei syntynyt noita pikkukeskosia ryhmässä, vaan jokainen sai ihan hyvänkokoisia ja terveitä vauvoja.
Nyt ei enää tiedä, puhuisko sitä vauvasta vai taaperosta... Huomaa, että näillä ikiliikkujilla ei kovin montaa rauhallista hetkeä päivän touhuihin kuulu, ja myös ymmärrystä alkaa olla. Joona tottelee kieltoja välillä jopa ihan kivasti, mutta useimmiten saa kyllä kieltää monesti ja käydä hakemassa pojan "pahanteosta" pois. Joskus vieläkin se nauraa räkäisesti mun kielloille ja luulee sen olevan hauska leikki, toisinaan se katsoo mua tuumaillen ja näkee toruvan ja vihaisen katseen, jolloin lopettaa suosiolla. Onneksi täällä ei kovin montaa sellaista ehdottomasti kiellettyä ja vaarallista paikkaa kotona ole, mutta hiljaksiin täytyy varmaan tohon roskiskaappiin ja veitsilaatikkoon hankkia lapsilukot. Eilen kaupassa katseltiin myös sellaisia "kulmasuojia", mutta niiden osalta todettiin ihan samaa kuin sen konttauskypäränkin; ei tuu meille. Muksahduksia ja kuhmuja, haavoja ja mustelmiakin tuon koko aika uutta oppivan elämään pitääkin kuulua, sillä se ehkä joskus vielä oppii ihan itse jo varomaan niitä vaaran paikkoja :)
Ulkoilustakin on tullut jo tosi mukavaa, kun Joona on tajunnut, että voi siellä hiekkalaatikollakin konttailla tai puuhata, ettei tarvii vaan pönöttää siinä asennossa, mihin äiti on laittanut. Hiekkaleluja ei olla laatikolle vielä otettu, ne kun ovat tähän asti olleet vain äidin viihdykkeenä Joonan mieluummin tutkaillessa ihan käsin sitä maata. Koko ajan myös kylmenee, ja joutuu laittamaan enempi ja enempi tolle pojalle vaatetta! Tällä viikolla huomasinkin, että meidän talvivarustuksessa on vielä isoja puutteita, ja nyt pitäisi pikapikaa käydä etsimässä parit kypärämyssyt ja ehkä joku toinen pipokin, talvisaappaat ja villa- tai fleecehaalari sitten toppapuvun alle laitettavaksi. Toppapuvut toivottavasti mahtuvat talven, mä oon seonnu jo laskuissa, että mitä kokoa meillä on... Nyt käytössä oleva 80cm ei kyllä riitä mihinkään, sinne alle ei saa laitettua riittävästi lämmintä, eikä siinä oo kovin kiva liikkuakaan, kun se alkaa olemaan pituussuunnassakin liian pieni. Onneksi tuolla kaapissa on parikin seuraavaa kokoa, ja itseasiassa yksi 98cm pukukin, mutta pitäisi vielä selvittää, että tartteisko tässä kuitenkin vielä ostaa 92cm toppahaalari... Paljon siis kaikennäköistä, eli kirpparikierrokselle ois ainakin noiden haalareiden osalta kai lähdettävä!
Tommillakin alkaa ens viikosta eteenpäin isäkuukausi, joten pojat ovat sitten hyvin paljon kaksistaan. Mä suoritan opinnäytetyön ja viimeisen harkan, joulukuun alkupäivinä pitäis olla kaikki tehtynä ja suoritusmerkinnät opintokortissa, jos aion valmistua nyt jouluna. Kiirettä pitää, mutta vielä jokseenkin luottavaisin mielin olen, että kyllä tästä selvitään! Heti sitten joulukuun alusta alkaakin Tommilla harjoittelujakso, joten perhe-elämää ei sitten taas ehditäkään kolmistaan juurikaan viettämään ennen joulua.
Nyt ei enää tiedä, puhuisko sitä vauvasta vai taaperosta... Huomaa, että näillä ikiliikkujilla ei kovin montaa rauhallista hetkeä päivän touhuihin kuulu, ja myös ymmärrystä alkaa olla. Joona tottelee kieltoja välillä jopa ihan kivasti, mutta useimmiten saa kyllä kieltää monesti ja käydä hakemassa pojan "pahanteosta" pois. Joskus vieläkin se nauraa räkäisesti mun kielloille ja luulee sen olevan hauska leikki, toisinaan se katsoo mua tuumaillen ja näkee toruvan ja vihaisen katseen, jolloin lopettaa suosiolla. Onneksi täällä ei kovin montaa sellaista ehdottomasti kiellettyä ja vaarallista paikkaa kotona ole, mutta hiljaksiin täytyy varmaan tohon roskiskaappiin ja veitsilaatikkoon hankkia lapsilukot. Eilen kaupassa katseltiin myös sellaisia "kulmasuojia", mutta niiden osalta todettiin ihan samaa kuin sen konttauskypäränkin; ei tuu meille. Muksahduksia ja kuhmuja, haavoja ja mustelmiakin tuon koko aika uutta oppivan elämään pitääkin kuulua, sillä se ehkä joskus vielä oppii ihan itse jo varomaan niitä vaaran paikkoja :)
Ulkoilustakin on tullut jo tosi mukavaa, kun Joona on tajunnut, että voi siellä hiekkalaatikollakin konttailla tai puuhata, ettei tarvii vaan pönöttää siinä asennossa, mihin äiti on laittanut. Hiekkaleluja ei olla laatikolle vielä otettu, ne kun ovat tähän asti olleet vain äidin viihdykkeenä Joonan mieluummin tutkaillessa ihan käsin sitä maata. Koko ajan myös kylmenee, ja joutuu laittamaan enempi ja enempi tolle pojalle vaatetta! Tällä viikolla huomasinkin, että meidän talvivarustuksessa on vielä isoja puutteita, ja nyt pitäisi pikapikaa käydä etsimässä parit kypärämyssyt ja ehkä joku toinen pipokin, talvisaappaat ja villa- tai fleecehaalari sitten toppapuvun alle laitettavaksi. Toppapuvut toivottavasti mahtuvat talven, mä oon seonnu jo laskuissa, että mitä kokoa meillä on... Nyt käytössä oleva 80cm ei kyllä riitä mihinkään, sinne alle ei saa laitettua riittävästi lämmintä, eikä siinä oo kovin kiva liikkuakaan, kun se alkaa olemaan pituussuunnassakin liian pieni. Onneksi tuolla kaapissa on parikin seuraavaa kokoa, ja itseasiassa yksi 98cm pukukin, mutta pitäisi vielä selvittää, että tartteisko tässä kuitenkin vielä ostaa 92cm toppahaalari... Paljon siis kaikennäköistä, eli kirpparikierrokselle ois ainakin noiden haalareiden osalta kai lähdettävä!
Tommillakin alkaa ens viikosta eteenpäin isäkuukausi, joten pojat ovat sitten hyvin paljon kaksistaan. Mä suoritan opinnäytetyön ja viimeisen harkan, joulukuun alkupäivinä pitäis olla kaikki tehtynä ja suoritusmerkinnät opintokortissa, jos aion valmistua nyt jouluna. Kiirettä pitää, mutta vielä jokseenkin luottavaisin mielin olen, että kyllä tästä selvitään! Heti sitten joulukuun alusta alkaakin Tommilla harjoittelujakso, joten perhe-elämää ei sitten taas ehditäkään kolmistaan juurikaan viettämään ennen joulua.
torstai 7. lokakuuta 2010
Syyskuvia!
Käytiin "naapureiden" kanssa vähän kuvailemassa ja tässä ihanat Joona ja Aleksi poseeraamassa ruskaloistossa.
Pojilla on selkeä yhteisymmärrys!
Joona haaveilemassa <3
Ja sitten vielä hurjat kruisingit kartanonpuistossa!
Pojilla on selkeä yhteisymmärrys!
Joona haaveilemassa <3
Ja sitten vielä hurjat kruisingit kartanonpuistossa!
lauantai 2. lokakuuta 2010
maanantai 27. syyskuuta 2010
Yöelämää ja eka ylähammas!
Eipä olisi pitänyt hihitellä, että meillä yöt on rauhoittuneet ton liikkumaanoppimisen myötä... Viime yö oli kyllä sellasta tohinaa! Etenkin kun en muista, oonko ite laittanu Joonan mahalleen vai onko ite selältään kääntynyt (sitähän meillä siis ei edelleenkään tehdä!) mutta jostain syystä se oli aina kontannu takaperin tonne ihan väärään päähän sänkyä. Lisäksi oli nyt ekaa kertaa noussut sinne istumaan! Eli tarttee varmaan piakkoin laskea sängynpohja, kun treenaileehan se sitä kiipeilyäkin, ettei vaan mätkähdä tuolta lattialle!
Tänään käytiin taas leikkimässä Aleksin kanssa ja se on kyllä aina yhtä ihanaa! Joona tykkää kaverin erilaisista leluista, ja tykkäis käydä vähän Aleksiakin "paijaamassa" mutta ton sankarin otteet on vähän turhan kovakouraisia, että Aleksi niitä pelkää... Ja eihän tuo osaa itteään hallita, joten pakko mennä aina väliin ennenku juurikaan ovat kosketusetäisyydellä. Lisäksi molemmat pojat tietysti kiinnostuvat aina just siitä lelusta, mikä kaverin kädessä on, eli siinä sitten komennetaan niitä tästäkin asiasta... Mutta kivaa kuitenkin ja hermolepoa meille äideille!
Joonan yläikenestä huomasin myös pilkistävän uuden hampaan! Eli ensimmäinen ylähammas tulee oikealle puolelle ja tällä päivämäärällä kirjaan sen myös vauvakirjaan. Oletettavasti ylähampaalle tulee myös sitten kaveri ihan pienen tovin sisään, niin ainaskin kävi noiden alahampaidenkin kanssa! Joillain palstan lapsista on jo vissiin kuus vai seitsemänkin hammasta, eli sieltä niitä pukkailee sitten varmaan muitakin taas tässä loppuvuoden aikana!
Tänään käytiin taas leikkimässä Aleksin kanssa ja se on kyllä aina yhtä ihanaa! Joona tykkää kaverin erilaisista leluista, ja tykkäis käydä vähän Aleksiakin "paijaamassa" mutta ton sankarin otteet on vähän turhan kovakouraisia, että Aleksi niitä pelkää... Ja eihän tuo osaa itteään hallita, joten pakko mennä aina väliin ennenku juurikaan ovat kosketusetäisyydellä. Lisäksi molemmat pojat tietysti kiinnostuvat aina just siitä lelusta, mikä kaverin kädessä on, eli siinä sitten komennetaan niitä tästäkin asiasta... Mutta kivaa kuitenkin ja hermolepoa meille äideille!
Joonan yläikenestä huomasin myös pilkistävän uuden hampaan! Eli ensimmäinen ylähammas tulee oikealle puolelle ja tällä päivämäärällä kirjaan sen myös vauvakirjaan. Oletettavasti ylähampaalle tulee myös sitten kaveri ihan pienen tovin sisään, niin ainaskin kävi noiden alahampaidenkin kanssa! Joillain palstan lapsista on jo vissiin kuus vai seitsemänkin hammasta, eli sieltä niitä pukkailee sitten varmaan muitakin taas tässä loppuvuoden aikana!
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Täyttä tohinaa!
Jos edelliseen kirjoitinkin, että ei Joonaa paljon nappaa tollaset konttailut ja muut, niin nyt on tilanne sitten ihan päinvastainen! Tässä on menty alle viikossa ihan hirmukyytiä eteenpäin ton liikkumisen suhteen! Joona saattaa jopa jo kontata muutaman vedon, mutta lähes aina vetää edelleen eteenpäin mennessään jalat sammakkoasentoon. Jollain tavalla kuitenkin liikkuu, sitä on hankala kuvailla enkä aina ole ihan varma itsekään, ja pääsee jo yllättävän nopeastikin kaikkialle! Kengät on saanut kyytiä (ja olen alkanut sulkemaan tuulikaapin ovea, koska koko aika ei jaksaisi poikaa sieltä pois raahata :D) ja toinen minne kyllä varmasti menee heti, kun silmä välttää, on iskän cd-telineet.
Istumaan ei vielä osaa selältään nousta, ja oikeestaan jos selällään makaa, niin ei siitä kyllä pääse kuin "eteenpäin" suuttuessaan, eli nostaa polvet koukkuun ja ponkasee eteenpäin. Varsinkin siis vihaisena tekee tätä usein ja silläpä hakkaakin päätä aina ties minne... On meinaan vaipanvaihto hetkittäin aika mielenkiintoista hommaa. Vatsaltaan kuitenkin (tahtoessaan, joskus ei itse vaan aina usko osaavansa) pääsee konttausasennon kautta peruutettua takas jalkojensa päälle. Eli näin se liikkuminen edistyy täälläkin! Sanoisin siis että Joona on nyt 8.5kk iässä oikeastaan keksinyt suurimman osan liikkumisjutuista!
Ja juu, kiipeilyäkin harrastetaan... Äiti on oikein hyvä kiipeilypuu, samoin olkkarin pöytää vasten koittaa nousta. Pöytä vaan on lasia, joten siitähän ote lipsuu ja nappula ois varmaan useampaan otteeseen satuttanutkin itsensä, jos en olisi ollut koppaamassa... Mutta kokeilun ja erehdyksen kauttahan nämä vaiheet kai onkin mentävä :)
Kävelytykseen ei ole hirveästi kiinnostusta, ei askella mitenkään todella merkittävästi, mutta vähän avittaen kyllä tajuaa ottaa muutamia askelentapaisiakin. Ehkä ihan hyvä, ettei siitä oo liian kiinnostunut, niin ei tarvii koko ajan olla kävelyttämässä ;) Tosin samapa tuo olisi, koska edelleen ihan ykkösjuttu on saada seistä jotain vasten (mm. äitiä, pöytää, sohvaa, lelukaarta) ja Joona ei vielä ihan ymmärrä, että jos päästää irti niin tasapaino ei toimi... Eli tässäkin on kyllä "varmistaja" oltava takana tai tulee kuhmuja :)
Hampaita ootellaan, vähän on ollut taas kiukkuinenkin poika, mutta se on saattanut johtua myös vähäisestä ulkoilusta. Keskiviikosta tähän päivään (sunnuntaihin) oltiin vaan kotona neljän seinän sisällä, Joona pääs ainoastaan ulos unille... Syynä tähän on ollut mun sairastelu, niin ei oo ollu energiaa viedä toista edes tuohon kotipihan hiekkalaatikolle tai keinuun... Onneksi tänään sitten mummo kävi hakemassa nappulan ja olivat viettäneet ulkona tuntitolkulla aikaa! Olivat nähneet sorsia lammella, käyneet puistossa keinumassa ja samalla ihmetelleet penkiltä isompien lasten leikkejä, ja olipa Joona päässyt vähän tutustumaan syksyn riemuihinkin, kun vaahteranlehtiä oli sopivassa kasassa ja nappula sen keskellä istumassa!
Istumaan ei vielä osaa selältään nousta, ja oikeestaan jos selällään makaa, niin ei siitä kyllä pääse kuin "eteenpäin" suuttuessaan, eli nostaa polvet koukkuun ja ponkasee eteenpäin. Varsinkin siis vihaisena tekee tätä usein ja silläpä hakkaakin päätä aina ties minne... On meinaan vaipanvaihto hetkittäin aika mielenkiintoista hommaa. Vatsaltaan kuitenkin (tahtoessaan, joskus ei itse vaan aina usko osaavansa) pääsee konttausasennon kautta peruutettua takas jalkojensa päälle. Eli näin se liikkuminen edistyy täälläkin! Sanoisin siis että Joona on nyt 8.5kk iässä oikeastaan keksinyt suurimman osan liikkumisjutuista!
Ja juu, kiipeilyäkin harrastetaan... Äiti on oikein hyvä kiipeilypuu, samoin olkkarin pöytää vasten koittaa nousta. Pöytä vaan on lasia, joten siitähän ote lipsuu ja nappula ois varmaan useampaan otteeseen satuttanutkin itsensä, jos en olisi ollut koppaamassa... Mutta kokeilun ja erehdyksen kauttahan nämä vaiheet kai onkin mentävä :)
Kävelytykseen ei ole hirveästi kiinnostusta, ei askella mitenkään todella merkittävästi, mutta vähän avittaen kyllä tajuaa ottaa muutamia askelentapaisiakin. Ehkä ihan hyvä, ettei siitä oo liian kiinnostunut, niin ei tarvii koko ajan olla kävelyttämässä ;) Tosin samapa tuo olisi, koska edelleen ihan ykkösjuttu on saada seistä jotain vasten (mm. äitiä, pöytää, sohvaa, lelukaarta) ja Joona ei vielä ihan ymmärrä, että jos päästää irti niin tasapaino ei toimi... Eli tässäkin on kyllä "varmistaja" oltava takana tai tulee kuhmuja :)
Hampaita ootellaan, vähän on ollut taas kiukkuinenkin poika, mutta se on saattanut johtua myös vähäisestä ulkoilusta. Keskiviikosta tähän päivään (sunnuntaihin) oltiin vaan kotona neljän seinän sisällä, Joona pääs ainoastaan ulos unille... Syynä tähän on ollut mun sairastelu, niin ei oo ollu energiaa viedä toista edes tuohon kotipihan hiekkalaatikolle tai keinuun... Onneksi tänään sitten mummo kävi hakemassa nappulan ja olivat viettäneet ulkona tuntitolkulla aikaa! Olivat nähneet sorsia lammella, käyneet puistossa keinumassa ja samalla ihmetelleet penkiltä isompien lasten leikkejä, ja olipa Joona päässyt vähän tutustumaan syksyn riemuihinkin, kun vaahteranlehtiä oli sopivassa kasassa ja nappula sen keskellä istumassa!
lauantai 18. syyskuuta 2010
Tilapäivitys :)
Nykyään ei tunnu enää ehtivän asettua aloilleen aivojen kanssa ja kirjoittaa yhtään mitään kuulumisia. Eipä sillä, ei tässä nyt ihmeitä olekaan tapahtunut.
Joona on edelleen sitä mieltä, että konttaamiset ja ryömimiset on ihan turhia juttuja. Näppärässä kahdeksan kuukauden iässä se on kyllä alkanut "ryömimään taaksepäin", mikä sitä itseään raivostuttaakin sitten ihan suunnattomasti, kun ei yhtään ymmärrä, että mitä tapahtuu! Toisaalta tänään kun oltiin kylässä tuolla naapurissa, niin siellä oli paljon luikkaampi lattia ja ehkä siellä olisikin saattanut tuottaa nuo ton yritykset tulosta. Kotona jostain syystä tuo ah-niin-ihana muovimattolattia ei kyllä anna luistoa yhtään millekään räpiköiville yrityksille... Noh, saas nähdä. Istualtaan tuo kyllä liikuskelee ympäriinsä, aikamoinen peppukiitäjä, vaikka ei sitä kiitämiseksi voi vieläkään sanoa. Itsehän Joona ei tunnu ymmärtävänsä pääsevänsä kyllä eteenpäin, sillä sen "reviiri" on ihan pieni alue tuossa olkkari-eteinen-keittiölinjalla. Ja jos lelu vierähtää liian kauas (eli yli metrin päähän) niin Joona luovuttaa jo ennen aloitustakaan ja alkaa vain huutaa... Sama se, vaikka sitä kannustaa yrittämään itse, niin ei on ei tuon jääräpään mielestä.
EI:stä tulikin mieleen, että sitä täällä on kyllä saatu hokea. EI kajahtaa hyvin usein äidin ja isän suusta, kun pieni tutkimusmatkailija on viimein päässy riittävän lähelle elektroniikkalaitteita/cd-hyllyä/läppärin virtapiuhaa... Ja joskus joutuu kyllä kieltämään muutakin, kuten että EI, mainoksia/pahvisia lasinalusia/monia muita asioita EI saa syödä, ja EI, Joona ei myöskään saa purra/raapia/nipistää/lyödä/tms äitiä tai ketään muutakaan. Yks päivä kaupassa puras mua tosi kovasti olkapäästä ja se ihan oikeesti jo sattuikin... En kyllä olisi uskonut, että tuollainen kasikuinen vielä ymmärtäisi yrittää satuttamalla uhmata, jos äiti ei nyt päästäkään sitä just sillä hetkellä sinne lattianrajaan temmeltämään... Tietysti kaiken tän kieltämisen vastapainoksi yritetään kovasti kehua hyviä juttuja ja kannustaa kaikessa, mutta kieltämistähän tää taas alkaa olla jo kovin. Ja Joonahan ei tietenkään suhtaudu kieltämiseen kovin hienosti, vaan joko nauraa räkäisesti päin naamaa tai alkaa marttyyriksi ja vetää hirveät itkupotkuraivarit siihen sitten... Ja juu, tämä on tosi kivaa, kun se tapahtuu esim. kaupassa tai junassa. Vaan oon kyllä päättänyt, että kattokoot vaan ihmiset, mielummin komennan tota "noinkin pientä" kuin sitten suostun ja hellyn sen oikeesti uhmaikäisen taaperonkin kanssa kaikkeen mahdolliseen.
Onkohan tässä viime aikoina tapahtunut jotain muuta uutta ja jännää? No ainaskin palloa ollaan harjoiteltu ahkerasti heittämään, ja Joona on alkanut kässätä homman jujun. Vielähän se lentää vähän minne sattuu, mutta ainakin se yrittää :)
Ulkoiluakin ollaan alettu harrastaa ihan eri tavalla, kun ennen lähinnä käytiin vaunulenkeillä, niin nykyään käydään puistossa. Vauvakeinu on ihan jees, mutta välillä sekään ei kiinnosta. Hiekkalaatikolla tuo vaan istua tököttää, vähän välillä saattaa ottaa hiekkaa käteensä, mutta eipä muuten ihmeitä... Ois kivaa, jos se riekkuis sielläkin vähän tota energiaansa, niin ehkä kotona ei niin kiukuttais ja unetkin maistuis paremmin. Nyt on syksyä aatellen hankittu niin mageet sadevermeetkin, että niillä kelpaa kyllä mekastaa ulkona huonommallakin säällä! :)
Ja loppuun vielä vähän kuvia keinumisesta, kuinka nappula ei pian oikeesti mahdu enää vaunuihinsa nukkumaan, kuinka isolta pojalta hän jo näyttääkään ja vielä vähän sadevermeitä!
Joona on edelleen sitä mieltä, että konttaamiset ja ryömimiset on ihan turhia juttuja. Näppärässä kahdeksan kuukauden iässä se on kyllä alkanut "ryömimään taaksepäin", mikä sitä itseään raivostuttaakin sitten ihan suunnattomasti, kun ei yhtään ymmärrä, että mitä tapahtuu! Toisaalta tänään kun oltiin kylässä tuolla naapurissa, niin siellä oli paljon luikkaampi lattia ja ehkä siellä olisikin saattanut tuottaa nuo ton yritykset tulosta. Kotona jostain syystä tuo ah-niin-ihana muovimattolattia ei kyllä anna luistoa yhtään millekään räpiköiville yrityksille... Noh, saas nähdä. Istualtaan tuo kyllä liikuskelee ympäriinsä, aikamoinen peppukiitäjä, vaikka ei sitä kiitämiseksi voi vieläkään sanoa. Itsehän Joona ei tunnu ymmärtävänsä pääsevänsä kyllä eteenpäin, sillä sen "reviiri" on ihan pieni alue tuossa olkkari-eteinen-keittiölinjalla. Ja jos lelu vierähtää liian kauas (eli yli metrin päähän) niin Joona luovuttaa jo ennen aloitustakaan ja alkaa vain huutaa... Sama se, vaikka sitä kannustaa yrittämään itse, niin ei on ei tuon jääräpään mielestä.
EI:stä tulikin mieleen, että sitä täällä on kyllä saatu hokea. EI kajahtaa hyvin usein äidin ja isän suusta, kun pieni tutkimusmatkailija on viimein päässy riittävän lähelle elektroniikkalaitteita/cd-hyllyä/läppärin virtapiuhaa... Ja joskus joutuu kyllä kieltämään muutakin, kuten että EI, mainoksia/pahvisia lasinalusia/monia muita asioita EI saa syödä, ja EI, Joona ei myöskään saa purra/raapia/nipistää/lyödä/tms äitiä tai ketään muutakaan. Yks päivä kaupassa puras mua tosi kovasti olkapäästä ja se ihan oikeesti jo sattuikin... En kyllä olisi uskonut, että tuollainen kasikuinen vielä ymmärtäisi yrittää satuttamalla uhmata, jos äiti ei nyt päästäkään sitä just sillä hetkellä sinne lattianrajaan temmeltämään... Tietysti kaiken tän kieltämisen vastapainoksi yritetään kovasti kehua hyviä juttuja ja kannustaa kaikessa, mutta kieltämistähän tää taas alkaa olla jo kovin. Ja Joonahan ei tietenkään suhtaudu kieltämiseen kovin hienosti, vaan joko nauraa räkäisesti päin naamaa tai alkaa marttyyriksi ja vetää hirveät itkupotkuraivarit siihen sitten... Ja juu, tämä on tosi kivaa, kun se tapahtuu esim. kaupassa tai junassa. Vaan oon kyllä päättänyt, että kattokoot vaan ihmiset, mielummin komennan tota "noinkin pientä" kuin sitten suostun ja hellyn sen oikeesti uhmaikäisen taaperonkin kanssa kaikkeen mahdolliseen.
Onkohan tässä viime aikoina tapahtunut jotain muuta uutta ja jännää? No ainaskin palloa ollaan harjoiteltu ahkerasti heittämään, ja Joona on alkanut kässätä homman jujun. Vielähän se lentää vähän minne sattuu, mutta ainakin se yrittää :)
Ulkoiluakin ollaan alettu harrastaa ihan eri tavalla, kun ennen lähinnä käytiin vaunulenkeillä, niin nykyään käydään puistossa. Vauvakeinu on ihan jees, mutta välillä sekään ei kiinnosta. Hiekkalaatikolla tuo vaan istua tököttää, vähän välillä saattaa ottaa hiekkaa käteensä, mutta eipä muuten ihmeitä... Ois kivaa, jos se riekkuis sielläkin vähän tota energiaansa, niin ehkä kotona ei niin kiukuttais ja unetkin maistuis paremmin. Nyt on syksyä aatellen hankittu niin mageet sadevermeetkin, että niillä kelpaa kyllä mekastaa ulkona huonommallakin säällä! :)
Ja loppuun vielä vähän kuvia keinumisesta, kuinka nappula ei pian oikeesti mahdu enää vaunuihinsa nukkumaan, kuinka isolta pojalta hän jo näyttääkään ja vielä vähän sadevermeitä!
lauantai 21. elokuuta 2010
Kuväpläjäyksiä taasen!
Tässä parit kollaasit, nyt ei aivot jaksa tuottaa tekstiä!
Kapina-apina ei anna pestä hampaitaan, jos ei saa myös vähän ite kokeilla hommaa.
Ja tässä Joona lempipuuhissaan! Tappajasaurus-Joona kurittaa pienempää dinoa, sitten kilttipoika lukee rauhassa ja hulivili on koneen kimpussa. Nää kuvastaa hyvin pitkälti meidän päivittäistä arkea!
Kapina-apina ei anna pestä hampaitaan, jos ei saa myös vähän ite kokeilla hommaa.
Ja tässä Joona lempipuuhissaan! Tappajasaurus-Joona kurittaa pienempää dinoa, sitten kilttipoika lukee rauhassa ja hulivili on koneen kimpussa. Nää kuvastaa hyvin pitkälti meidän päivittäistä arkea!
tiistai 10. elokuuta 2010
Paljon uutta ja jännää!
Hurjasti on nyt sitten tapahtunut tässä kuukauden aikana, ku en oo joutanut naputtelemaan kuulumisia!
Tommi on ollut lomalla, joten pojat on paljon touhunneet kaksistaankin, ja mäkin oon saanut ihan omaa aikaa. Yhdessä "lomanalottajaisiks" käytiin Punkaharjulla Joonan kummisedän häitä juhlimassa. Menomatkalla tehtiin stoppi Tommin kummeille Mikkeliin, he kun eivät apinaa olleet ees ehtineet koskaan nähdä. Sieltä jatkettiin juhlapaikalle, aivan todella kauniiseen miljööseen maatilamatkailukeskukseen! Siellä menikin sitten pari yötä, Joona nukkui mukana olleessa matkasängyssä ja koska meillä oli itkuhälytin, niin saatiin myös vähän yhteistä aikaa Tommin kanssa majoitusrakennuksen ravintolan terassilla ja hääjuhliakin voitiin seuraavana iltana jatkaa aamun pikkutunneille asti. Jälleen moni ällisteli ja kummasteli, että ihanko tosissaan se poika siellä yksinään kiltisti nukkuu vaatimatta tuttia tai maitoja tai muuta. Ja niinhän se nukkui, pari kertaa hälytin huuteli isiä avuksi, mutta eipä poika ees tajunnut olevansa "yksin". Onneksi oli majoitus sillain, että voitiin olla rauhassa, kun matkaa huoneeseen ei ollut kuin se 50m.
Punkaharjuhlta ajeltiin Imatralle katsomaan koskenrantaa, mutta koskinäytös olisi ollut vasta myöhemmin illalla, eikä meillä ollut sitä mahdollisuutta jäädä odottelemaan. Tehtiin kuitenkin pieni kävelylenkki siinä ympäristössä ja sitten jatkettiin kohti Lappeenrantaa, josta oltiin varattu hotelli seuraavaksi yöksi. Lappeenrannassa meillä oli iltasella aikaa vielä käydä vähän kävelyllä, käytiin Satamassa ihastelemassa maisemia ja nauttimassa kesästä ja lämmöstä. Hotellille täytyy kyllä antaa täydet pojot, sillä näissä tän kesän helteissä ilmastoitu huone oli ihan luksusta (ja siitä kannatti kyllä vähän ekstraa maksaakin!)! Joonalle oli oma Muumi-lakanoin pedattu pinnasänky siellä odottamassa, ja olisi ollut pottakin käytettävissä, mutta sellaista me ei olla vielä ehditty harjoitella. Hyvin nukuttiin sielläkin, ja seuraavana aamuna Joona ihastutti aamupalalla sitten kaikkia muitakin :) Hotellin aamiaissalissa oli myös "lastenpöytä", josta kävin Joonalle hakemassa kurkku- ja porkkanasiivuja ja lisäksi Joona natusteli innoissaan leipää siinä meidän syödessä.
Kotimatkalla Lappeenrannasta piipahdimme Tykkimäellä, mutta se oli enemmän sellaista ihmettelyä, eikä Joona vielä päässyt mihinkään laitteeseen. Itse kävin kokeilemassa sitä jokuseen kymmeneen metriin nousevaa ketjukarusellia, se oli aivan ihana! Olisi kyllä huvipuistohurvittelut maistunut enempikin, mutta ehkä ne nyt sitten vielä tältä kesältä saa jäädä. Käytiin Joonan kanssa siellä vaihtamassa vaippaa, ja takastullessa oli meidän rattaisiin muuttanut aasi-pehmolelu, jonka hassu isi oli ostanut pojalle, koska tämä oli käyttäytynyt niin hienosti koko loman! Taitaa Tommi olla vähän hömpähtänyt, me taidetaan kohta hukkua näihin "hyvän-käytöksen-leluihin".
Neuvolassakin käytiin, Joona oli kivunnut jo +3 käyrälle pituudessa, eli korttiin tuli merkinta 75.7cm, painoakin oli taas kertynyt, nyt jo 10930g, eli aikalailla saman verran, ku mun neuvolakortissa on tasan 2 vuotiaana! Huh, alkaa toi roikale olla jo sen kokonen niin pituuden kuin painonsa puolesta, että sen kantaminen hankaloituu päivä päivältä.
Tuetta istuminen vankistuu koko ajan, nykyään ei oikeastaan muuta enää teekään, kuin istua napottaa. Eikä Joonalla selkäkään enää väsy sillain samaan malliin, eli ei kaipaa noita lepotaukoja tai sitten osaa itse kaatua köllimään takanaolevalle tyynylle, kun tarvii selkä lepoa. Toinen hitti-juttu on seisominen! Ilman tukea ei kyllä pysyisi vielä pystyssä, kun sen verran huojuu, mutta tuettuna seistä tönöttää pitkät pätkät, ja se on Joonan mielestä vielä ihan äärimmäisen hauskaakin! Myös vatsallaan on alkanut viihtyä ja nostaa itseään lähelle konttausasentoa, eli kohta sitä mennään kai kovaa jo täälläkin. Konttausasentoon kun nostetaan, niin siinä huojuu ja heiluu, kunnes "sukeltaa" eteenpäin. Äsken koitin saada Joonaa päikkäreille, oli vatsallaan lattialla, pyöri ensin napansa ympäri 180 astetta, sitten peruutteli ja taas ryömi vähän eteenpäin ja lopulta kääntyi vatsalta selälleen! Ihan näppärästi se näytti menevän, että ihme on, kun se ei ole aiemmin kääntynyt noin! Selältä vatsalleen en vielä ole nähnyt nappulan menevän, mutta eiköhän sekin sillä oo periaatteessa ihan hanskassa, kunhan himmailee laiskuuttaan. Ja yöt menee usein siihen, että Joona potkii pinnasängyssä pinnoista vauhtia ja sitten tulee parku, kun on ihan poikittain sängyssä, eikä osaakaan sieltä itse vaihtaa asentoa! Paitsi tänä aamuna löysin pedistä "Peppi Pitkätossun", oli kääntynyt niin että oli jalat "tyynyllä" ja pää toisessa laidassa... Nyt kun ei ole ollut peittoakaan estämässä mönkimistä, kun edelleen on niin kuuma yölläkin.
Huomenna onkin sitten poitsun eka hammaslääkärireissu, alhaallahan on jo kuukauden päivät nuo 2 nökötintä ollut. Ylöskin on kai piakkoin odotettavissa, kun taas kaikkea pitää hangata suuhun ja ruokaakin välillä kaivaa käsillään suusta ulos...
Kuvia en nyt tätä yhtä kollaasia enempää jaksa laittaa (tässä myös kummityttöni Viivi Heurekassa TrippTrappissa :))
Tommi on ollut lomalla, joten pojat on paljon touhunneet kaksistaankin, ja mäkin oon saanut ihan omaa aikaa. Yhdessä "lomanalottajaisiks" käytiin Punkaharjulla Joonan kummisedän häitä juhlimassa. Menomatkalla tehtiin stoppi Tommin kummeille Mikkeliin, he kun eivät apinaa olleet ees ehtineet koskaan nähdä. Sieltä jatkettiin juhlapaikalle, aivan todella kauniiseen miljööseen maatilamatkailukeskukseen! Siellä menikin sitten pari yötä, Joona nukkui mukana olleessa matkasängyssä ja koska meillä oli itkuhälytin, niin saatiin myös vähän yhteistä aikaa Tommin kanssa majoitusrakennuksen ravintolan terassilla ja hääjuhliakin voitiin seuraavana iltana jatkaa aamun pikkutunneille asti. Jälleen moni ällisteli ja kummasteli, että ihanko tosissaan se poika siellä yksinään kiltisti nukkuu vaatimatta tuttia tai maitoja tai muuta. Ja niinhän se nukkui, pari kertaa hälytin huuteli isiä avuksi, mutta eipä poika ees tajunnut olevansa "yksin". Onneksi oli majoitus sillain, että voitiin olla rauhassa, kun matkaa huoneeseen ei ollut kuin se 50m.
Punkaharjuhlta ajeltiin Imatralle katsomaan koskenrantaa, mutta koskinäytös olisi ollut vasta myöhemmin illalla, eikä meillä ollut sitä mahdollisuutta jäädä odottelemaan. Tehtiin kuitenkin pieni kävelylenkki siinä ympäristössä ja sitten jatkettiin kohti Lappeenrantaa, josta oltiin varattu hotelli seuraavaksi yöksi. Lappeenrannassa meillä oli iltasella aikaa vielä käydä vähän kävelyllä, käytiin Satamassa ihastelemassa maisemia ja nauttimassa kesästä ja lämmöstä. Hotellille täytyy kyllä antaa täydet pojot, sillä näissä tän kesän helteissä ilmastoitu huone oli ihan luksusta (ja siitä kannatti kyllä vähän ekstraa maksaakin!)! Joonalle oli oma Muumi-lakanoin pedattu pinnasänky siellä odottamassa, ja olisi ollut pottakin käytettävissä, mutta sellaista me ei olla vielä ehditty harjoitella. Hyvin nukuttiin sielläkin, ja seuraavana aamuna Joona ihastutti aamupalalla sitten kaikkia muitakin :) Hotellin aamiaissalissa oli myös "lastenpöytä", josta kävin Joonalle hakemassa kurkku- ja porkkanasiivuja ja lisäksi Joona natusteli innoissaan leipää siinä meidän syödessä.
Kotimatkalla Lappeenrannasta piipahdimme Tykkimäellä, mutta se oli enemmän sellaista ihmettelyä, eikä Joona vielä päässyt mihinkään laitteeseen. Itse kävin kokeilemassa sitä jokuseen kymmeneen metriin nousevaa ketjukarusellia, se oli aivan ihana! Olisi kyllä huvipuistohurvittelut maistunut enempikin, mutta ehkä ne nyt sitten vielä tältä kesältä saa jäädä. Käytiin Joonan kanssa siellä vaihtamassa vaippaa, ja takastullessa oli meidän rattaisiin muuttanut aasi-pehmolelu, jonka hassu isi oli ostanut pojalle, koska tämä oli käyttäytynyt niin hienosti koko loman! Taitaa Tommi olla vähän hömpähtänyt, me taidetaan kohta hukkua näihin "hyvän-käytöksen-leluihin".
Neuvolassakin käytiin, Joona oli kivunnut jo +3 käyrälle pituudessa, eli korttiin tuli merkinta 75.7cm, painoakin oli taas kertynyt, nyt jo 10930g, eli aikalailla saman verran, ku mun neuvolakortissa on tasan 2 vuotiaana! Huh, alkaa toi roikale olla jo sen kokonen niin pituuden kuin painonsa puolesta, että sen kantaminen hankaloituu päivä päivältä.
Tuetta istuminen vankistuu koko ajan, nykyään ei oikeastaan muuta enää teekään, kuin istua napottaa. Eikä Joonalla selkäkään enää väsy sillain samaan malliin, eli ei kaipaa noita lepotaukoja tai sitten osaa itse kaatua köllimään takanaolevalle tyynylle, kun tarvii selkä lepoa. Toinen hitti-juttu on seisominen! Ilman tukea ei kyllä pysyisi vielä pystyssä, kun sen verran huojuu, mutta tuettuna seistä tönöttää pitkät pätkät, ja se on Joonan mielestä vielä ihan äärimmäisen hauskaakin! Myös vatsallaan on alkanut viihtyä ja nostaa itseään lähelle konttausasentoa, eli kohta sitä mennään kai kovaa jo täälläkin. Konttausasentoon kun nostetaan, niin siinä huojuu ja heiluu, kunnes "sukeltaa" eteenpäin. Äsken koitin saada Joonaa päikkäreille, oli vatsallaan lattialla, pyöri ensin napansa ympäri 180 astetta, sitten peruutteli ja taas ryömi vähän eteenpäin ja lopulta kääntyi vatsalta selälleen! Ihan näppärästi se näytti menevän, että ihme on, kun se ei ole aiemmin kääntynyt noin! Selältä vatsalleen en vielä ole nähnyt nappulan menevän, mutta eiköhän sekin sillä oo periaatteessa ihan hanskassa, kunhan himmailee laiskuuttaan. Ja yöt menee usein siihen, että Joona potkii pinnasängyssä pinnoista vauhtia ja sitten tulee parku, kun on ihan poikittain sängyssä, eikä osaakaan sieltä itse vaihtaa asentoa! Paitsi tänä aamuna löysin pedistä "Peppi Pitkätossun", oli kääntynyt niin että oli jalat "tyynyllä" ja pää toisessa laidassa... Nyt kun ei ole ollut peittoakaan estämässä mönkimistä, kun edelleen on niin kuuma yölläkin.
Huomenna onkin sitten poitsun eka hammaslääkärireissu, alhaallahan on jo kuukauden päivät nuo 2 nökötintä ollut. Ylöskin on kai piakkoin odotettavissa, kun taas kaikkea pitää hangata suuhun ja ruokaakin välillä kaivaa käsillään suusta ulos...
Kuvia en nyt tätä yhtä kollaasia enempää jaksa laittaa (tässä myös kummityttöni Viivi Heurekassa TrippTrappissa :))
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Erehdyin kuvittelemaan, että Joona innostu syöttötuolissa istumisesta ja syömisestä juhannuksena niin kovin, että sen takia ei oo kotona enää oikeen ruoka maistunut. Aamu- ja iltapuurojen syönti on jotenki onnistunut, mutta päivällä on saanut ehkä vähäsen hedelmäsosetta suusta alas, ja "oikeeta ruokaa" on mennyt ehkä vaan kolmisen lusikallista. Nooh, nyt sitten saatiin vihdoin syöttötuoli kotiinkin! Tässä pari päivää ollaan sitä jo ahkerasti käytetty, mutta Joonan mielestä se on vaan siisti apuväline leikkimiseen pöydän ääressä... Ruokailusta ei meinaa nimittäin edelleenkään tulla mitään ;) Vaan eipä se kai oo ihmekään, kun on niin tuskasen kuuma koko ajan!
Lisäksi hiljalleen taas aprikoin, josko ne hampaat nyt vihdoin tulis... Poika on ollut ihan änkyräkänkyrä tässä taas, erityisesti tänään. Sitten se huitas itseään sellasella kovahkolla lelulla vähän ikeneen (eikä siis oikeesti ees kovaa, satuin istumaan sen vieressä ja se vaan sohas ikeneensä) ja itkuhan siitä tuli. Eli joskos ne nyt sitten hiljalleen??
Tommi lähti tänään just passelisti starttaamaan lomansa, ja karkas poikien kanssa landelle. Eli mä saan kattella tota kiukkupeppua ihan keskenäni... huoh. Tänään meinas jo keittää itelläkin yli, kun mikään ei vaan auttanut! Vaan onneks tuo nappula sitten kaiken sen kiukun keskelläkin jaksaa välillä olla aivan ihana! Tulee kyllä niin hyvä mieli, kun se sylissä istua napottaa ja nauraa äidille, ihan vaan koska äidin kanssa on niin kivaa. Ja välillä se ottaa oikeen kovasti kaulasta kiinni ja "pussaa" (eli suu auki ku kalalla kuolaa poskea :D) poskelle, niin siinä kyllä unohtuu niin nopeasti kaikki kiukut!
Joona on myös alkanut tarkoituksellisesti heittelemään leluja lattialle, ja sitten se "osottaa" niitä ja ölisee, ihan vaan merkiks siitä, että ne pitäis nostaa sille... Hassu laps, kasvaa ja kehittyy! Ihanaa on myös kattoa Joonaa leikkimässä sellasilla leluilla, mitä sen kuuluu pyörittää. Se osaa tosi hienosti pyöritellä esim. palloa edessään, tai sitten parissa lelussa on sellanen pallo tikussa kiinni, ja sitä saa pyöritettyä siinä. Näppärä poika, vaikka ei noita muita motorisia taitoja oikeen jaksakaan harrastella!
Tässä vielä syöttötuolileikistä kuvaa. Ensimmäisessä se heitti kirjan lattialle, ja toisessa tais jo hermostua, ku mä napsin kuvia, ja se olis vaan halunnut mutustaa sitä kurkkuaan ;)
Lisäksi hiljalleen taas aprikoin, josko ne hampaat nyt vihdoin tulis... Poika on ollut ihan änkyräkänkyrä tässä taas, erityisesti tänään. Sitten se huitas itseään sellasella kovahkolla lelulla vähän ikeneen (eikä siis oikeesti ees kovaa, satuin istumaan sen vieressä ja se vaan sohas ikeneensä) ja itkuhan siitä tuli. Eli joskos ne nyt sitten hiljalleen??
Tommi lähti tänään just passelisti starttaamaan lomansa, ja karkas poikien kanssa landelle. Eli mä saan kattella tota kiukkupeppua ihan keskenäni... huoh. Tänään meinas jo keittää itelläkin yli, kun mikään ei vaan auttanut! Vaan onneks tuo nappula sitten kaiken sen kiukun keskelläkin jaksaa välillä olla aivan ihana! Tulee kyllä niin hyvä mieli, kun se sylissä istua napottaa ja nauraa äidille, ihan vaan koska äidin kanssa on niin kivaa. Ja välillä se ottaa oikeen kovasti kaulasta kiinni ja "pussaa" (eli suu auki ku kalalla kuolaa poskea :D) poskelle, niin siinä kyllä unohtuu niin nopeasti kaikki kiukut!
Joona on myös alkanut tarkoituksellisesti heittelemään leluja lattialle, ja sitten se "osottaa" niitä ja ölisee, ihan vaan merkiks siitä, että ne pitäis nostaa sille... Hassu laps, kasvaa ja kehittyy! Ihanaa on myös kattoa Joonaa leikkimässä sellasilla leluilla, mitä sen kuuluu pyörittää. Se osaa tosi hienosti pyöritellä esim. palloa edessään, tai sitten parissa lelussa on sellanen pallo tikussa kiinni, ja sitä saa pyöritettyä siinä. Näppärä poika, vaikka ei noita muita motorisia taitoja oikeen jaksakaan harrastella!
Tässä vielä syöttötuolileikistä kuvaa. Ensimmäisessä se heitti kirjan lattialle, ja toisessa tais jo hermostua, ku mä napsin kuvia, ja se olis vaan halunnut mutustaa sitä kurkkuaan ;)
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Meidän muru!
Pieni poika on niin söpöläinen, että lähes päivittäin tulee jotain kuvia napsittua. Tässä myös aihetodisteita siitä, että on laps tainnut kasvaa pikkasen turhan pitkäks turvakaukaloonsa :P
Ja sitten vielä seuraava, jotta ei aina olis niin söpöily kuvia ;) Tällainen sählähäslä täällä asustaa!
(ja ei, ei Joona lyö itseään poskille kuvassa, vaikka siltä saattaakin näyttää)
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Lupaamani kuvapäivitys
Mummon kanssa keinuminen oli aika huippua!
Papan sylissä
Edes juhannuksena ei voi olla katsomatta futista...
Mummo teki Joonalle ihan oman saunavihdan!
Joona the näkkärinnakertaja
Harvinaislaatuinen perhepotretti ;)
Joonasta asiat on parhaita ruohonjuuritasolla
1. juhannus
Tää pesue kävi sitten mökkeilemässä. Paljon tuli taas Joonan ekoja juttuja! Eka juhannus, eka saunominen, eka oma vihta (mummo teki pojalle myös oman, aikuisen kämmenen kokoisen pikkuvihdan ;)), eka yö yksin omassa huoneessaan ja sitten se ekaa kertaa pääsi myös istuskelemaan autoon ratin taakse (sillon ku auto ei liikkunut)...
Joona on kyllä niin ihana ja helppo, ei vierasta just koskaan ja sen kanssa voi lähteä minne vaan. Mummon kanssa se kierteli naapureillakin "näytillä" (anoppi on ihana, niin ylpeän pollea tosta aurinkonassusta!) ja vaikka vähän väsytti, niin kiltisti se silti oli jaksanut kaikki hurmata. Saunassa oli Joonan mielestä ihan huisia, tosin vihta meinas mennä lähinnä suuhun ja sitten se hakkasi sillä kylpyammeessa vettä, ei itseään ;) Saunan jälkeen isi kanto pojan mökkiin mummon ja papan hoiviin, jotta äiti ja isi sai saunoa kaksistaan. Joona oli vähän hörppinyt maitoa, sitten mummo oli vienyt sen sellaseen pikkukammariin, johon oli se matkasänky kasattu. Siellä se kölli ja rapsutteli verkkoa, jonkun ajan päästä mummo oli käynyt katsomassa, niin Joona nukkui täyttä häkää. Eli eipä paljoo hetkauttanut, että oli vieras paikka ja ihan yksin sinne jäi, yksinhän se tosin nukahtaa aina muutenkin, että tuskin ties olevansa "omassa huoneessaan" :) Siellä pikkukammarissa kun ei oikeestaan ees hengailtu päivän aikana, että olis seinät näyttäneet vähän tutummalta... Äiti ja isi sai saunoa ihan rauhassa kaksistaan, petipaikka meille oli saunakammariin laitettu, eli aamulla ois saatu nukkua niin myöhään ku ois haluttu ja mummo lupas hoitaa poitsun. En tiiä, mitä kello oli nukkumaan mennessä, mutta jotain piirua yli puolenyön vasta... Joona oli kuulemma herännyt seiskalta syömään vähän maitoa ja sitten nukahtanut mummon kainaloon. Me Tommin kanssa herättiin jo puol ysi, kun ei vaan väsyttänyt! Joskus ysin jälkeen sitten kun kavuttiin saunakammarista mökkiin, niin siellä oli kaikki kolme vielä täydessä unessa! :O
Iltapäivällä joskus kahden jälkeen lähdettiin sitten ajelemaan kotiin päinkin, ja tosi hyvin vältyttiin ruuhkilta. Tietoisesti tultiin vanhaa tietä, mutta eipä niitä ruuhkia ollu muuallakaa ku vasta neljän jälkeen...
Kuvasatoa juhannuksesta tulossa varmaan myöhemmin! :)
Joona on kyllä niin ihana ja helppo, ei vierasta just koskaan ja sen kanssa voi lähteä minne vaan. Mummon kanssa se kierteli naapureillakin "näytillä" (anoppi on ihana, niin ylpeän pollea tosta aurinkonassusta!) ja vaikka vähän väsytti, niin kiltisti se silti oli jaksanut kaikki hurmata. Saunassa oli Joonan mielestä ihan huisia, tosin vihta meinas mennä lähinnä suuhun ja sitten se hakkasi sillä kylpyammeessa vettä, ei itseään ;) Saunan jälkeen isi kanto pojan mökkiin mummon ja papan hoiviin, jotta äiti ja isi sai saunoa kaksistaan. Joona oli vähän hörppinyt maitoa, sitten mummo oli vienyt sen sellaseen pikkukammariin, johon oli se matkasänky kasattu. Siellä se kölli ja rapsutteli verkkoa, jonkun ajan päästä mummo oli käynyt katsomassa, niin Joona nukkui täyttä häkää. Eli eipä paljoo hetkauttanut, että oli vieras paikka ja ihan yksin sinne jäi, yksinhän se tosin nukahtaa aina muutenkin, että tuskin ties olevansa "omassa huoneessaan" :) Siellä pikkukammarissa kun ei oikeestaan ees hengailtu päivän aikana, että olis seinät näyttäneet vähän tutummalta... Äiti ja isi sai saunoa ihan rauhassa kaksistaan, petipaikka meille oli saunakammariin laitettu, eli aamulla ois saatu nukkua niin myöhään ku ois haluttu ja mummo lupas hoitaa poitsun. En tiiä, mitä kello oli nukkumaan mennessä, mutta jotain piirua yli puolenyön vasta... Joona oli kuulemma herännyt seiskalta syömään vähän maitoa ja sitten nukahtanut mummon kainaloon. Me Tommin kanssa herättiin jo puol ysi, kun ei vaan väsyttänyt! Joskus ysin jälkeen sitten kun kavuttiin saunakammarista mökkiin, niin siellä oli kaikki kolme vielä täydessä unessa! :O
Iltapäivällä joskus kahden jälkeen lähdettiin sitten ajelemaan kotiin päinkin, ja tosi hyvin vältyttiin ruuhkilta. Tietoisesti tultiin vanhaa tietä, mutta eipä niitä ruuhkia ollu muuallakaa ku vasta neljän jälkeen...
Kuvasatoa juhannuksesta tulossa varmaan myöhemmin! :)
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
1. nuha
Voi äidin pientä apinaa... Sillä on elämänsä ensimmäinen "flunssa" tai nuha tai mikälie... Jo viime yö oli tosi levoton, ja mä otinkin sen lopulta joskus kolmen jälkeen viereeni nukkuu, ku olin itse aivan liian väsynyt nousee vartin välein nostaa sille tuttia suuhun. Aamulla herättiin yhessä iloisina höpötellen, vähän murunen jo sillon aivasteli, mutta ei muuta huomannut.
Lähdettiin kaupungille puolilta päivin, ja sitten alkoi jo nenäkin vuotaa.. Äh ja puh! Nokka vuos ja aivastelut jatkui, aivastellenhan se saa ne kaikki räät ulos. Ei edelleenkään kipeän oloinen, mutta ei suostunut nukkuu vaunuissa, jos selkänoja oli alhaalla. Ehkä vähän tavallista rauhallisempi oli, körötteli vaunuissa kiltisti, mutta söi edelleen ihan hyvin. Aivastelut jatkui, mutta nenä ei vuotanut enää niin pahasti. Kotimatkalla junassa parahti kyllä ihan outoon itkuun, kun jotkut känniääliöt huus ja mekasti, yleensä Joona ei oo sellaisista hätkähtänyt, tai vähintään sylissä olemalla rauhoittuu.
Iltaa myöden sitten alkoi jo väsykin painaa, kun ei ollut taas kunnon päikkäreitä saanut... laitettiin jo vähän ennen ysiä poika unille. Reilu tunti meni ihan ok, kymmenen jälkeen on sitten alkanut taas vähän väliä itkut ja aivastelut. 5-20 min nukkuu, sitten parahtaa itkuun (ei kuitenkaan herää) ja kuulostaa vähän tukkoiselta nenästä hengitys. Poikaparka ei vaan osaa rauhoittua uneen ilman tuttiaan, ja sitten tutin kanssa on vaikee hengittää.. Onneks Tommi nosti jo ennen unille menoa tota sängynpäätyä ylöspäin (hihih, pakko kertoa: pyysin Tommia nostamana päätyä, niin se ihan oikeesti tosissaan kysyi, että kumpaa päätyä? :D Sehän oiski ollu näky, et ois jalkopäätä nostanut...!), niin ei oo tarvinnut sitä alkaa tuolla nyt säätää. Selällään tutti suussa ei voi nukkua, ja sylkee tutin pois, niin jonkun ajan päästä tulee itku. Kertaalleen käänsin sen mahalleen, siihen se heräs, eikä oikein ois meinannu rahottua, vaan oli silmät auki kyynärnojassa. Viimein uni voitti ja poika laski posken takas tyynylle... Mua vähän hirvitti, että noinkohan se alkaa itkeä, jos tahtoo pois vatsaltaan, ettei vaan väsyneenä kääntäis nenää patjaa vasten... Onneks ei, vaan oli herännyt, noussut kyynärnojaan ja itkuhan sieltä tuli: "Äiti tuu auttaa!". Käänsin kyljelleen, taas joku aika oli ihan tyytyväisenä, sitten oli kierähtänyt siitä itse vatsalleen ja makas kyynärnojassa siellä taas mahallaan... Ei auttanut kuin kääntää se selälleen ja koittaa rauhoitella. Tutti suussa taas hetken hengitys kulki ja poika nukahti... Nyt sitten saan jatkuvasti ravata tuolla makkarissa, kun se parahtaa itkuun, mutta ei oikein voi mitään tehdä. On mulla sellanen "nenänniistin", letku, jolla imetään räkää pois, mutta ei tuolla tunnu olevan niin paljon räkää, että viittisin alkaa härkkiä sillä ja herättää Joonaa sitten siihen.
Jos ei muu auta, niin täytyy ottaa se toiseks yöks taas sit mun viereen. Saan sitä vähän enemmän pystyasentoon jos otan sen kainaloon, ja toisaalta siinä voin sit nostellakin tuttia unissani vaikka viidenkin minuutin välein.
Eli 8 päivää vajaa puolvuotta meni ilman mitään flunssia tai isompiakaan sairasteluita. Pitkälle päästiin! Toivottavasti tästäkin selvitään nyt vähällä :) Ja jos ei muuta, niin parantaahan tääkin sitten taas vastustuskykyä!
Huomenna pitäis mennä vaarin luo kyläilee, toivottavasti pikkumies on kunnossa! Ei olla nähty mun isää ihan tosi pitkään aikaan!!
Lähdettiin kaupungille puolilta päivin, ja sitten alkoi jo nenäkin vuotaa.. Äh ja puh! Nokka vuos ja aivastelut jatkui, aivastellenhan se saa ne kaikki räät ulos. Ei edelleenkään kipeän oloinen, mutta ei suostunut nukkuu vaunuissa, jos selkänoja oli alhaalla. Ehkä vähän tavallista rauhallisempi oli, körötteli vaunuissa kiltisti, mutta söi edelleen ihan hyvin. Aivastelut jatkui, mutta nenä ei vuotanut enää niin pahasti. Kotimatkalla junassa parahti kyllä ihan outoon itkuun, kun jotkut känniääliöt huus ja mekasti, yleensä Joona ei oo sellaisista hätkähtänyt, tai vähintään sylissä olemalla rauhoittuu.
Iltaa myöden sitten alkoi jo väsykin painaa, kun ei ollut taas kunnon päikkäreitä saanut... laitettiin jo vähän ennen ysiä poika unille. Reilu tunti meni ihan ok, kymmenen jälkeen on sitten alkanut taas vähän väliä itkut ja aivastelut. 5-20 min nukkuu, sitten parahtaa itkuun (ei kuitenkaan herää) ja kuulostaa vähän tukkoiselta nenästä hengitys. Poikaparka ei vaan osaa rauhoittua uneen ilman tuttiaan, ja sitten tutin kanssa on vaikee hengittää.. Onneks Tommi nosti jo ennen unille menoa tota sängynpäätyä ylöspäin (hihih, pakko kertoa: pyysin Tommia nostamana päätyä, niin se ihan oikeesti tosissaan kysyi, että kumpaa päätyä? :D Sehän oiski ollu näky, et ois jalkopäätä nostanut...!), niin ei oo tarvinnut sitä alkaa tuolla nyt säätää. Selällään tutti suussa ei voi nukkua, ja sylkee tutin pois, niin jonkun ajan päästä tulee itku. Kertaalleen käänsin sen mahalleen, siihen se heräs, eikä oikein ois meinannu rahottua, vaan oli silmät auki kyynärnojassa. Viimein uni voitti ja poika laski posken takas tyynylle... Mua vähän hirvitti, että noinkohan se alkaa itkeä, jos tahtoo pois vatsaltaan, ettei vaan väsyneenä kääntäis nenää patjaa vasten... Onneks ei, vaan oli herännyt, noussut kyynärnojaan ja itkuhan sieltä tuli: "Äiti tuu auttaa!". Käänsin kyljelleen, taas joku aika oli ihan tyytyväisenä, sitten oli kierähtänyt siitä itse vatsalleen ja makas kyynärnojassa siellä taas mahallaan... Ei auttanut kuin kääntää se selälleen ja koittaa rauhoitella. Tutti suussa taas hetken hengitys kulki ja poika nukahti... Nyt sitten saan jatkuvasti ravata tuolla makkarissa, kun se parahtaa itkuun, mutta ei oikein voi mitään tehdä. On mulla sellanen "nenänniistin", letku, jolla imetään räkää pois, mutta ei tuolla tunnu olevan niin paljon räkää, että viittisin alkaa härkkiä sillä ja herättää Joonaa sitten siihen.
Jos ei muu auta, niin täytyy ottaa se toiseks yöks taas sit mun viereen. Saan sitä vähän enemmän pystyasentoon jos otan sen kainaloon, ja toisaalta siinä voin sit nostellakin tuttia unissani vaikka viidenkin minuutin välein.
Eli 8 päivää vajaa puolvuotta meni ilman mitään flunssia tai isompiakaan sairasteluita. Pitkälle päästiin! Toivottavasti tästäkin selvitään nyt vähällä :) Ja jos ei muuta, niin parantaahan tääkin sitten taas vastustuskykyä!
Huomenna pitäis mennä vaarin luo kyläilee, toivottavasti pikkumies on kunnossa! Ei olla nähty mun isää ihan tosi pitkään aikaan!!
torstai 17. kesäkuuta 2010
5.5kk neuvola
Nyt on tää jättiläisapina sitten lopettanut kasvukiitonsa. Edellisestä neuvolasta jo n. 3vkoa aikaa, pituutta tullut vaan 0.8cm lisää (nyt 71.8cm) ja painoakin vajaa 100g (9490g). Höh! Miten voi tuntua "pettyneeltä", vaikka oon ite valittanut, että koska toi lapsi oikeen lopettaa ton kasvamisensa?? :D
Oli muutenki ihan tympee tynkäkäynti, meillä oli joku ihan ihme hoitsu vastassa, joka nopeesti vaan kurkkas Joonan painon ja pituuden, kysy et onko mitään ihmeitä ja sit laitto meidät oottaa lääkäriä. Meillä oli siis vasta tänään tuo 4kk lääkäri (!! Ikää sen 5.5kk..), eikä sekään oikeen mitään puhunut tai tuumaillut. Joonahan tietysti itki hullun lailla, kun oli molemmat niin tympeitä naishenkilöitä, eikä yhtään koittanut hymyillä tai leperrellä toiselle. Koko homma oli parissakyt minsassa paketissa, yleensä meillä menee se aika ihan vaan höpötellessä, siihen sitten toinen saman verran suunnilleen noihin mittailuihin ja muuhun härpäkkään! Ja seuraavallaki kerralla joudutaan tyhmälle tädille, ku oma neukkis on lomilla.
Sain mä sen verran kysyttä, et mites ton kääntymisen laita niin lekuri vaan totes, että 8kk on se raja, että siinä lääkärintarkastuksessa sitten neuvotellaan jatkosta, jos ei oo kääntynyt. Totes vaan, et kerran istuu ja siirtää näppärästi asioita kädestä toiseen, niin eipä tuossa ihmeitä pitäis olla. Ja et kuulemma pitäis hiljalleen myös alkaa seisottaa, että alkais varata painoa jaloilleen. Lisäksi ensin sano, että hyppykiikussa vois innostua, sit ku kysyin, että no eikös sitä oo sanottu ei-suositelluks, niin totes, että jos sellasta ei kotona oo, niin ei hän kyllä suosittele hankkimaankaan. Siis wooot?!
Eikä ees nähty käyrää, että en osaa nyt sanoa, mille käyrille noi pituudet ja painot asettuis? Täytyy varmaan piirtää ite käyrät ja kattella, et onko tosta vähäisestä kasvusta nyt kuin iso notkahdus tullut. Mä haluan meidän oman kivan tädin takas!!
Oli muutenki ihan tympee tynkäkäynti, meillä oli joku ihan ihme hoitsu vastassa, joka nopeesti vaan kurkkas Joonan painon ja pituuden, kysy et onko mitään ihmeitä ja sit laitto meidät oottaa lääkäriä. Meillä oli siis vasta tänään tuo 4kk lääkäri (!! Ikää sen 5.5kk..), eikä sekään oikeen mitään puhunut tai tuumaillut. Joonahan tietysti itki hullun lailla, kun oli molemmat niin tympeitä naishenkilöitä, eikä yhtään koittanut hymyillä tai leperrellä toiselle. Koko homma oli parissakyt minsassa paketissa, yleensä meillä menee se aika ihan vaan höpötellessä, siihen sitten toinen saman verran suunnilleen noihin mittailuihin ja muuhun härpäkkään! Ja seuraavallaki kerralla joudutaan tyhmälle tädille, ku oma neukkis on lomilla.
Sain mä sen verran kysyttä, et mites ton kääntymisen laita niin lekuri vaan totes, että 8kk on se raja, että siinä lääkärintarkastuksessa sitten neuvotellaan jatkosta, jos ei oo kääntynyt. Totes vaan, et kerran istuu ja siirtää näppärästi asioita kädestä toiseen, niin eipä tuossa ihmeitä pitäis olla. Ja et kuulemma pitäis hiljalleen myös alkaa seisottaa, että alkais varata painoa jaloilleen. Lisäksi ensin sano, että hyppykiikussa vois innostua, sit ku kysyin, että no eikös sitä oo sanottu ei-suositelluks, niin totes, että jos sellasta ei kotona oo, niin ei hän kyllä suosittele hankkimaankaan. Siis wooot?!
Eikä ees nähty käyrää, että en osaa nyt sanoa, mille käyrille noi pituudet ja painot asettuis? Täytyy varmaan piirtää ite käyrät ja kattella, et onko tosta vähäisestä kasvusta nyt kuin iso notkahdus tullut. Mä haluan meidän oman kivan tädin takas!!
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Tuttileikkejä!
Kuvasatoa taas! Joona innostui sitten vallan leikkimään, katotaanko saanko tästä hauskasta tuttiepisodista kenties videonkin joskus ladattua tänne!
Joona siis tipautti ite tuttinsa naamalleen, eikä oikein osannut ottaa sitä pois... Hassu poika! Tuhisi pitkään, sitten se tipahti, ja mä nostin sen sille takas. Leikki kesti tosi pitkään, ja se oli tosi jännää!
Sitten meitä nauratti kovasti, kun leikki loppui!
Ja välillä pieni laiskiaisapina makoili sohvanreunalla matolle huudellen... ei muuten varmana viihdy mahallaan lepuuttelemassa muuten, paitsi tällain hurjan "vaarallisesti"! Vaan tottuuhan se masullaan oloon näinkin, ja itse voi istua vieressä :)
-- MUOKKAUS! --
Oon näköjään vallan unohtanut kertoa, että Joona on oppinut istumaan ihan itse! Selkä suorana kauniisti, neuvolantätikin siis antoi luvan istuttaa. Tässä ensimmäinen istumakuva, laatu on vähän kehno, kun koitin nopeasti ottaa kuvan, että saan kopattua poitsun kiinni, jos tasapaino menee. Tässä oli 21 vkoa ja pari päivää päälle!
Ja sitten vielä toinen kuva (viileän) kesäisestä reissupojasta, kun istuu matkarattaissa valmiina valloittamaan maailmaa!
Myös ammeessa istuminen onnistuu nykyään, sunnuntaina tais puolet vedestä roiskua ympäriinsä, kun Joona innostui! Se oli eka kylpykerta, että poitsu räiskytteli innokkaasti vettä ympäriinsä. Eikä haitannut, vaikka naamalle räiskyi, vähän piti sitä kovaäänisesti välillä komentaa ja ihmetellä, mutta sitten vaan jatkui! IHANA VESIPETO!
Joona siis tipautti ite tuttinsa naamalleen, eikä oikein osannut ottaa sitä pois... Hassu poika! Tuhisi pitkään, sitten se tipahti, ja mä nostin sen sille takas. Leikki kesti tosi pitkään, ja se oli tosi jännää!
Sitten meitä nauratti kovasti, kun leikki loppui!
Ja välillä pieni laiskiaisapina makoili sohvanreunalla matolle huudellen... ei muuten varmana viihdy mahallaan lepuuttelemassa muuten, paitsi tällain hurjan "vaarallisesti"! Vaan tottuuhan se masullaan oloon näinkin, ja itse voi istua vieressä :)
-- MUOKKAUS! --
Oon näköjään vallan unohtanut kertoa, että Joona on oppinut istumaan ihan itse! Selkä suorana kauniisti, neuvolantätikin siis antoi luvan istuttaa. Tässä ensimmäinen istumakuva, laatu on vähän kehno, kun koitin nopeasti ottaa kuvan, että saan kopattua poitsun kiinni, jos tasapaino menee. Tässä oli 21 vkoa ja pari päivää päälle!
Ja sitten vielä toinen kuva (viileän) kesäisestä reissupojasta, kun istuu matkarattaissa valmiina valloittamaan maailmaa!
Myös ammeessa istuminen onnistuu nykyään, sunnuntaina tais puolet vedestä roiskua ympäriinsä, kun Joona innostui! Se oli eka kylpykerta, että poitsu räiskytteli innokkaasti vettä ympäriinsä. Eikä haitannut, vaikka naamalle räiskyi, vähän piti sitä kovaäänisesti välillä komentaa ja ihmetellä, mutta sitten vaan jatkui! IHANA VESIPETO!
maanantai 24. toukokuuta 2010
Terkkuja neuvolasta!
Apinan kasvutahti on vihdoin hidastunut, jes! Ei mennyt kymppi rikki painossa, 9385g näytti vaaka ja pituutta saatiin 71cm. Tosin musta tuntu, et Joona oli vähän "lysyssä", eli saatto oikee mitta olla vaikka sentinkin? Samapa tuo, eihän sillä nyt oo niin väliä, ja tällanen maltillisempi mitta kuulostaa paremmalta ;)
Kattelin eilen mun ja miehen neuvolakortteja... ollaan kasvettu ja kehitytty tosi samaan tahtiin! Hih! Vois melkeen kuvitella, että ois sisarusten kortteja katsottu... Mä oon vuodenmittasena ollu 89cm, Tommi 81cm (hah, hukkapätkä mieheni? ;)) ja kymppi menny painossa rikki Tommilla 10kk iässä, mulla vuotisneuvolassa. Tai siis Tommi 10kk ollu 10.880 kg, mä vuoden vanhana 10.9kg. Hurjaa aatella, että toi meidän nappula on jo varmaan puolvuotisneuvolassa sitten sen kymmenen kiloa?! :O (tosin epäilinhän mä sitä jo nyt, hihih)
Saatiin myös lupa alottaa viljat, kauraa ekana. Sitä annoinkin tänään heti ku tultiin kotiin, katotaan mitä masu tuumaa... Myös rokotuksia ja vika rota. Lääkärille piti päästä, mutta lekuri oli sairaana... lisäks neuvolassa ei toiminu koneet, niin ei päästy kattelee mitään kasvukäyriä tai muuta, eikä saatu seuraavaa aikaakaan varattua.
Samoin neuvolatäti sanoi, että jos Joona noin nätisti istuu, niin pian päästään syöttötuoliinkin. Ja että turvakaukalo olisi kohta puoliin vaihdettava turvaistuimeen, kun näytin, että Joonalla tulee jalat sieltä yli, eli ottaa varmaan myös autonistuimen selkänojaan ikävästi... Etenkin pitkää matkaa vois olla ikävä olla tuolla. Eli turvaistuimen hankintaan sitten on tässä varmaan jo pikapikaa lähdettävä! Ihan jees sinänsäkin, että toi kaukalo ja Joona painaa yhdessä niin perkeleesti, että sen roudaaminen ees parkkikselta sisään alkaa olee jo aika tuskaa!
--- MUOKKAUS!!!---
Äitini kanssa puhuin, ja hän sanoi, etten mitenkään ole voinut olla 89cm 1 vuotiaana.. Otinpa sitten neuvolakortin uudestaan käteeni ja totesin, että no kappas, enpä niin ole. olen ollut KAKSI vuotiaana sen 89cm :D Eli ihan vaan vaatimaton vuoden ero ;) Vuoden vanhana mä oon siis ollut sopuisampi 77.5cm. Tosin tää nyt sitten tarkottaa sitä, että mä olen painanut sen 10.9kg KAKSI VUOTIAANA, ja toi meidän nappula vajaa 5kk painoi melkein kympin jo nyt! Ohhoh! Tosin mä olin vähän turhan laiha tolloin nappulaliigalaisena.... Paino 9.3.1987 n. 9800g, seuraava merkintä kortissa 11.6.1987, eli 3kk myöhemmin, ja paino on ollut sama! :O
Kattelin eilen mun ja miehen neuvolakortteja... ollaan kasvettu ja kehitytty tosi samaan tahtiin! Hih! Vois melkeen kuvitella, että ois sisarusten kortteja katsottu... Mä oon vuodenmittasena ollu 89cm, Tommi 81cm (hah, hukkapätkä mieheni? ;)) ja kymppi menny painossa rikki Tommilla 10kk iässä, mulla vuotisneuvolassa. Tai siis Tommi 10kk ollu 10.880 kg, mä vuoden vanhana 10.9kg. Hurjaa aatella, että toi meidän nappula on jo varmaan puolvuotisneuvolassa sitten sen kymmenen kiloa?! :O (tosin epäilinhän mä sitä jo nyt, hihih)
Saatiin myös lupa alottaa viljat, kauraa ekana. Sitä annoinkin tänään heti ku tultiin kotiin, katotaan mitä masu tuumaa... Myös rokotuksia ja vika rota. Lääkärille piti päästä, mutta lekuri oli sairaana... lisäks neuvolassa ei toiminu koneet, niin ei päästy kattelee mitään kasvukäyriä tai muuta, eikä saatu seuraavaa aikaakaan varattua.
Samoin neuvolatäti sanoi, että jos Joona noin nätisti istuu, niin pian päästään syöttötuoliinkin. Ja että turvakaukalo olisi kohta puoliin vaihdettava turvaistuimeen, kun näytin, että Joonalla tulee jalat sieltä yli, eli ottaa varmaan myös autonistuimen selkänojaan ikävästi... Etenkin pitkää matkaa vois olla ikävä olla tuolla. Eli turvaistuimen hankintaan sitten on tässä varmaan jo pikapikaa lähdettävä! Ihan jees sinänsäkin, että toi kaukalo ja Joona painaa yhdessä niin perkeleesti, että sen roudaaminen ees parkkikselta sisään alkaa olee jo aika tuskaa!
--- MUOKKAUS!!!---
Äitini kanssa puhuin, ja hän sanoi, etten mitenkään ole voinut olla 89cm 1 vuotiaana.. Otinpa sitten neuvolakortin uudestaan käteeni ja totesin, että no kappas, enpä niin ole. olen ollut KAKSI vuotiaana sen 89cm :D Eli ihan vaan vaatimaton vuoden ero ;) Vuoden vanhana mä oon siis ollut sopuisampi 77.5cm. Tosin tää nyt sitten tarkottaa sitä, että mä olen painanut sen 10.9kg KAKSI VUOTIAANA, ja toi meidän nappula vajaa 5kk painoi melkein kympin jo nyt! Ohhoh! Tosin mä olin vähän turhan laiha tolloin nappulaliigalaisena.... Paino 9.3.1987 n. 9800g, seuraava merkintä kortissa 11.6.1987, eli 3kk myöhemmin, ja paino on ollut sama! :O
lauantai 22. toukokuuta 2010
Joona ryömii?
Joona on jo iso poika, melkein 5kk! Viime päivinä se on kovasti harjoitellut isojen poikien juttuja, kuten kääntymistä... Ihan ei vielä olla päästy ympäri, mutta kyljelleen jo punkeaa, etenkin aamuisin sängyssä!
Joonan mielestä on ihan yliarvostettua tollanen ryömiminen, mutta pakko silti aina kokeilla, josko se onnistuisi.
Ja jos ei onnistu, niin onneksi aina voi leikkiä lentokonetta!
torstai 20. toukokuuta 2010
Paljon taas kaikkea eka-juttuja!
Joonan kanssa käytiin hänen elämänsä ensimmäisellä piknikillä viime vkolla Espalla. Seurana Liia, jonka kanssa haettiin aikuisille piknikeväät Subista. Myöhemmin paikalle pyörähti vielä hetkeksi Liian ystävä Katri vajaa parivuotiaan poikansa kanssa, ja toivat meille mansikoita! Nom! Joona ei kylläkään vielä saanut maistaa... Vielä ennen kotiin lähtöä Joona nukahti, ja me kipaistiin syömään kesän ekat kioskijätskit, luonnollisesti sieltä Espan ihanasta nurkkakiskasta ISOT pehmikset <3
Ja näin kivaa oli meidän maalaistollolla pikniköidä!
Toissayönä Joona taas oli elämänsä ekaa kertaa yksin yökylässä! Joona pääs mummin ja tädin hoiviin, kun äiti sai nukkua yön ihan yksin ja suunnata aamulla aikaisin kokoustamaan keskustaan. Illalla Joona oli kuulemma vähän itkeskellyt, eikä meinannut suostua nukkumaan, mutta lopulta oli unikin vienyt. Mummi taas ei ollut nukkunut, kun pikkumies oli kälättänyt ja naureskellut unissaan... Illalla kun hain poikaa kotiin, niin ihan iloinen pikkumies siellä odottelikin, eli hyvin uskaltaa antaa toistekin yökylään, jos mummi vielä huolii ;)
Ja sitten tänään... ei välttämättä niin kiva "eka!". Joona sai Irina-kummilta tuliaisia Lontoosta, ihanan Baby Gapin shortsipuvun, ja nokkamukin. Nokkamukin kanssa se sitten riehuikin tuossa, ja lopulta sitten huitas itseään polveen. Parku oli hurja, eikä meinannut rauhottua, eikä taida olla ees ihme... polvessa oli punainen "kuhmu", joten taitaapi tulla pojan ensimmäinen mustelma, kätevästi sitten vain muutamaa päivää ennen neuvolaa :D Nooh, ehkäpä tuo laskeutuu sitä ennen! :)
Ja näin kivaa oli meidän maalaistollolla pikniköidä!
Toissayönä Joona taas oli elämänsä ekaa kertaa yksin yökylässä! Joona pääs mummin ja tädin hoiviin, kun äiti sai nukkua yön ihan yksin ja suunnata aamulla aikaisin kokoustamaan keskustaan. Illalla Joona oli kuulemma vähän itkeskellyt, eikä meinannut suostua nukkumaan, mutta lopulta oli unikin vienyt. Mummi taas ei ollut nukkunut, kun pikkumies oli kälättänyt ja naureskellut unissaan... Illalla kun hain poikaa kotiin, niin ihan iloinen pikkumies siellä odottelikin, eli hyvin uskaltaa antaa toistekin yökylään, jos mummi vielä huolii ;)
Ja sitten tänään... ei välttämättä niin kiva "eka!". Joona sai Irina-kummilta tuliaisia Lontoosta, ihanan Baby Gapin shortsipuvun, ja nokkamukin. Nokkamukin kanssa se sitten riehuikin tuossa, ja lopulta sitten huitas itseään polveen. Parku oli hurja, eikä meinannut rauhottua, eikä taida olla ees ihme... polvessa oli punainen "kuhmu", joten taitaapi tulla pojan ensimmäinen mustelma, kätevästi sitten vain muutamaa päivää ennen neuvolaa :D Nooh, ehkäpä tuo laskeutuu sitä ennen! :)
perjantai 14. toukokuuta 2010
Tervetuloa kesä!
Joona auttaa kiltisti äitiä näissä syöntihommissa. Tällä kertaa mustokkasosetta oli vähän muuallakin! :S
torstai 13. toukokuuta 2010
Helle!
Tänään on sitten jo toinen ihan hellepäivä tälle vuodelle, eilen oli eka! Ihanaa! ... ainakin niin kauan, kunnes tajuan Joonan olevan ihan kärsimysten partaalla tässä kuumudessa. Taitaa olla vähän niinku minä, että ei kyllä yhtään kestä tällasta lämpöä! Tai ehkä just ja just vielä tätä, mutta jos tästä mennään yhtään vielä kuumempaan suuntaan, niin ollaan molemmat ihan lirissä. Himassa on ihan tuskasen kuuma, Joona on ollut päivän pelkkä body ja vaippa päällä. Oon yrittäny juottaa sille sit vaan vettä ja viilentää sitä "tuulettamalla" harsolla. Ne auttaa hetkeks, mutta sitten taas tuleekin jo liian kuuma... Millä mä saan pidettyä tän ilmaston inhimillisenä? Vai pitääkö tässä nyt pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa kesäks jonnekin viileeseen :D
Toinen ongelma oli ton lapsen laittaminen päiväunille. Vaunuihin vetää, kun siellä ei oo koppaa, joten aattelin, että pipo on oltava. Etin kevyimmän ton päähän mahtuvan pipon, mutta sekin tais olla liian paksu! Joona herää itkemään tuolla vaunuissaan vähän väliä, vaikka ei oo päällä kuin se body ja sukat! Pipon otin jo pois, ja hyvä niin, se oli ihan hikinen... Siirsin vaunut varjoon, avasin makuupussin kokonaan ja koitin saada ilman kiertämään jotenkin vielä paremmin. Harsoa on vähän pakko pitää suojana, ettei kaikki linnut ja ötökät lennä vaunuihin, samasta syystä on jalkapeittoa pidettävä päällä. Eli mitäs sitten? Nyt kuitenkin vasta se +22c, tää ei takuulla oo kesän kuumin päivä!
Toinen ongelma oli ton lapsen laittaminen päiväunille. Vaunuihin vetää, kun siellä ei oo koppaa, joten aattelin, että pipo on oltava. Etin kevyimmän ton päähän mahtuvan pipon, mutta sekin tais olla liian paksu! Joona herää itkemään tuolla vaunuissaan vähän väliä, vaikka ei oo päällä kuin se body ja sukat! Pipon otin jo pois, ja hyvä niin, se oli ihan hikinen... Siirsin vaunut varjoon, avasin makuupussin kokonaan ja koitin saada ilman kiertämään jotenkin vielä paremmin. Harsoa on vähän pakko pitää suojana, ettei kaikki linnut ja ötökät lennä vaunuihin, samasta syystä on jalkapeittoa pidettävä päällä. Eli mitäs sitten? Nyt kuitenkin vasta se +22c, tää ei takuulla oo kesän kuumin päivä!
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Meidän perheen ensimmäinen äitienpäivä!
Ilta kun rauhoittuu ja saan huokaista helpotuksesta, taas on yksi päivä selvitty terveinä ja onnellisina... Mulla on maailman ihanimmat pojat elämässäni! Vaikka ahistaa ja vituttaakin välillä, niin en kyllä päivääkään vaihtaisi pois tästä ihanasta onnesta, jonka oon saanut Tommin ja Joonan muodossa!
Tänään on äitienpäivä, tai ei siitä ole enää jäljellä kuin viimeinen tunti. Olin koko kevään vihjaillut Tommille, että haluaisin vaikka kylpylään tai hotelliin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Tommi-parka joutui taas olemaan töissä... Välillähän se on rankkaa meille kaikille, mutta jonkun se on valuuttaa tähänkin perheeseen tuotava. Ehdittiin kuitenkin saada tästä vklonlopusta jo joku ihmeen tappelu aikaiseks muutama päivä sitten, mutta kyllä tää päivä lopulta poisti kaiken pahan! Aamulla töistä tultuaan Tommi haki Joonan makkarista, ja sitten ne puuhaili täällä mun nukkuessa. Tommi tietää, etten mä tahdo aamulla ihan heti herättyäni syödä mitään, mutta se ei omien uniensa takia voinut odottaakaan mun nälkääni, joten se oli tehnyt mulle aamupalan valmiiks jääkaappiin. Kympiltä ne tuli mua yhdessä herättelemään ja kantoivat sänkyyn ihania lahjoja! Raili-mummo oli ostanut mulle Joonan kanssa äiti-paidan ja arpakirjan, olivat myöskin askarrelleet aivan ihanan kortin! Isi ja Joona olivat hankkineet äidille sen kauan toivomani rikkaimurin! Nyt saa sitten nopeasti sotkut siivottua, joten kun Joona pääsee liikkeelle, niin eipä tarvii pelätä sen olevan syömässä kaikkia muruja ja kiviä täältä lattioilta. Rikkaimuri imee myös märkää, joten rikkoontuneet lasitkin saa sillä siivottua nopsasti!
Iltapäivällä kun Tommi nukkui, niin lähdettiin Joonan kanssa Sirpa-mummille syömään. Siellä odotti myös isomummi ja täti, joten vietettiin äitienpäivää kolmen sukupolven äitien voimin. Olin leiponut myös ihanan pätkiskakun, joka vielä Sussen kanssa koristeltiin - kakku oli iso, mutta neljän naisihmisen ahmittua sitä vatsansa täyteen, ei jäänytkään enää paljon rääppeeksi!
Ja sitten vielä vähän kuvia! Olin itelleni tilannut ihanan kaulakorun Joonan kuvasta, samanlaisen tilasin myös Raili-mummille äitienpäivälahjaksi. Koru on aivan ihana, ja myös anoppi oli herkistynyt lähes kyyneliin siitä! Jos tahdotte tilata omista kuvistanne, niin suosittelen lämpimästi, takuuvarmaa kotimaista käsityötä laadukkaista materiaaleista! www.annapusu.com, taiteilija-Jenni on siis itse suunnitellut koko koruidean, löytyy sielä muutakin tilattavaa, kuin kaulakoruja. Jenni myös ihan itse tekee kaikki korut, joten laatu on tosiaan taattua! (ja vaikka Jenni sattuukin olemaan kaverini, niin se ei ole se syy, miksi olen tästä korusta aivan haltioissani!!)
Äitienpäiväkakku 2010
Ihanat äitienpäivälahjat!
Vielä lähikuvaa korusta.
(kuvalaadut mun kuvissa on vähän huonoja, kun kännykällä näitä näpsin. Sori!)
Tänään on äitienpäivä, tai ei siitä ole enää jäljellä kuin viimeinen tunti. Olin koko kevään vihjaillut Tommille, että haluaisin vaikka kylpylään tai hotelliin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Tommi-parka joutui taas olemaan töissä... Välillähän se on rankkaa meille kaikille, mutta jonkun se on valuuttaa tähänkin perheeseen tuotava. Ehdittiin kuitenkin saada tästä vklonlopusta jo joku ihmeen tappelu aikaiseks muutama päivä sitten, mutta kyllä tää päivä lopulta poisti kaiken pahan! Aamulla töistä tultuaan Tommi haki Joonan makkarista, ja sitten ne puuhaili täällä mun nukkuessa. Tommi tietää, etten mä tahdo aamulla ihan heti herättyäni syödä mitään, mutta se ei omien uniensa takia voinut odottaakaan mun nälkääni, joten se oli tehnyt mulle aamupalan valmiiks jääkaappiin. Kympiltä ne tuli mua yhdessä herättelemään ja kantoivat sänkyyn ihania lahjoja! Raili-mummo oli ostanut mulle Joonan kanssa äiti-paidan ja arpakirjan, olivat myöskin askarrelleet aivan ihanan kortin! Isi ja Joona olivat hankkineet äidille sen kauan toivomani rikkaimurin! Nyt saa sitten nopeasti sotkut siivottua, joten kun Joona pääsee liikkeelle, niin eipä tarvii pelätä sen olevan syömässä kaikkia muruja ja kiviä täältä lattioilta. Rikkaimuri imee myös märkää, joten rikkoontuneet lasitkin saa sillä siivottua nopsasti!
Iltapäivällä kun Tommi nukkui, niin lähdettiin Joonan kanssa Sirpa-mummille syömään. Siellä odotti myös isomummi ja täti, joten vietettiin äitienpäivää kolmen sukupolven äitien voimin. Olin leiponut myös ihanan pätkiskakun, joka vielä Sussen kanssa koristeltiin - kakku oli iso, mutta neljän naisihmisen ahmittua sitä vatsansa täyteen, ei jäänytkään enää paljon rääppeeksi!
Ja sitten vielä vähän kuvia! Olin itelleni tilannut ihanan kaulakorun Joonan kuvasta, samanlaisen tilasin myös Raili-mummille äitienpäivälahjaksi. Koru on aivan ihana, ja myös anoppi oli herkistynyt lähes kyyneliin siitä! Jos tahdotte tilata omista kuvistanne, niin suosittelen lämpimästi, takuuvarmaa kotimaista käsityötä laadukkaista materiaaleista! www.annapusu.com, taiteilija-Jenni on siis itse suunnitellut koko koruidean, löytyy sielä muutakin tilattavaa, kuin kaulakoruja. Jenni myös ihan itse tekee kaikki korut, joten laatu on tosiaan taattua! (ja vaikka Jenni sattuukin olemaan kaverini, niin se ei ole se syy, miksi olen tästä korusta aivan haltioissani!!)
Äitienpäiväkakku 2010
Ihanat äitienpäivälahjat!
Vielä lähikuvaa korusta.
(kuvalaadut mun kuvissa on vähän huonoja, kun kännykällä näitä näpsin. Sori!)
perjantai 7. toukokuuta 2010
Eka lehtijuttu!
Meitä haastateltiin Hesariin! Viikonlopun äitienpäiväekstraa luvassa myös Ilta-Sanomissa, josta voi bongata myös kuvat :)
tiistai 4. toukokuuta 2010
Taas uusia kuvia!
Tässä taas vähän kuvailoa, kun sain taas siirreltyä kännykästä kuvia koneelle saakka. Nyt myös tulevana viikonloppuna voi meidät bongata viikonlopun Ilta-Sanomista esittelemässä katugallupissa "muotiamme" (eli sillä hetkellä päälle osuneita vaatteita), ja sunnuntain Hesarista voi lueskella meidän äiti-ryhmän mietteitä äitienpäivätoiveista! Koitan myös haalia itelleni nuo lehdet, jos joltakulta nyt menee ohi ja tahtoo myöhemmin nähdä :)
Joona 4kk, ei vielä ryömi eikä pyöri, mutta ehkä vielä joku päivä niitäkin!! :)
Näin hienon vappupallon isi osti Joonalle! Sukatkin viuhuu pois jaloista, kun napero heiluu ja remuaa!
Taitaa se kamera olla aika kauhistuttava kapistus! :D
Joona 4kk, ei vielä ryömi eikä pyöri, mutta ehkä vielä joku päivä niitäkin!! :)
Näin hienon vappupallon isi osti Joonalle! Sukatkin viuhuu pois jaloista, kun napero heiluu ja remuaa!
Taitaa se kamera olla aika kauhistuttava kapistus! :D
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Joonan ensimmäinen vappu
Nyt se on sitten hulinaviikonloppu viimeisiä vetoja vaille valmis. Tommi lähti perjantaina katsomaan lätkää Ruotsiin, joten me vietettiin vappua "kaksistaan". Ennen lähtöään Tommi kuitenkin osti kauppareissulla Joonalle hienon vappupallon, mallia Paavo Pesusieni ja se onkin ollut ihmetyksen kohteena! Joona tuijottaa sitä ihan intopiukeena ja ölisee sille! Jos sen narun kiepauttaa sen käteen tai jalkaan, niin Joona makaa vaan tossa sohvalla ja sohii rieputtaen palloaan ylös alas. Ihan huippu! Ja niin hauskan näköstä, kun se ihan vakavissaan toimittaa selkeästi tärkeää tehtäväänsä.
Perjantaina me lähdettiin Joonan kanssa vähän kattelemaan vapputunnelmaa Lauttasaareen Eevan luo, ja Joonasta oli niin ihanaa, kun kaikki olivat selkeästi tulleet ihan vaan häntä katsomaan sinne. Sylittelijöitä riitti, eikä apina malttanut tietenkään nukkua sekuntiakaan, kun oli niin paljon ihmisiä. Siinä iltasella sitten kun alkoi muiden promilletasot nousta, niin me lähdettiin suuntaamaan kotiin päin. Kotona oltiin vasta ysiltä, ja oli lapsonen jo aika kuitti, hyvä että ehdittiin iltapesut hoitaa ja pullo juoda, kun rääpäle olikin jo unten mailla!
Lauantaina lähdettiin puolen päivän jälkeen kaupunkiin kiertelemään vähän vapputoreja Liian kanssa. Paljon oli väkeä, ja uusista rattaistakin sai tuijotella maailmaa kivasti nenä menosuuntaan! Yhdessä suunnattiin sitten vielä Liian kaverin luokse, jossa seurana oli myös 1v 10kk poika, joka tosin ei Joonasta ihan hirveästi välittänyt, eikä Joonakaan oikein ymmärtänyt että olis pienikin leikkikaveri ollut. Siellä ei meinannut taas uni tulla, mutta olin raahannut rattaat ylös, niin lopulta sain yliväsyneen pikkumiehen nukkumaankin välillä.
Kotiin lähdettiinkin vasta kasin jälkeen, ja oltiin vasta 21.30 jälkeen kotona, eli pitkä oli päivä! Silti ei onneksi unirtytmit kärsineet, vaan iltapesujen jälkeen nopeasti pullo huiviin ja taas nukahti.
Tänään ollaan relattu kotona, Joona kävi mummon kanssa kävelyllä ja vähän moikkaamassa pappaakin. Siellä tuo nappula aina tuntuu kovin hyvin viihtyvän :)
Perjantaina me lähdettiin Joonan kanssa vähän kattelemaan vapputunnelmaa Lauttasaareen Eevan luo, ja Joonasta oli niin ihanaa, kun kaikki olivat selkeästi tulleet ihan vaan häntä katsomaan sinne. Sylittelijöitä riitti, eikä apina malttanut tietenkään nukkua sekuntiakaan, kun oli niin paljon ihmisiä. Siinä iltasella sitten kun alkoi muiden promilletasot nousta, niin me lähdettiin suuntaamaan kotiin päin. Kotona oltiin vasta ysiltä, ja oli lapsonen jo aika kuitti, hyvä että ehdittiin iltapesut hoitaa ja pullo juoda, kun rääpäle olikin jo unten mailla!
Lauantaina lähdettiin puolen päivän jälkeen kaupunkiin kiertelemään vähän vapputoreja Liian kanssa. Paljon oli väkeä, ja uusista rattaistakin sai tuijotella maailmaa kivasti nenä menosuuntaan! Yhdessä suunnattiin sitten vielä Liian kaverin luokse, jossa seurana oli myös 1v 10kk poika, joka tosin ei Joonasta ihan hirveästi välittänyt, eikä Joonakaan oikein ymmärtänyt että olis pienikin leikkikaveri ollut. Siellä ei meinannut taas uni tulla, mutta olin raahannut rattaat ylös, niin lopulta sain yliväsyneen pikkumiehen nukkumaankin välillä.
Kotiin lähdettiinkin vasta kasin jälkeen, ja oltiin vasta 21.30 jälkeen kotona, eli pitkä oli päivä! Silti ei onneksi unirtytmit kärsineet, vaan iltapesujen jälkeen nopeasti pullo huiviin ja taas nukahti.
Tänään ollaan relattu kotona, Joona kävi mummon kanssa kävelyllä ja vähän moikkaamassa pappaakin. Siellä tuo nappula aina tuntuu kovin hyvin viihtyvän :)
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Koska kuvat on niin kivoja, niin tehdäänpä tästä tällainen kuvapläjäys! (Joona osaa hienosti juoda, ja sillä on hieno uus takkikin!)
Tuttipullon kädessä pysyminenhän on ihan vanha juttu, mutta kuva löytyi kännykän galleriaa selatessa...
Pienimpiä sukeltajia sanotaan kuutiksi, ja tällainen söpö kuuttipoika siis makoili meidän kotisohvalla eräs aamu!
Ja sitten on uusin hitti; nokkamuki! Vettä ei juurikaan suostu pullosta hörppimään, joten tällä saa vähän sitäkin sisuksiin tankattua ihan huomaamatta. Joona osaa ihan ite pitää kuppia huulillaan, se kun on riittävän kevyt! JA muutenkin täytyy hehkuttaa, että tuo kotimyyntejä järjestävä lafka on kyllä osannut aina hoitaa näiden tiiviiden astioiden tuottamisen; vedet pysyy kipossa, kunnes joku imuvoimallaan ne sieltä poistaa! Kupin voi siis hyvin heittää vaikka lattialle, eikä tuu siitä sotkua. Joonan omatoimisen juomisen jälkeen kyllä vettä saattaa löytyä muualtakin kuin kupista ja suusta, sen verran tehokkaasti tämä sylkykone päristelee menemään juodessaan ;) Myös kutisevat ikenet on hyvä narskia tällä ihanuudella!
Tuttipullon kädessä pysyminenhän on ihan vanha juttu, mutta kuva löytyi kännykän galleriaa selatessa...
Pienimpiä sukeltajia sanotaan kuutiksi, ja tällainen söpö kuuttipoika siis makoili meidän kotisohvalla eräs aamu!
Ja sitten on uusin hitti; nokkamuki! Vettä ei juurikaan suostu pullosta hörppimään, joten tällä saa vähän sitäkin sisuksiin tankattua ihan huomaamatta. Joona osaa ihan ite pitää kuppia huulillaan, se kun on riittävän kevyt! JA muutenkin täytyy hehkuttaa, että tuo kotimyyntejä järjestävä lafka on kyllä osannut aina hoitaa näiden tiiviiden astioiden tuottamisen; vedet pysyy kipossa, kunnes joku imuvoimallaan ne sieltä poistaa! Kupin voi siis hyvin heittää vaikka lattialle, eikä tuu siitä sotkua. Joonan omatoimisen juomisen jälkeen kyllä vettä saattaa löytyä muualtakin kuin kupista ja suusta, sen verran tehokkaasti tämä sylkykone päristelee menemään juodessaan ;) Myös kutisevat ikenet on hyvä narskia tällä ihanuudella!
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Neuvola takana ja lapsiparkaa piikitetty... Käskytin isin toimimaan terkkarin apuna, koska mä en ois hennonut katsoa ja pitää kiinni, kun lasta pistetään. Mä sitten sain toimia pelle-lelun pitäjänä :D Upeasti taas Joona kasvanut, tänään siis ikää 3.5kk ja pituutta nappulalla vaatimattomat 67cm (synt. 51cm) ja painoa 7895g (3746g). Pään ympärille kieputetun nauhan pituus 42.5cm. Että tällainen pikkujättiläinen se täälläkin sitten :D Mä oon ollu saman ikäisenä 64cm ja Tommi 65cm, että jotain kasvuhormonia toi lapsi salaa nappailee! Kallosta tuli viimeks sanomista, että on vähän lättänä vasemmalta puolelta, mutta nyt kuulemma jo tasoittunut taas hienosti paremman malliseksi. Muutenkin taas reippaasti teki kaikki tarvittavat temput, ja neuvolantäti sai hymyjä ja naurujakin. Seuraavalla kerralla onkin sitten lääkäri neuvola...
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
