Normimeininkii

Ollaan nyt innostuttu tosta uimisesta ihan totaalisesti, ja harva se päivä tulee sellanen fiilis, että oispa kivaa mennä! Ehkä tää kevätkin tekee se, että täältä kotiluolasta alkaa tahtoa pois ja tehdä asioita. Tosin Joonan mielestä kotonakin on kivaa, kun aurinko paistaa sisään ja pölyhiukkaset lentelee kauniisti ympäriinsä... Onks tää nyt sit hyvä syy olla siivoomatta? ;)

Viikko sitten perjantaina Joona hoiti tuttuja iltakuvioitaan ja harjoitteli omatoimista kävelyä ilman mitään tukivälineitä. Se innostui ihan totaalisesti, kun sai kävellä sohvan ja telkkarin väliä (mun ja Tommin katsellessa Jokerit-HIFK-matsia, eli ilmeisesti Joona luuli meidän olevan niin kovin jännittyneitä ja kannustavia sen toiminnasta ;)) ja ilmeisesti se on siitä saanut sitten kipinän. Mä itse olin viikonlopun poissa, kun käytiin opiskelukavereiden kanssa Tallinnassa pikakaupunkilomalla, ja maanantaina sitten täällä kotona oli jo vähintään puolet ajasta jaloillaan taapertava ipana! Ihan hirmuisa kehitys ihan yhtäkkiä! Samoin se on alkanut puhumaan enempi tietyillä sanoilla, eikä enää pelkästään sitä älämölöä, eli ilmeisesti nyt taas on sellanen hetki menossa, että opitaan ihan hurjasti kaikkea! Eli puhetta ja kävelyä, siinä tän hetken ykkösjutut! Ihanaa kyllä katsella, kun ipana vihdoin täällä oikeasti kävelee ympäri kotia ja höpöttelee vaan mennessään!

Vähän on sitten nukkumisen ja etenkin nukkumaankäymisen kanssa ollut ongelmia, mutta ihmekös tuo, kun varmaan pienessä mielessä kovasti myös myllertää! Lisäksi eroahdistus ja ujopiimäily voimistuu, ja mä en enää saa tehdä just mitään rauhassa. Äiti-vaihe on kova, Tommi kelpaa kyllä hyvin, jos mä en oo kotona, mutta jos mä yrittäisin esimerkiks tehdä ruokaa, niin sillon isi ei kyllä kelpaa leikkikaveriksi, vaan äidin syliin tekis kovasti mieli. Toivottavasti tää vaihe ei kestä pitkään, vaan saadaan pian taas se reipas tutkijasielu takaisin, se tiesi kyllä, että äiti ja isi on ihan lähellä kun tarvii, mutta ei edes tahtonut olla koko ajan vaan sylissä. Tää äiti-vaihe meinaa nyt myös vähän kauhistuttaa mun opintojen takia, koska mä en edisty ollenkaan siinä tahdissa kuin pitäis. Lisäks mä oon ollut jonkun verran tässä tekemässä työvuoroja, joten Joona on aina niiden meidän "eropäivien" jälkeen ihan paniikissa, että hyvä jos saan käydä veskissä rauhassa... Tosi surku, koska Joona kuitenkin selkeesti viihtyy noiden tutuimpien varahoitajien (mummo ja pappa, sekä Joonan lempparitäti (eli se ainoa täti ;))) kanssa, mutta aina niiden hoivista palatessa korostuu, kuinka vaikeaa on pienelle pojalle just nyt olla erossa maailman rakkaimmista, isistä ja äidistä. Pitäisi kai olla vaan onnellinen tästä vaiheesta ja siitä äärettömästä rakkaudesta, mitä tuo pieni ihminen voikaan kokea, mutta tasapainoilu siitä nauttimisen ja muista asioista (erityisesti opintojen etenemisestä) stressaamisen välillä on kyllä äärimmäisen kuluttavaa, ja tuntuu sitten, että en oikein pysty antamaan täysiä prossia yhtään mihinkään...

Jos tästä tulevasta reilusta kuukaudesta nyt kuitenkin selvitään, niin sitten voisin keskittyä kesällä antamaan rakkautta ja turvaa tuolle pienelle lapselle, ja vihdoin syksyllä pääsisin itse töihin ja saataisiin Joona päivähoitoon! Siihen mennessä tää yksvuotiaan alkutaipaleen ikäkriisikin pitäisi kai olla jo hienosti selätetty?

VETTÄ! Siis niinku jättisuuria kylpyammeita! Aka Joonan ensimmäinen uimahallireissu

Me käytiin tänään ekaa kertaa ikinä Joonan kanssa uimahallissa! Aamulla herättiin myöhään, ja hädintuskin oltiin silmät saatu auki, kun puhelin piippasi viestiä mammakaverilta... Uimahalli kuulemma kutsui! Ensin meinasin, että ei keritä sitten millään, mutta kun aamutouhut meni niin jouhevasti, niin laitoin sitten höpinää tötteröön ja ehdittiinkin! Suutarin lapsellahan ei oo kenkiä, joten senpä takia ipana ei oo päässy ku vaan avovesiin pulikoimaan - ollaanhan tässä uimahallireissua suunniteltu jo vaikka kuinka kauan, ja meillä on molemmilla ollu bränikät uikkaritkin tuolla kaapissa oottelemassa, mut ei oo vaan ehditty. Kuten arvasin, Joonaa jänskäs pukuhuone ja suihkut ihan armottomasti, yhtä huutoa ja kiukkua... Se ei sitten tykkää yhtään tosta päänyli tulevasta vedestä :D Vaan ei luovutettu ja mentiin allasosastolle, jossa hieman oli epäilevän oloinen poika, mutta kun istahdettiin altaaseen niin se oli täyttä rakkautta! Jes, jätti-iso kylpyamme, tuntui apina tuumailevan! Räiskyti räiskyti, eikä se kovin kauaa ees malttanut siinä mun vierellä istua, vaan sinne lähti kahlailemaan ja hyppimään ja räiskytteli raikuvasti nauraen. Käytiin myös terapia-altaassa tekemässä sylikenguruhyppyjä ja heittelin Joonaa, naurua riitti. Ihana äidin kullanmuru, vesipeto oikein! Välillä meni naama veteen ja vähän vedettiin vettä henkeenkin, mutta eipä tuntunut paljon haittaavan. Tuli niin hyvä mieli! Melkeen kolme varttia siellä loiskuteltiin, kunnes kavereille tuli väsy ja kylmä, joten lähdettiin sitten yhdessä kohti saunoja. Joona ois halunnut vielä jäädä, sen verran kirkua ja pyristelyitä tuli, kun koitin kantaa poikaa pois allasosastolta! Suihkussa ja saunassa tuli taas itku, eikä se pukkarikaan ollut kovin kiva paikka... Onneks maitopullo rauhoitti tilanteen ja saatiin molemmat vaatteet niskaamme. Oli kyllä ihan superihanaa ja heti tuli kauhea polte päästä useammin uimaan! Nyt kun ei oo enää niin hirveitä pakkasiakaan, että ei tarvii värvätä isiä tai pappaa kuskiksikaan, vaan päästään hyvin rattaillakin kulkemaan. Mäkelänrinteen uimahallia voin kyllä siis vallan lämpimästi suositella myös näille pienimmille mussukoille uimapaikaksi!

Kevät!

Ihanaa, aurinko paistaa, lumet sulaa ja kaikki on vaan niin paljon kivempaa! Tätä mieltä me ainakin Joonan kanssa ollaan oltu, ja enää ei paljon tunneta vain pikaisia kauppareissuja, vaan nautiskellaan tosta ihanasta ilmasta...

Joona on myös päässyt lutraamaan lätäköihin! Luonnollisestihan me ei olla kuravaatteita tajuttu laittaa päälle, kun ollaan rattailuiden jälkeen vaan jääty vähän kotipihalle, mut onneks tuo ipana ei vielä tajua, et mitä sillä on päällään ;) Vähän vanhempanahan tää ei sitten toimikaan, tai muuten se ei enää suostu laittaa niitä inhottavia kuriksia päälleen koskaan, jos joskus saa "tavisvaatteilla" käydä lutraamassa. Hyvinhän nuo talvivermeetkin toki pitää tota kosteutta, ja vaikka tänäänkin Joona käytännössä istui lätäkössä lutraamassa, niin ei ollut yhtään märät sisävaatteet!

Jäällä liukastelu on Joonan mielestä edelleen ehkä siisteintä! Ihan parhaita nauruja kirvoittaa jään päällä liukuvat popot, alkaa aina itteäkin väkisinkin naurattaa! Yhtäkkiä Joona innostui myös ulkona konttailusta (minkä takia se niihin lätäköihinkin päätyi), joten siinäkin mielessä ulkoilu on oikeesti alkanut olla jo tosi mielekästä molemmille. Tänäänkin oli ihan superihana auringonpaiste, joten arskat päässä kiirehdittiin vain pikainen maidonhakureissu, jotta ehdittäis vielä leikkiä tuolla pihalla vähän aikaa ennen päikkäreitä. Joona kiirehtii aina parkkiksen suuntaan ja sitten istuu siellä iskän auton kyljessä ölisemässä ja kikattelemassa - onneks meidän autopaikka on tossa ekana hollilla, niin naapureiden autot on saanu olla rauhassa ;)

Ulkovaatteet ei siis paljoakaan enää haittaa toimintaa, ja ne päällä pystyy jo tosi hyvin kävelemään, konttaamaan ja kiipeilemään. Tosin tänään kun Joonalle tuli kiire sisään (erehdyin houkuttelemaan sitä sanomalla, et voidaan ottaa keksit ennen päikkäreitä! Ai mitenniin ruokaorientoitunut lapsi?) niin portaissahan se meni heti mukkelis... Huuli vähän meni ruttuun, mutta onneks ei sen kummempaa!

Tällainen kevätipana pokiensa kanssa istuu lätäkössä ihastelemassa isin autoa!

Buzzaus; Frutti smoothie

Jälleen on aika buzzauksen, eli ollaan vastaanotettu Nestlen Frutti Smoothie tuotteita koetestaukseen. Buzzauksesta lisätietoja löytyy osoitteesta buzzador.com, jossa voi myös itse liittyä buzzaajaksi.

Tosiaan nyt saatiin buzzaukseen Nestlén Frutti Smoothieita, sataprossasia hedelmävälipaloja ilman minkään sortin lisäsokerointeja tai vastaavia. Täyttä hedelmää, jonka lisäksi on annettu buustaus c-vitamiinia! Ihanaa, sanoo tää äiti! Makuja on kaksi; Mango-ananas-banaani sekä Persikka-banaani, ja molemmat on mun ja Joonan mielestä kyllä aivan herkullisen ihania! Loistokkaan tästä tuotteesta tekee nimenomaan se smoothiemaisuus; pakkaus on sellanen perinteinen pillitetra, jonka voi näppärästi napata reissuun matkaan, eikä tarvii alkaa säätämään lusikoiden tai vastaavien kanssa. Kierrätyskartonkikin on ihan hyvä juttu, jos kierrättäminen on lähellä sydäntä ja kierrätysmahdollisuudet löytyy!

Joonalle toi pillimuotoisuus on toiminut, koska oltiin just ennen paketin saantia ehditty kertaalleen kokeilla pillimaitoilua - toimii! Muutamien mammakavereiden kohdalla nyt on ollu alkuunsa vähän skeptisyyttä, että osaako nää meiän minitaaperot muka tuosta pillistä juoda, mutta alkukankeuden jälkeen se on useimmilta lähtenyt sujumaan vallan näppärästi!

Tuote säilyy siis ihan huoneenlämmössä, mutta sen voi myös säilyttää ja nauttia kylmänä tahtoessaan! Avattu pakkaus säilyy viileässä 3vrk, tosin avauksen jälkeen luonnollisesti hieman häiriintyvät nuo kuljetusominaisuudet ;)

Lastenruoille perinteinen ikämerkintä on 12kk, mutta mulle ei oo ainakaan selvinnyt, että miks just se... Ehkä pillistä juomisen takia, jos pienempi ei sitä hallitsis? Mutta 100% hedelmää, niin itse voisin kyllä pienemmällekin antaa - eipähän nuo merkinnät muutenkaan oo kuin vain suosituksia! Hintaa tälle 2dl tetralle on suositeltu n. 0,9€ ja ihan perusmarketeista tätä pitäisi saada, joten sikäli voin kyllä itse kuvitella meidän näitä ostavan ihan muutenkin! Itse himoilen jo kesäherkkuna tätä, sillain hieman hyhmelöiseksi jäädytettynä, ooh ja nam! Eipähän tarvii ipanallekaan jäätelöitä antaa, kun antaa tätä chillinä!

Meillä on maistunut molemmat maut, suosikkia on paha lähteä tuon lapsen sanavaraston vähyyden takia nyt pohtimaan. Toimii kuitenkin, ja se kai on pääasia!

PS. Mulla on näitä vielä maistatukseenkin muutama, joten kiinnostuneet voi ottaa yhteyttä! :)

Kiipeilevä pikku koltiainen!

Joona on alkanut kiipeilemään ihan hullun lailla. Mihin tahansa saa jalkaa vähänkin nostettua, niin pieni apinanpoikanen kiipeää! Moni onkin nauranut, että mitäs ollaan kutsuttu sitä apinaksi, että tätä se teettää...

Joona on ihan äärettömän kiinnostunut hellasta, ja mummilla on leikkinyt meidän lapsuudenajan leikkihellalla, joten ajattelin olevan hyvä hetki hankkia ipanalle oma hella kotiinkin. Vaaleanpunaiset lasit silmilläni näin kuinka ipana antaa mun rauhassa kokkailla, ja itse kokkailee samalla omalla pikkuruisella keittiökeskuksellaan siinä vieressä. Sellon Anttilassa sattui olemaan Cembalo-tarjouksessa sitten sellainen hieno pikkukeittiö, missä on hellan lisäksi telineet kauhoille ja kattiloille, sekä pieni allaskin. Siitä lähtee myös ääniä (rasvantirinää ja vedenkiehumisen kohinaa) ja uuniin syttyy ihan oikeat valot! Aattelin siinä, että noniin, kyllä tällä nyt sitten kelpaa pikkukokin puuhastella! (En edes antanut häiritä sen seikan, että hella sattuu olemaan merkkiä Hello Kitty ja on niin ällösöpön vaaleanpunaliilamarenkinenhubbabubba, että jopa mun kaltaistani girly girliä se vähän ällötti :D)
Purettiin sitten pakettia kotona ja kasattiin hellaa. Mukana oli pari kattilaa, kauha ja lautasia, (sekä vähän turhan pienet pikkuruiset mukit, aseet, pari leivosta ja pahviset maissihiutale ja appelsiinimehupurkit, jotka jäi odottamaan sellaista hetkeä, että Joona ei ehkä söis niitä) ja niitä Joona innokkaana tutkikin. Äänet ja uunin lamppu kiinnosti myös kovasti, ja ensimmäiset minuutit hellaa käytettiinkin ihan ns. tarkoituksenmukaisesti. Sitten iski rasavillipoikavaihde päälle, ja altaassa alettiin pestä autoja (ilmeisesti Joona on havainnut, että usein oon pessyt noita autoja mm. puurosotkujen jälkeen lavuaarissa). Uuniin päätyi myös kaikkea muuta mahdollista, mikä sinänsä ei ollut mikään ihme... Mutta kaikista kivoin leikki lopulta olikin siihen keittiökapistuksen päälle kiipeäminen! Yllättävän hyvin muovinen masiina sen kesti, mutta eipä sitä oo ihan tarkoitettu kai kiipeilytelineeksi, joten se heilui ja huojui ja apina oli monta kertaa lähes nenällään! Että se siitä kauniista ajatuksesta pikkujätkästä kokkaamassa sitten niin... Onneksi ehdin ottaa kuvan ihan siitä oikeasta kokkailutoiminnasta, koska sen jälkeen ei oo hellalla paljon kattiloita pidetty ;)



Kiipeilyvimma on kestänyt nyt jokusen päivän, ja harva se hetki tuota saa olla komentamassa alas sohvan käsi- ja selkänojilta, olkkarin pöydältä, tv-tasolta ja vaikka mistä... Mutta jos jotain hyvääkin, niin ekaa kertaa Joona kiipesi portaita raskaissa ulkotamineissaan, ja jaksoi kavuta melkein ylös asti! Vielä viikko sitten kun kokeiltiin kotiin tullessa portaiden kapuamista, niin Joona ei päässyt ekaa askelta pidemmälle... Nyt alkaisi siis näyttää, että seuraava Huimala-reissu vois olla paikallaan, niin pääsee sinne ihan oikeisiin (pehmustettuihin) paikkoihin kiipeilemään ja vähän treenaamaan tuota uutta rakasta taitoaan!

Karstaa?!

Noniin, täällä on vihdoin tervehdytty! Apinan pilkkutautiinkin selvis syy, ja mitä ilmeisemmin se on nyt sitten johtunut tuosta Amorion-antibioottikuurista... Juttelin muiden taaperon omistajien kanssa, ja kolmelle Joonan kanssa samanikäiselle pojalle oli tullu samasta ab-kuurista noita pilkkuja, mutta ilmeisesti ainoastaan ekasta kuurista! Noh, täytyy nyt vaan muistaa sitten mainita tää, jos joskus lääkäri on uutta kuuria määräämässä...

Eilen sitten huomasin uuden suunnitteluongelman tuossa ipanassa; sille on tullut karstaa! Vauvana Joonalla sitä ei koskaan ollutkaan.. Ensin luulinkin, että se on vaan saanut jotain ruokaa tai maissinaksua hieroskeltua päänahkaansa, mutta tarkemman rapsuttelun jälkeen sitä olikin vähän turhan laajalla alueella. Nyt oon sitten kynsinyt ipanan päätä ja vauvagooglaillut, että mitä avuksi. Kunhan kylpyilta koittaa, niin täytyy tehdä sille öljyhoito! Onneks Joonan tukka edelleen on noin vaalea, niin ei näy niiiiiiiin superselkeesti nuo höttöset, mitä siitä irtoilee.

Tän päivän ehdottomasti ihanin hetki oli aamusella ulkona! Oltiin palaamassa kauppareissulta ja ajattelin antaa Joonan kävellä vaunuvarastolta sisään. Meidän kotipiha on ihan superliukas, mutta tuotahan nyt pitää muutenkin taluttaa kädestä pitäen, että sekään ei haitannut. Kuten olettaa saattoi, niin pianhan alkoi ne askeleet lipsua siinä jään päällä. Joonan reaktio oli kuitenkin lähes päinvastainen, kuin mitä mä odotin: sitä alkoi naurattaa ihan hirmuisesti!! Jokaisella lipsuvalla askeleella tuli hirveä kikatuskohtaus, ja pian me molemmat nauraa höhöteltiin tuolla pihalla ja koitettiin kävellä kotiovelle. Se oli jotenkin vaan niin ihana hetki, meidän ihan omaa aikaa! <3

Jokohan se olisi taas aika käydä unille... Joona on alkanut heräillä nykyään jo 7-8 aikoihin, mikä tarkoittaa siis aamuvuoroa Tommille, mutta kyllä ne mutkin on tulleet herättämään jo viimeistään yhdeksältä. Ihanaa kyllä saada heräillä rauhassa, omat rakkaat kun on halimassa ja pusimassa, niin aamu alkaa aina hymyillen <3 (Jep, taitaa olla kevättä ilmassa!)

Paranemisen merkkejä ilmassa

Nyt vasta tänään oikeestaan alko nenä OIKEESTI vuotaa, ja sitten toi kuolan määrä!! Ihan järkyttävää! Nyt on kolmas paita menossa, kun edelliset on kastunut läpimäräksi, eikä se jaksanut pitää sitä sellasta "kuolalappua" kauheen kauaa kaulassaan :D

Kuumetta ei siis oo tänään, eikä eilenkään (hmm, eikä kyllä tainnut olla sunnuntainakaan, en mitannut, mutta väittäisin tunnistavani kuumeisen lapsen :D), mutta nyt tolle ilmestynyt sellasta ihan miniminiminimaalista pientä punaista näppyä ihoon, siis whooot?! Mitä tää nyt sit on? Toki eilen söi mun tekemää jauhelihakastiketta, jonka sisältämistä mausteista en oo ihan satavarma, mutta ei siinä liiemmin pitäis olla mitään uusia juttuja. Tai no joo, ainaskin rainbown yrttinen tomaattimurska varmaan oli sellasta, mitä Joona ei kai oo aiemmin syönyt... Mutta söi siis sitä jo eilen, eikä eilen tullut mitään ihoon! Jos siis jostain allergisesta reaktiosta ois kyse, niin eikö se nyt ois tullut aikalailla heti tai ees samana iltana esiin?


Eka aamusella luulin, et noi ois vaan tosta kuolasta, kun niitä oli rintamuksessa/mahassa, mutta nyt oon kyllä spotannu nitä aika tehokkaasti koko jätkästä. Ei mun mielestä vaikuta miltään rokoltakaan, koska eivät selkeesti kutise/häiritse ja ovat siis ihan ehkä jonkun osamillin halkasijaltaan, hikinäppylöitä muistuttavia piskoja. Ei kirkkaanpunaisia, mutta punehtavia, että näkyy kyllä ton albiinoapinan ihosta ihan suurennuslasitta (tosin sylietäisyydeltä, ei kauempaa). Ja aikalailla ympäri kroppaa siis ovat... Kuitenkin laajalla alueella, eikä sillain röpelöisinä kasoina, vaan samalla tavalla kuin esim. vesirokon mollukat. Mitä tää nyt siis voi olla?

Mä onnistuin taas saamaan ipanan päikkäreille sisälle, mutta se olikin jo hyvin lähellä nukahtaa pöytään... kiukkus vaan, eikä syönyt edes leipäänsä, joten se on jo aika paljon tolta foodielta. Vaunuissa oli taika tänään, mutta en ehtinyt (tai paremminkin tajunnut, ennenkuin oli myöhäistä) ottaa paksua makuupussia pois vaunuista, joten varmaan tunnin päästä on aika hikinen ipana. Työnsin sen omaan huoneeseensa ja avasin ikkunan, josko siellä ois sitten vähän viileempää! Ja ah, Tommi lupas, että kahden jälkeen saa jo senkin herättää, jee!

Ja niin joo, ehkä ISOIN JEE on se, että apina nukkui koko viime yön omassa sängyssään klo 20-8.30! WHOHOOOO! Kerran joskus klo 23 maissa se heräs istumaan, mutta kävin antamassa tutin suuhun ja laitoin sen yövalo-Tikrun päälle, jonka jälkeen Joona itse laittoi taas päänsä tyynyyn ja ynisi itsensä uneen. Luksusta! Mä sain siis nukkua yön ihan yksin isossa sängyssä! Oikein säikähdin, kun Tommi tuli nukkumaan töistä palauduttuaan, eikä Joonasta ollut kuulunut hiiskahdustakaan, vaikka Tommikin oli dataillut ja katellut telkkua täällä reilun tunnin aamusella. Yleensä Joona siis herää siihen... En muista koska viimeks oisin kysynyt, että pitäiskö käydä katsomassa, että onks se lapsi edes hengissä! Tosin Tommi oli kuulemma käynyt sitä vilkasemassa, että ihan samaa ihmetystä se tais olla silläkin.

Eli suurena paranemisen merkkinä pitäisin tätä oman sängyn yötä, koska Joona on nimenomaan pystynyt nukkumaan meidän päällä puolistuvassa asennossa, että henki on kulkenut. Täytyy kyllä sanoa, että jo näin muutamassa yössä sitä saa kipeytymään niskansa ja selkänsä, puhumattakaan pääkopasta, joka ei oikeen oo tykännyt siitä horrosmaisesta unesta, joka on johtunut ipanan sängyssä pysymisen vahtaamisesta.

Noh, josko tää tästä ja pian ois tääkin tauti selätetty! Kunhan itse nyt pysyisin terveenä, sillä vähän ehkä on karheutta kurkussa ja viluttaa koko ajan... Sunnuntaina ois kuitenkin ne kummipojan nimiäiset, joihin haluan ehdottomasti päästä!