Kevään eka mökkireissu

Tänään on näemmä ahkeran postailun päivä!

Anoppi soitteli jo puolita päivin, että täällä (Kärkölässä) on niiiiiiin ihanaa, t-paidassa tuli hiki ja ulkona +29c ja on aivan upeaa puuhata! Karjalanpaistikin oli sujahtanut uuniin ja pottuja riitti... minä siis innokkaasti odottelemaan, että perheemme mieväki heräisi päivä/yöuniltaan ja voitaisiin lähteä. Tommin piti jokatapauksessa käydä mökillä vaihtamassa auton renkaat nyt pääsiäisen aikaan, joten tänään oli mun mielestä ehdottomasti paras päivä se hoitaa. Tommi vaan unisena pohti, että ei mentäis, käytäis vaan pikapikaa huomenna ennen (iso)mummille päivällistämään menoa vaihtamassa ne renkaat... suru meinas tulla puseroon mulla (ja ehkä Joonalla, olin jo luvannut, että näkee mummon ja papan ;))! Onneks ukko tajus "virheensä" kun vetäydyin Joonan kanssa lastenhuoneen lattialle lueskelemaan ja olin vaan sellainen. Matkaan siis päästiin! Ja perillä, vaikka päivä oli jo taittanut teränsä, oli just niin ihanaa! Valmiiseen pöytään istahdin, joku muu huolehti lapsesta ja mä sain laittaa ruoan päälle musat korville ja tarttua haravanvarteen (joskin anoppi toppuutteli, kun munkin pitäis kuulemma nyt vaan lorvia, oltiinhan me just vasta tultu ja maalla.) Mut mulle just se hetki oli parasta terapiaa tähän kiukkuavan ipanan arkeen! Ja ei, en halua kutsuja muualle haravoimaan, ei sitä aina jaksa ;)

Ei me ehditty olla ku reilu pari tuntia, mutta se oli just hyvä. Hyttysetkin on näemmä saapuneet ja minä herkkähipiäinen oottelen, että missä kutina alkaa tuntua... vielä en spotannut yhtään puremaa (vai pistämää?).

Menomatkalla Joona oli aivan hirvittävän onnellinen kun käännyttiin pois isolta tieltä, isi kurvaili mutkissa ja sorat ropisi kuin ralliautossa konsanaan! Se oli niiiiiiin jännää! Se koitti kurkkia sinne oven- ja lattianrajaan, että mitä siellä tapahtuu. Pienet on "kaupunkilais"pojan ilot! Mökillä Joona oli hieman hämillään kun oli piha täynnä autoja (isi ja pappa on vähän tollasia autohulluja ja nyt niihin vaihdeltiin renkaita ja vaikka mitä muuta) ja siellä sai juoksennella ihan vapaasti! Mäkinen nurtsimaasto oli myös jännää ja Joonalla oli selkeästi kivaa. Viime kesänähän se ei vielä itse liikkunut siellä mitenkään, tuskinpa muutenkaan koko paikkaa edes muisti, mutta nyt oli itselläkin tosi rentouttavaa köpsytellä siellä pieni tassu omassa kourassa <3