Uhmaa ja tuhmaa

Jaahas... pitääpä se tulla teillekin kertomaan meidän auvoisasta päivästämme. (Naamakirjassa kävin jo avautumassa, joten tylysti copypastea sieltä!) Joona heräs aamulla ja aattelin, että mennään suoraan kylpyyn. Otettiin vaippa pois ja koska se oli selkeesti just pissannut (lämmin vaippa) niin annoin sen juoksennella hetken nakupellenä. Mä viikkasin telineeltä pyykit ja laittelin ammeen lattialle valmiiks, menin katsomaan, että mikä Joonalla kestää muka niin kauan valita se kylpylelu. Menin Joonan huoneeseen ja se heti kertoi mulle "Äiti! Kato! Kakka!" ja osoitti huoneensa nurkkaa. Jepjep, kikkare ja pötkälehän ne siellä hengaili. Siivosin sotkut ja mentiin kylpyyn, hommat jatkui. Äsken se sitten leikki tuossa lattialla sellaisella isolla Volvolla, josta aukee ovet ja takaluukut jne. Sitten se alkoi väittää, että kakka, ja mä olin vähän ihmeissäni, kun ei vaipassa ollut mitään. Sitten se ronklasi Volvoa hetken ja toi mulle papanan! YÄÄÄK! Se oli aamulla jemmannut sellainen kakkapapanan sinne volvon takakonttiin ja nyt koko helvetin auto haisee! Jännäilin päivän, että joskos sitä muualtakin tulis vastaan, mutta ei haissu nenään eikä löytynyt papanoita... eikä apinakaan paljastanut piilojaan. Ehkä sitä ei muualla siis ole! Ja sitten ne päikkärit. Huoh. Jos Taku on sen verran jääräpää, että lepää (ja todellakin aivan ansaitusti!) päikkäriajan, niin minä tarviin sen oman hetkeni ja juomakupposen päivällä päikkäriaikaan. Joona on nyt ainakin sen kuukauden vai joko parikin tuossa Isojen poikien sängyssä nyt nukkunut, eikä ole vielä kertaakaan sieltä tullut "luvattomasti" pois, kun on ollut uniaika. Tänään näin jätkästä kyllä, että sillä ois ollut vielä virtaa, mutta mulla alko omat verisuonet päässä poksua, että en jaksanut lähteä kuuntelemaan "Joonan omaa aikaa" vaan ihan tällä Suomen Tasavallan ajalla laitoin sen päikkäreille yhdeltä. Joonahan se sitten yhtäkkiä tajuskin, että turhaan hän siellä sängyssä makaa, kun ei häntä nukuta! Omatoimisesti reippaili tuomaan unipupun mulle ja istahti olkkarin lattialle leikkimään! :D Hetken äimistelin, mutta päätin, että kyllä tästä äidin päättämästä päikkäriajasta nyt vaan pidetään kiinni. 10 kertaa sen kannoin takas sänkyyn, lopulta se käänty jo ite huoneensa ovelta kun näki mut istumassa sohvan kaiteella. Sitten se huus hulluna, kävi paiskaamassa rakosellaan olleen oven kiinni ja meni sänkyynsä riehumaan. Nukahti kyllä puolessa tunnissa sitten! Päikkäreiltä herättyään sen huone oli ihan hujan hajan... Meidän uhmis käyttäytyy ku pahainen teini ja viskoo tavaroita ympäriinsä suuttuessaan :DDD Että sellainen kaksvee täällä meillä! Palaan paremmalla ajalla joulu- ja synttärikertomusten kanssa. Joonahan on jo kaksi vuotias! <3