maanantai 30. tammikuuta 2012

Lunta ja kylmää!

No nyt se talvi on ihan toden teolla tullut... Joona ei oikein tykkää tosta lumesta, äitin poika :D Stigailu on ihan kivaa, ja lumen kaivaminen kaivurilla ihan lystiä. Mutta lumessa tarpominen, eieiei! Yks päivä erehdyin uskomaan apinaa, että voidaan lähteä kävelylle ilman stiigaa. Aivan viimeinen virhe! Se oli ehkä ensimmäisiä niistä oikeesti lumisista päivistä. Oltiin kävelty tonne "kauas" ja sitten Joona päätti, että nyt riittää tää naamalle pyryttävä lumi ja ällö tarpominen, ja se ei halunnutkaan enää kävellä. Itselllä paksut talvivaatteet ja hanskat, Joonalla liukas talvihaalari, ei kovin toimiva kombo! Niskaan en saanut tuota nostettua, ja sylissä ei tota seitsemäntoistakilon kotipakettia jaksa kanniskella liukkaan haalarin kanssa. Muutaman kymmenen metriä kannoin, ja sitten vaan pakotin sen kävelemään. Kotipihalla Joona ei oikein innostu leikkimään, ellei tehdä sitten lumitöitä parkkipaikalla. Silloin se kyllä olisi auttamassa! Ja vaikka ei olis lumitöitä mitä tehdä, niin Joona hakeutuu taloyhtiön lumikolien luokse ja hokee "Auttaa auttaa!". Sanavarasto tuolla on kehittynyt aivan mahdottoman paljon nyt viime aikoina. Varmaan kolmekymmentä sanaa jo, ja yrittää jotain lauseentynkiäkin muodostaa. Viikko sitten Joona pääsi tonne lähikaverille hoitoon ihan yksinään. Mä olin ollut yön töissä, joten Tommi joutui valvomaan Joonan kanssa ipanan päikkäreihin asti. Mulla on Zumba maanantaisin viideltä, käydään ton yhden leikkipuistoäidin kanssa siellä yhdessä. Mä tuskailin, että kenet saisin Joonalle hoitajaksi, ja tämä Petra ehdotti, että veisin Joonan heille. Siellä on siis puoltoistavuotias Ami-poika ja pieni Eelis-vauva, Joona kuulemma menis poikien isän hoidossa siinä oikein hyvin. Vähän jänskätti, että mitähän siitä tulee, kun ei Joona ole heillä koskaan siellä kotona ollut ja tätä Anttiakaan ei tunne. Mentiin puolisen tuntia etukäteen vähän tutustumaan. Sitten Petran kanssa sanottiin heipat ja laitettiin ovi kiinni. Joona itki hetken, mutta oli sitten rauhoittunut katselemaan Muumeja Amin kanssa! Meillä oli siinä varattu "ylimääräistä" aikaa auton putsailuun, että Antti voisi vielä soittaa, jos Joona ei rauhoitu millään, ja sitten oisin vaan jättänyt Zumban väliin. Mutta soittoa ei tullut, joten lähdettiin jumppaamaan. Takas kun tultiin, niin Joona tuli iloisena ovelle halimaan, kanteli heti, että Ami oli häntä päähän satuttanut, mutta muuten oli kuulemma mennyt aivan itkuitta ja kivasti. Jes! Eilen käytiin mun kummitytön Viivin 11v synttärikahveilla. Joona on aivan rakastunut Viiviin! Mun valmistujaisissakin Viivi joutui leikittäjän rooliin heti :) Kylässä Joona ei malttanut edes ruokapöytään tulla, kun oli hienoja rekkoja ja Viivi ja Samu-koira! Kotiin ei ois malttanut lähteä ollenkaan, ja Viivikin sanoi, että ottaisi Joonan mieluusti yökylään :DD Noh, kukaties vaikka Joona sinne menisikin joskus kyläilemään pidemmäksi aikaa. Nyt on sillain ihanaa, että Joona uhmaa aivan julmetun paljon vanhemmilleen ja kotona ollessa, mutta kylässä pääsääntöisesti on aivan enkelimäisen ihana. Ja kylässä viihtyykin hyvin! Mulla itelläni on alkanut epäsäännöllisesti nyt työnhaut, joten pian saattaapi olla, että päivät saa uutta rytmiä päivähoidostakin. Hankala vaan on hakea paikkaa, kun ei yhtään tiedä, että koska hoidontarve alkaisi, ja millaista tarvetta meillä on. Mä saatan tehdä pelkkää päivävuoroa, 2-vuoroa tai 3-vuoroa, ja se tietysti sitten asettaa erilaiset tarpeet myös tuolle pikkumiehelle ja sen hoitopaikalle. Välillä aika turhauttavaa ja ahdistavaa, kun ei yhtään voi suunnitella asioita, niinkuin itse nyt tahtoisi, vaan täytyy vaan odotella ja katsella. Eikä oikein voi Joonaakaan valmistella! Täytyisikin vain ottaa puhelin kouraan ja soitella tonne päivähoitopaikkaan, että mikäs tällasessa tilanteessa olisi kaikista fiksuin ratkaisu? Ja jos se 4kk aika ylittyy, enkä ole löytänyt mieleistä työpaikkaa, niin onko meidän pakko laittaa Joona hoitoon sitten jokatapauksessa, kun paikkaa on haettu, ja siinä ajassa varmasti saatu? Kuitenkaan en tahdo Joonaa hoitoon viedä, jos itse olen kotona, en edes puolipäiväisesti, kun ei siitä mitään hyötyä sille ole. Se kuitenkin saa virikkeitä ja näkee lapsikavereitaan ihan munkin kanssa ollessa, niin hoitopaikka olisi aika turha...

1 kommentti:

  1. Hyvä Rouva!
    "munkin kanssa ollessa"
    Seurusteletteko munkkien kanssa? Se on hyvin huolestuttavaa, sillä munkit ovat tunnetusti hyvin irstaita rivoilijoita.
    Ette kai ole lumpahtava?
    Kunnioittavasti
    Randy Cock

    VastaaPoista