Meillä oli se keskiraskauden ultra tuossa, mitään selvyyttä lapsen sukupuoleen ei saatu. Vauva oli vähän hankalassa asennossa, mutta ei se kovin taitava valitettavasti ollut se kätilökään sen laitteistonsa kanssa. Se ei meinannut saada kunnollisia näkymiä mm. sydämestä ja kävikin pyytämässä toisen kätilön avukseen. Toinen kätilö tuli ja opasti sitä toista, että täytyy vaihtaa tuo ja tuo ohjelmamoodi ja sitten teet näin ja näin. Kas kummaa, kun ei enää ollutkaan mitään ongelmaa näkyvyyksissä. Murr. Ei siis varmaan ollut mikään aloittelija, oli sellainen keski-ikäinen rouva, mutta ehkä laitteisto tosiaan oli hänelle sitten vieras.
Joonaa harmitti ihan tosi kovasti, että ei saatu selville tulevan vauvan sukupuolta, sitä ei paljon kiinnostanut tietää, että vauva on terve. Kovasti se toivoi, että mä kävisin vielä uudestaan ultrassa asiaa selvittelemässä. Harkitsinkin, että olisin sen 180e irroittanut jostain ja varannut sen 4D-ultra-ajan, sinne oltais voitu ottaa Joonakin mukaan ja oishan se ollut aikamoinen elämys! Mutta tulin sitten "järkiini" ja ajattelin, että just nyt ei kyllä mitenkäänpäin voi tollaista summaa irrottaa ihan vaan tietääkseen vauvan sukupuolen, se kun selviää sitten kesällä 100% varmasti kuitenkin. Nyt alkaa onneks olla viikkojakin jo sen verran, ettei se enää olisi järkevääkään 4D:tä varata. Hyvä niin!
Muuten raskaus on taas mennyt niin raskaasti. Koko ajan on ihan tosi kurja olo, ei löydä hyvää asentoa, kävely sattuu, häntäluuta jomottaa todella kipeästi, väsyttää ihan jatkuvasti ja etominenkin on taas tullut takaisin. Kävin suoriutumassa sokerirasituksesta tossa aprillipäivänä, ja mun oli vaan pakko mennä siellä pötkölleen sinne lavetille vähäksi aikaa ja taistella ihan tosissaan, ettei tuu ykä! Olin jo aivan varma, että noniin, nyt se sitten napsahtaa kaiken kivan päälle vielä joku raskausdiabetesdiagnoosi. Tulosten piti tulla vasta seuraavana päivänä, ja lopulta kun puhelin soikin jo samana iltapäivänä ja näin terveydenhoitajan numeron, niin meinasin kuolla. Olin jo aivan varma, että tulokset on olleet jotain aivan ennenkuulumattoman kamalaa ja mun on pakko siltä istumalta lähteä hakemaan jotain insuliineja tai vastaavaa. Pelko persiissä vastasin puheluun, ja terveydenhoitajan sanottua, että tulokset on hyviä, eikä yksikään arvoista oo patologinen, niin oisin voinut ryömiä linjoja pitkin suukottamaan sitä mimmiä! Huh! Kuinka ihanaa!
Tiedossa on aika tiukat pari kuukautta, nimittäin meillä odottaa huhti-toukokuun vaihteessa myös muutto! Tässä viis vuotta asuntoja katsellessa olin jo alkanut todeta, että ei me ikinä mitään mistään löydetä. Lopulta katseltiin myös asumisoikeusasuntoja, mutta mun mielestä nekin kaikki oli sijainniltaan vääriä tai muuten niin kalliita. Eräänä päivänä sitten vaan löytyi ihan meidän nurkilta sellainen rivarinpätkä, johon Tommi sitten ihastui ja totesi, että tota voitais hakea. Mua tietysti ensin ahdisti ajatuskin rivarista, koska kaikki niissä asuvat valittaa aina pieniä säilytystiloja ja kaksikerroksisuus kahden alle 3-vuotiaan kanssa jotenkin ei tuntunut myöskään mielekkäältä vaihtarilta. Sovittiin kuitenkin, että käydään katsomassa ja lopullinen niitti valinnalle oli se, että siinä yhtiössä on lämpimiä yhteisiä varastotiloja ulkoiluvälineille ja lastenvaunuille, sekä lämmin verkkokellari! Kämppäkin oli ihan ok, etenkin, kun siellä oli täys remppa tulossa. Päästään siis muuttamaan just pintarempattuun ja kylppärifiksattuun asuntoon, vähänku uuteen muuttais. Ihan hyvä tuuri! Kallistahan se tietysti on, mutta vertailtuani sitä, mitä sillä samalla 1400e summalla kuussa saisi vuokra-asuntoja, niin ei todellakaan yhtään mitään samalla sijainnilla. Tehtiin päätös kämpän ottamisesta jo samana iltana. Muutto "venyy" tonne toukokuulle nyt niiden remppojen takia, eli saavat tosiaan kaiken laitettua asunnossa ennen meidän sisäänmuuttoa. Joona on tietysti aivan innoissaan muuttamisesta, mutta myös siitä, että pysytään "samalla alueella". Tämä kun ei tarkoita muutosta sen päiväkotikuvioissa (jota nyt ei toki oo enää jäljellä kun se pari kuukautta) ja saatiin pidettyä samat eskarihakemuksetkin voimassa. Eskaripaikastakin tuli tieto, Joona on päässyt just siihen meidän ykköshakupaikkaan! Vielä jännätään, että kuinka kävi Joonan parhaan hoitokaverin, kun haettiin molempia lapsia siis samaan paikkaan lasten omasta toiveesta. Meille päätös tuli just tässä ennen pääsiäispyhiä sähköiseen postipalveluun, mutta toisella perheellä ei ollut sitä käytössä, joten joutuvat odottelemaan sitten sen kirjallisen paperin vielä kotiinsa. Jännää!
Tuleva asunto on myös Joonan koulutaivalta ajatellen tosi kiva. Koulu sijaitsee naapuritontilla! Eli jos jäädään tohon asustelemaan, niin lapset saa käytyä koko peruskoulun ihan maailman lyhyimmän koulumatkan turvin! Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti