Väärä hälytys!

Edellisen postauksen jälkeen lääkäri tosiaan soitti. Kertoi jutelleensa lääkäritiimissä mun tilanteesta ja olivat päätyneet siihen ratkaisuun, että mikään kiire ja hoppu tässä ei ole, viikkojakin vielä aika vähäisesti, joten järkevintä lienee kuitenkin antaa ajan kulua. Varmistaakseen vauvan kokoa buukkasi mulle ajan 9.7. Jorviin äippäpolille, että käydään tsekkaamassa vauvan kokoa vielä uudemman kerran. Ultratessa tää kundi teki niin reippaasti hengitysharjoituksiaan, että vatsanympäryksestä oli todella haasteellista saada tarkkoja mittoja, ja kun puhutaan milleistä, niin jokainen hengitystreeni muuttaa radikaalisti sitä arviota. Tällä viikolla siis tarkistetaan tilannetta ja tehdään sen perusteella ratkaisuja. Vielä on vauvalla aikaa tulla ihan itsekseenkin! Mä olen oikein tyytyväinen tähän lopputulokseen!

Pieni turboboostausfiilis tuli itelle, että nyt vauva ihan oikeasti ulos. Jos kellarikerroksessa tilanne on noin kypsää kauraa ja pääkoppa vielä kypsempää, niin nyt saa riittää. Nää kivut tekee mut hulluks, kun erakoidun tänne himaan vaan. Toissapäivänä päätin kivuista huolimatta vetää lenkkarit (jotka nekin jo puristaa ihan vietävästi, eli turvotus vaan lisääntyy... aaargh!) räpylään ja lähteä "lenkille". Matkaahan taisi ehkä vajaa kilsan verran taittua ja aikaa meni tunnin verran, suht kova suoritus, eikö! ;) Illalla vielä lämmitin saunan ja hikoilin siellä kahdesti itseni ihan läkähdyksiin.
Yöllä heräsin sitten taas kipuihin ja puoli kahdelta kavuttuani vessaan poistui musta ihan älytön määrä nestettä. Siinä väsymyksestä sekaisin ihmettelin, että jopas sitä pissaa sitten tulikin. Kömmin petiin, vaan saadakseni vartin päästä uudestaan aivan järkyttävän hädäntunteen, jota yritin kuitenkin komentaa pois, koska olisi kerrankin nukuttanut. Vaan ei, noustava oli. Jälleen vessaan ja sama ihmetys; joinko mä muka illalla saunoessani näin paljon?

Yö oli kivulias ja pohdin, että onko se nyt ollut pissaa vai lapsivettä. Pyörin ja hyörin sängyssä, teki jo mieli herättää se toinenkin osapuoli asiaa mun kanssa pohtimaan, mutta tajusin, että edes toisen meistä on nukuttava jos lähtö nyt oikeasti tulisikin. Ravasin yöllä vielä muutamasti vessassa, mutta samanlaista tulvaa ei enää näkynyt.

Aamulla heräsin Saanan kömpiessä meidän sänkyyn höpöttelemään. Olin aivan kuolemanväsynyt! Oli pakko pyytää isimies nousemaan tirpan kanssa aamupuuhiin ja kerroin myös tästä lapsivesiepäilystä. Yritin vielä saada unta, mutta eihän siitäkään mitään tullut.

Odottelin, että Jorvin päässä on aamurapsat saatu hoidettua ja soittelin sitten. Käymäänhän se oli siitä sitten lähdettävä. Mulla oli kovin absurdi olo, en ollut ollenkaan varma, että oikeasti kyseessä voisi olla lapsivesi, mutta en uskaltanut ottaa riskiäkään. Varmaan tilannetta vielä väritti se, että Saana syntyi 38+2, eli just niillä viikoilla, kun mulla oli täynnä. Jorvissa stiksattiin sekä lapsivesi että streptokokki, molemmat näytteet oli lopulta negatiivisia. Otettiin käyrää ja lääkäri tsekkas vielä ultrallakin vedet, jota oli ihan normimäärä. Sisätutkimuksessa totes paikkojen olevan edelleen saman verran auki, mutta tää lääkäri sanoi, että kaulaa olisi vielä parisen senttiä jäljellä. Höh, mikä pettymys, ettei nää kivut ollut edes siihen vaikuttanut! Toki jommallakummalla lääkäreistä on sitten käynyt mitta-arviovirhe ton kaulan suhteen, elättelen tietysti toiveita, että ekan reissun lekuri olisi oikeassa ;)

Kaikki siis kunnossa ja vuodot oli jotain muuta, kuin vettä. Pissanäytteen jätettyäni pääsin sitten lähtemään takas kotiin.