Perheen pienimmäinen sai nimenkin

Perheen pienimmäinenkin täyttää pian neljä kuukautta. Hän on aikamoinen tyyppi, hänen nimensä on Nooa. Nimi ei ollut helppo valinta, ei sitten mitenkään! Mä jouduin heittämään romukoppaan kaikki mun ajatukseni, koska mikään ei tuntunut sopivalta. Nimessä olisin halunnut olevan viisi kirjainta, ilman ärrää ja päättyä joko i tai a. Nimen olisi pitänyt olla sellanen suomalainen, olematta kuitenkaan mikään liian vanhoillinen eikä myöskään uusimman muodin mukainen. Kalenterissa nimen tuli ehdottomasti olla! Itse olin tykästynyt nimiin Sampo ja Konsta, mutta Tommin mieleen ne eivät olleet. Listallani oli myös nimi Otto, joka olikin hyvin liki tulla kirjatuksi kastepaperiin! Viime hetkellä päätin kuitenkin olla kirjoittamatta ja sanoin papille kastekeskustelussa, että en anna paperia vielä hänen mukaansa. Nooa nimi sitten pilkisti jostain ja tuntui heti oikealta! Tietysti! Joona ja Saana sisältävät samoja kirjaimia ja se vain tuntui kuuluvan jengiin!

Luonteeltaan Nooa on ollut ensimmäisinä kuukausina enemmän siskonsa kuin veljensä kaltainen. Temperamenttinen tapaus, joka ilmaisee itsensä. Vaativa. Jatkuvasti tissillä. Kolmikosta ensimmäinen, joka pärjäili pitkään pelkällä rintaruokinnalla. Se vaan vaati veronsa, koska mun olisi pitänyt olla jatkuvasti imettämässä, siinä alkoi pylly puutua ja isommat kärsiä. 3kk jälkeen totesin, että ei riitä rahkeet ja Nooa onkin saanut tarvittaessa korvikettakin. Kiitos tästä, pääsin minäkin kauppaan ja viikko sitten olin ensimmäistä kertaa jopa viettämässä iltaa ystävieni kanssa. Teki muuten hyvää! (Ja joo, isikin oli pärjännyt trion kanssa moitteetta, mutta sitä mä en kyllä epäillyt hetkeäkään :))

Nooa on ehtinyt olla monessa mukana. Saana on meidän kanssa kotona, joten tekemistä on keksittävä. Nooa olisi aamu-uninen, mutta aika kivasti se on sopeutunut lähtöihin aamupäivästäkin. Muuten meidän arki menee aika samalla tavalla; Saana herää edelleen joskus aamuvarhain, uni ei vaan kanna pidemmälle. Tommi tekee yötyötä edelleen, joten hoitaa Saanan aamut, koska ne tunnit klo 6-9 on todennäköisesti se hetki, että mä nukun parhaiten, koska Nooakin nukkuu. Tommi hoitaa myös Joonan eskariin, ja sen jälkeen pääsee "yöunilleen" ja mä otan vetovastuun ipanoista. Aamupäivät kuluu aina liian nopeasti! Jos on "kotipäivä", ei välttämättä ehditä aina edes ulos. Saana on saatava puoliltapäivin lounaalle ja nukkumaan, jotta se nousee riittävän aikaisin päiväunilta välipalalle ja Joonaa hakemaan. Klo 15 mennessä on oltava ihan jo lähtökuopissa, koska saamme tärvättyä tuohon kilsan matkaan hetkittäin sen puolisen tuntia. Nooa ei suostunut kärryttelemään rattaissa ennen syksyä ja viileämpiä ilmoja, sitä ennen kuljettiin aina Manducalla. Nykyään Nooa on kärryissä ja Saana kulkee potkupyörällä. Jos ollaan oltu reissussa, on mulla molemmat ipanat tuplissa kyydissä. On muuten olleet parhaat käytetyt 60e ja 400e, jotka on potkupyörään ja tupliin sijoitettu! Joonan kanssa saatetaan jäädä puistoilemaan tai kotipihaan leikkimään, sitten onkin jo aika päivän parhaan hetken; Pikku kakkosen, usein Nooa nukkunut silloin vielä tyytyväisenä, joten mä saan ihan oman rauhan kokkaamiseen. Illat meneekin hujauksessa, ei siinä paljon ehdi.

Ihan pelkkää arjen raskasta raadantaa ei meidän elo ole kuitenkaan ollut, vaan ehdittiinpä me käydä Tukholmassakin! Tommi kun on töissä, ei se voinut lähteä mukaan, mutta kaksi mun äitiystävää, Nooan kummitädit, lähtivät messiin. Hieman huvitti ja hirvitti ajatus laivareissusta kolmen äidin ja SEITSEMÄN alle kouluikäisen kanssa! Mutta turhaan, reippaita mukeloitahan meillä on ja hyvin meni, äitiystävistä saa loistavan synergiaedun! Oikeastaan vain Nooalle reissu oli aika rankka. Jatkuvasti joku oli häntä silittelemässä, kun on vaan niin söpö vauvanpoikanen, ja ilmeisesti tuo meteliä rakastava pienokaisemme ei kuitenkaan kestä ihan jatkuvaa hälyä. Aurinkoisimmat hymyt saatiin hytin omassa hiljaisessa rauhassa! (Tästä huolimatta olen lähdössä viikon päästä lasten kanssa uudestaan laivalle, hihih!)

Tämän hyvin pikaisen tiivistelmän lisäksi haluan jakaa vielä kanssanne erään malliesimerkin siitä, miten hauskaa voikaan elo kaksivuotiaan kanssa olla! (Teksti on kirjoitettu Saanan naamakirjaryhmään vastauksena kysymykseen, mitä on puuhailtu.)

"Meidän oli tarkoitus lähteä klo 10.26 junalla kaupunkiin. Klo 10.20 istuin imettämässä. No, ei hätää, juniahan nyt menee 10-15min välein. Klo 11 Saanalla oli ulkovaatteet päällä, menisihän se juna myös 11.26 ja ehdittäisiin Nooan vauvaryhmän leikkitreffeille vielä vähän myöhässä, jätettäis vaan pikaostosreissu väliin. Vaatteet päälle mulle ja Nooalle. *pröötpröötlätsplöts* Pienin tarvii vaipanvaihdon. Saana takas sisään, ovi kii ja valmistelu, että kohta on kiire ja junaan pitää sitten edetä vauhdilla. Vaipanvaihto, vaatteet, kärryt varastosta. Pyyntö Saanalle, että hyppäisi myös kyytiin, Nooa onneksi nukahti samantien. Saana ei suostu, haluaa juosta kanssani. Okei, juosten ehditään. Katsahdus kelloon kertoo kuitenkin, että on KIIRE! Muutama kymmen löntysteltyä metriä myöhemmin tajuan, että turha toivo. Teen päässäni uuden reittisuunnitelman, hypätään bussiin ja puoli tuntia myöhemmin oltaisiin Ruoholahdessa ja vain kilsan kävely treffeille. Päästään dösään, Saana alkaa pilkkiä, ei suostu käymään rattaiden kyytiin. Dösässä lämmöt täysillä, hikoiluttaa jo valmiiksi. Saana nukahti, nostin sen rattaisiin, joiden etuistuimen turvakaari on kotona ja tyttö suuttuu mun laittaessa valjaita kiinni. Huutaa aivan jäätävän kovaa, rimpuilee ja meinaa riehunnallaan kaataa rattaat. Annan ukaasin, että jäämme kohta pois bussista ja jätämme treffit väliin, jos tyttö ei rauhoitu. Klo 12.10 Saana on saanut kirkumisellaan suurimman osan matkaseurueesta päänsärkyiseksi ja mä jouduin luopumaan mun viikon ainoasta, ei-peruuntuneesta sosiaalisesta tapahtumasta. Äitillä meinasi siinä tilanteessa keittää yli, kovin montaa sanaa en tyttärelleni kyennyt suomaan matkalla metroon ja junalle. Junassa Saana tajuaa, että ollaan oikeasti menossa kotia kohti eikä leikkitreffeille! Sovitaan, että tyttö hyppää nyt rattaisiin nukkumaan ja voidaan mennä Selloon (kotiin en voinut siinä tilanteessa lähteä laittamaan Saanaa päiväunille, koska piti olla Joonaa hakemassa jo alle kolmen tunnin päästä). Vaan mitä vielä, tyttö istui kärryissä kyllä, mutta se bussissa torkuttu muutama minuutti vei unet ja mä en saanut kovasti kaivattua hetken rauhaa. Hain itelleni lohileivän ja kylmän cokiksen, Nooa heräsi tietysti taas kassajonossa ja sain meidät vihdoin kirjastoon. Saatuani Saanalle mukana olleen risoton lämmitettyä ja istuttuani alas imettämään Nooaa, meinasi jo itku päästä pulloa korkatessa. Vaniljacolaa!!! Eiii!

Kirjastosta sentään päästiin kerrankin fiksusti ulos ilman draamoja, bussissa Saana meinas taas nukahtaa 5min matkalla (penkkiin, rattaissahan ei tänään kelvannut istua). Nyt lapset kattoo Pikku kakkosta, Nooa nukahti just tissille ja mä en aio nousta tästä ennen klo 18 vaikka seinät kaatuis ympäriltä!"