Edistysaskeleita

Pienen pieni poika on harjoitellut hyvin ahkerasti äänijänteitään tässä parina päivänä. Syy tosin taitaa olla äidin, kun tyhmänä menin syömään anopin tekemää paprika-sipulipaistosta, mausteista sellaista, parinakin päivänä! Aattelin vaan, että eihän ne tollain pehmeiksi haudutettuina mitään pahaa tee... Vaan meni oma mahakin vähän sekasin, joten eipä ihme, että toi pienempi pallero sai hirveitä vatsanväänteitä! Onneksi sentään ollaan yöllä saatu molemmat nukuttua, sillon itkevän vauvan lohduttaminen tuntuu jostain syystä vaan vielä kauheammalta...
Tosin oon nyt sit ite saanu kärsiä tästä sylivauvasta, kun se ei oo malttanut nukkua ku sylissä (paitsi yöllä ja nyt jo kolmatta tuntia tossa sohvalla onneksi!), enkä oo saanut mitään tehtyä... On pyykki- ja tiskivuoret kohoilleet iloisesti, eikä mun tukkani oo vielä ehtinyt treffeille hiusväripurkin kanssa. Tänään tosin Tommi lupas illalla olla vauvan kanssa ihan kaksin, että mä saan rauhassa värjätä tukkani ja käskipä se mun lähteä jonnekin ystäviäkin tapaamaan, mutta en mä taida kuitenkaan tänään tahtoa... Kunhan saa taas peilikuvaan jotain hohtoa, niin se riittää :)
Tänään en sitten annakaan tissimaitoa ollenkaan, oon pumpannut vaan ja kaatanut ne viemäriin... Tosin se pumppaaminen sattuu ihan julmetun paljon, joten ehkä jo illalla koitan imettää (joo, fiksua tällain yötä vasten!), että sais nää tissit tyhjiks.

Nyt tänään kun on tuo ukkeli nukkunut tosiaan jo kolmatta tuntia ja oli aamupäivällä muutenkin paljon rauhallisempi, niin oon saanut ristiäisasioita vähän hoidettua. Tahdotaan Soukan kappeliin, joka oli helmikuussa jo kovin varattu - ihan niinku pelkäsinkin, kun kaikki loppuvuoden ja alkuvuoden lapset tahtoo kasteelle nyt kun lomat on pidetty, ärh. Yhden kummitädeille (toivottavasti kummisedällekin, Tommi kun ei ole sanonut mitään, että kysyikö se Eetulta sopivia aikoja) sopivan vapaan viikonlopun sitten sain kuitenkin varattua ja löysin sille päivälle papinkin. Illalla vielä varmistan Tommilta, että sillä nyt ei vaan oo mitään sovittuna sille lauantaille, mutta näillä näkymin poika saa sitten nimensä 21.2.

Aamupäivällä poika oli siis taas oma valloittava itsensä suurimman osan ajasta (yhdet itkuraivot veti kyllä) ja tässä sohvalla juteltiin ja lauleskeltiin. Otettiin sitten vielä tollanen kuvakirja (minkä Inna toi kyläillessään, oppii kuulemma maataloneläimiä sitten sekä äiti että poika :D) käteen ja sitä tutkailtiin. Mun yllätykseksi tämä pieni herra, 23 päivää vanha, ihan oikeasti seuras sitä kirjaa ja katteli kuvia! Ojenteli käsiään kuvia kohti ja suu veti virneisiin, kun mä matkin niitä eläinten ääniä! Se oli jotain aivan totaalisen valloittavaa, pieni äänettömästi naurava poika!
Ja jos tän ääneen sanoo jollekin ammattilaiselle, niin varmasti dumaavat, että ei oo mahdollista, mutta mä olen varma siitä, mitä näin!

Pieniä edistysaskeleita muutenkin, sillä toi poika on alkanut ottaa muutenkin ihmisiin katsekontaktia ja Tommi on opettanut poikaa pitämään harjaa kädessään... Tarttuuhan se, mutta eipä se kovin kauaa jaksa siitä kiinni pidellä, saati sitten, että jaksaisi nostaa :)
Lisäksi herra on alkanut juttelemaan yhä enemmän, sellaisia huokauksenomaisia vokaaleja suusta kuuluu jo ihan päivittäin ja monesti! Ihanaa!

Huomenna on sitten Tommilla varpajaiset, ja me lähdetään äidille (eli mummolaan, hih) evakkoon. Ensimmäinen yökyläily siis edessä, vaikkakin äidin kanssa yhdessä tietysti :)