Eka kerta kotona ilman vanhempia!

Eilen sitten saatiin mummi ja täti (mun äiti ja sisko) lapsenvahdeiksi tänne meille kotiin, ja me päästiin Tommin kanssa kaksistaan käymään Sellossa. Pieni vieraskorea miehemme näytti vieraille parhaimmat ja hellyyttävimmät puolensa, eikä kuulemma ollut kiukunnut yhtään! Kävi niinkuin ennustettiinkin, että kun laittavat pojalle puhtaan vaipan ja antavat maitoa, vaipuu pieni mies auvoiseen uneen ja hoitajat saavat vain tuijotella tylsistyneenä telkkaria :)

Mulle toi pieni kauppareissu tuntui vuoden kohokohdalta! Laitoin vähän ripsaria ja kivat vaatteet (jotka mahtuivat hyvin päälle!) ja peilistä kurkkasikin vallan sievä mami! Tuntui taas jo ihan ihmiseltä, vaikkakin oli ihan hassua olla niin söpönoloisena jossain, ilman sitä vietävän isoa vatsakumpua. Moni on sanonut, että sitä kumpua tulisi ikävä, mutta eeei, kyllä mä mieluusti puen kivoja vaatteita päälle ja kannan ylpeänä tota vauvelia käsivarsillani!

Tänään päivällä sitten mummo (Tommin äiti) tuli käymään päivälenkillään ja sai häneltäkin kuulla, kuinka erilainen tuo pieni miekkonen on verrattuna siihen reilu viikon takaiseen nyyttiin. Ja onhan se huomattu, että ihanaa jäntevyyttä poitsu on saanut ja ruoka on maistunut, kun massaa on kroppaansa haalinut myös. Vatsalla ollessa kannattelee jo upeasti päätään kymmenenkin sekuntia ja jaloilla punkeaa hirmusti. Vähän tietysti itseä hymyilyttää, kun toisella olisi hirmuinen kiire jo jonnekin, eikä ikää ole edes kahta viikkoa! Ja ne virneet ja hymyt, mitälie refleksejä sitten sanotaankaan olevan, niin ne on vaan niin kertakaikkisen ihania! Monesti ollaan kaikki kolme tässä sohvalla ihmettelemässä elämää, ja pieni mies valloittaa äitin ja isin maailmaa kerta toisensa jälkeen virnuilemalla ja elehtimällä.

Meillä on nyt jo totuttu siihen, että öisin nukutaan, ja kun pitää välillä herätä syömään, niin sen jälkeen vaivutaan uudestaan unille, eikä jäädä seurustelemaan. Päivisin sitten on pari-kolme sellaista pidempää jaksoa päikkäreiden välillä, kun jaksetaan jo olla reilu tunnin verran ihan silmät auki ja ihmetellä maailmaa.
Toissailtana oli nukahtaminenkin sitten kovin vaikeaa, ja tuttihan se sitten pojalle viikon ja kahden päivän ikäisenä annettiin. Ei olisi muuten tullut mistään mitään, kun itkua vaan tuhersi ja kädet viuhtoi niin hurjana, eivätkä pysyneet suussa sitten alkuunkaan! Tutti lykättiin suuhun ja sehän vaimens koko ukkelin kerta heitolla, ihan heti oli selvää, että mitä sillä kuuluu tehdä. Silti saa kyllä nyt päivisin pärjätä ilman, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, että ei nyt ihan tuttisuuksi totu ja osaisi olla ilmankin.

Tänään illalla aateltiin sitten kokeilla uutta jännää, nimittäin kylpemistä! Sen verran on ukkeli saanut pukluja leviteltyä ympäri naamaa ja päätä, että eiköhän se oo jo aikakin. Saas nähdä mitä poika tykkää, onko samanlainen vesipeto ku äitinsä, vai pitääkö tota vettä vaan puhdistumisen kannalta välttämättömänä pahana, niinkuin isänsä :)
Ja samoin ois tän mamin tarkoitus päästä sitten illalla ekaa kertaa saunaan synnytyksen jälkeen! Miedot löylyt ja paljon pyyhkeitä pehmusteeksi ja lauteiden suojaksi, niin eiköhän se siitä :)